30. heinäkuuta 2015

Joskus on kiva olla tyylikäs

Neuloin vauvalle aika monta villatakkia/paitaa, mutta oikeastaan kahta lukuunottamatta kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen. Ongelmana oli lähinnä neuleiden pieni koko ja se, ettei pienellä vauvalla oikeasti ole kovinkaan käytännöllistä käyttää villapaitaa. Olinhan minä niin lukenut, mutta kun teki niin mieli neuloa pienen pieniä villapaitoja. Harrastushan tämä on, ettei kai sillä niin väliä ole käyttääkö joku tuotoksia vai ei. Onpahan ainakin valmiina jos joskus meille tulee minivauva... Yksi neule lähti jo kiertoon, kun oli kuitenkin liian tyttömäinen meidän pojalle.

Yksi onnistunut neule oli puerperium cardigan, jonka neuloin vauvan sairaalasta kotiintulo vaatteeksi. Siinä tehtävässä se saa luvan palvella tulevaisuudessakin, jos meille joskus lisää lapsia tulee. Siitä ei nyt ole kuvaa.

Ylivoimaisesti onnistunein vauvan neuleista oli seuraava villatakki. Koko on tässä vastasyntyneen sijaan muistaakseni 3 kk, se on siis tarpeeksi iso jotta sitä ehtii joskus käyttääkin... Pidän myös tuosta helmineuleen ja palmikon yhdistelmästä. Ainut mistä en tässä neuleessa pitänyt, olivat monet ommeltavat saumat lopussa. Hihat sentään tehtiin pyörönä.


Malli: Lapsen palmikkojakku - Moda 3/2014
Lanka: Drops Baby Merino
Puikot: 2.5 mm

Mallia muokkasin sen verran, että jätin kauluksen pois. Sen sijaan tein kaulukseen muutaman kerroksen joustinneuletta. 


Tarkoitukseni oli ottaa tästä paidasta kuvia myös vauvan päällä, mutta hänpä päätti nukkua koko ajan vaunuissa. 


Tämän neuleen lisäksi neuloin vauvalle kesäpöksyt. Harmittelin keväällä, etten oikein kesävauvalle viitsi villahousuja neuloa, mutta jotkut housut olisi kiva tehdä. Törmäsin sitten ravelryssa hauskojen kesähousujen ohjeeseen. Piti heti kipaista langat kaupasta ja ruveta hommiin. Ei siinä muistaakseni montaa hetkeä mennyt ennen kuin housut olivat valmiit. 


Malli: Kanoko pants
Lanka: Schachenmayer Journey
Puikot: 4 mm

Lanka oli hauska uutuus Titityystä. Journey on putkilomaista lankaa, joka oli yllättävän pehmeää sisältämäänsä tekokuitumäärään nähden. Sitä oli todella mukava neuloa. 


Jos neuloisin nämä uudestaan, tekisin haaraosan pidemmäksi. Se pidentäisi myös käyttöikää todella paljon, sillä mielestäni tässä mallissa ei haittaa vaikka lahje jäisikin vähän lyhyeksi. 

Liekö johtuu lähestyvästä syksystä, mutta viime päivinä on tehnyt hurjasti mieli neuloa. Tällä hetkellä on kolme (plus muutama... muu) työtä kesken ja valmistakin tulee nopeasti. Toinen peräkkäinen Nurmilintu-huivi kaipaa vain päättelyä ja pingotusta. Ehkä se onkin sitten seuraavana esittelyvuorossa. Tai ehkä ei, saapa nähdä. 


27. heinäkuuta 2015

Kantamisen iloa


Olemme vauvan kanssa harjoitelleet kantamista vähän reilun kuukauden. Ei siinä kauaa mennyt, että innostuin aiheesta suuresti. Tuntuu niin mukavalta kun vauva on siinä ihan lähellä ja yleensä aina nukahtaa. Kun vauvalla on niin selvästi hyvä olla liinassa, tuntuu se itsestäkin hyvältä. Kantoliinoja minulla on tällä hetkellä (hurahtamisvaara liinoihin on suuri...) kaksi, molemmat norjalaisen Ellevil merkin liinoja. Toinen on 4,2 metrinen pitkä liina, jota olen tähän mennessä käyttänyt edessä kantamiseen, sidontana kietaisuristi.

Toinen kantoliinani on rengasliina, tee se itse - laatuinen. Olimme ystäväni kanssa hengailemassa kimperissä, kun myyjä vinkkasi, että heillä olisi tarjouksessa Ellevillin liinoja. Alennusprosentti oli 70, joten kauaa ei tarvinnut miettiä. Ostin tuon pitkän liinan, ja lisäksi ostimme toisen reilu kolmimetrisen liinan puoliksi ystäväni kanssa. 

Rengasliinan teko on todella yksinkertaista. Liinan tekoa varten tarvitset kantoliinarenkaat, parhaat ovat metalliset ja saumattomat. Renkaita saa esimerkiksi kimperistä tai mamsellilta. Lisäksi tarvitset kantoliinan ja ompelukoneen. Joitakin tavallisiakin kankaita on, joista rengasliinan voisi ommella, mutta paras tulee kun valitset kantoliinakankaan. 

Minun rengasliinani on 1,7 metriä pitkä. Pituus on juuri täydellinen minulle, 170 senttiselle kantajalle. Rengasliinan ompelussa on vain muutama vaihe. 

Ensin tein suoraan päähän noin kymmenen sentin taitoksen, jonka reunaa myöten neulasin nuppineuloja, jotta saisin sauman ommeltua suoraan. En siis neulannut taitoksen päälle, vaan juuri sen alapuolelle, jotta saisin pujotettua renkaat taitoksen väliin samalla kun ompelen. Käänsin siis kangasta samalla kun ompelin ja käänsin aina nuppineulojen kohdalle. Valitsin ompelukoneestani mahdollisimman tiheän siksakin, eli piston pituuden laitoin mahdollisimman pienelle. Pikkuhiljaa käänsin taitetta, niin että renkaat jäivät sinne taitoksen väliin, ja ompelin taitettua kangasta kiinni. Loppuvaiheessa kun kangasta on renkaiden ympärillä jo paljon, on ompeleminen hankalampaa, mutta ei todellakaan mitenkään hurjan vaikeaa. Taitoksesta voi tehdä myös leveämmän, ja siksakin sijaan siihen voi ommella myös kolme saumaa suoraa ommelta. Itse tein siis vain yhden ompeleen.  Kauniimman lopputuloksen tosin mielestäni saa, jos ompelee nuo kolme suoraa ommelta. Sekavasti selitetty, mutta yksinkertainen homma! 

Saumaa ommellessa kannattaa ommella sauma niin, että se tulee hyvin molempien kankaiden päälle. Tämä on niin helppo homma, etteipä siihen juuri ohjetta tarvi, enkä minä kyllä ohjetta oikeastaan osaakkaan kirjoittaa. 



Kantamisen iloa!

Kesälomailua

Heinäkuussa tuli tehtyä muutama leppoinen kesäreissu. Vietimme mieheni ja pikku L:n kanssa yhden yön Helsingissä hotellilomailemassa ja sen jälkeen lähdin kahden ystäväni kanssa Tallinnaan. Mukana meillä oli kolme pientä vauvaa ja saamamme huomio oli sen mukaista. Varsinkin kun kuljimme vanhassa kaupungissa niin, että kaksi vauvoista oli kantoliinassa ja kolmas Manducassa. Ihania reissuja olivat molemmat! 




Tätä parempaa jäätelöä ei vielä ole tullut vastaan! Varsinkin vadelma-valkosuklaa on ihan huikeeta. 


Keväällä Helsinkiin avattua hampparipaikkaa piti käydä testaamassa. Hauska paikka kaikin puolin, plussaa itse tekemisestä ja hyvistä raaka-aineista. Hieman vähemmän suolaa, niin kaikki olisi juuri niin kuin pitää. 

Seuraavat kuvat ovat Tallinnan reissulta.



Nukupood - ihana käsintehtyjä lastenleluja myyvä kauppa aivan vanhankaupungin keskellä, siinä torin laidalla. 









Ihana Kadriorgin puisto - suosittelen! Sieltä löytyi myös ylivoimaisesti reissun paras ravintola, Katharinenthal. 




Tästä linkistä voi muuten halutessaan seurata blogiani bloglovinin kautta. Itse käytän sitä blogien lukemiseen kännykällä, tosi näppärä sovellus kun näkee kerralla kaikki uudet postaukset sen sijaan, että tarvitsisi siirtyä blogista toiseen ja tsekata onko joku päivittänyt vai ei. 

Follow my blog with Bloglovin

22. heinäkuuta 2015

Parvi nurmilintuja

Tämä huivi ei ole mikään uusi näky käsityöblogeissa, mutta lisätään nyt parven jatkoksi vielä yksi nurmilintu. Kenties myöhemmin vielä toinenkin, sillä toinen huivi samalla mallilla on jo puikoilla, lähes valmiskin. Sitä huivia neulon Titityyn kesäKALiin. 

Joskus kauan sitten selailin ravelrya ja yritin etsiä sopivaa huivimallia erästä joululahjaa varten. Mieheni näki tämän mallin ja mikään muu ei kuulemma ollut yhtä hieno kuin tämä. Siispä nurmilintu pääsi puikoille. Onhan tämä malli mukavaa vaihtelua perinteisemmille pitsihuiveille joissa pitsi on reunassa. Lopputulos on mielestäni vähän rennompi ja ehkä monikäyttöisempi, mutta kuitenkin kaunis.


Malli: Nurmilintu - Heidi Alander
Lanka: Tukuwool fingering
Puikot: 4 mm 

Lankana käytetty Tukuwool oli mukavaa neulottavaa, niin kuin aina. Ihanan tasalaatuista ja helppoa. 


Lankaa meni hieman yli kaksi vyyhtiä, vaikka kahden vyyhdin piti riittää. Lopusta langasta ajatelin tehdä huivin seuraksi vaikka kämmekkäät, kunhan sopiva malli löytyy. 


Oli ihana ottaa kuvia, kun aurinko paistoi ja vauva nukkui vaunuissa. Ihana kesä <3

21. heinäkuuta 2015

Pehmoista vauvalle

Näin aurinkoisena kesäpäivänä (jo toisena peräkkäin!) on hyvä blogata villahaalarista. Kyllä se syksy sieltä joskus tulee, vaikka vielä ei toki olekaan kiire. Tämän haalarin tein jo viime jouluna, kun tuli istuttua busseissa kymmeniä tunteja reissaten Pohjois-Amerikan itärannikkoa ylös ja alas. Kuvat tuli otettua vasta nyt, kun on saatavilla malli puvun sisälle. Enää ei pukukaan ole jättikokoinen vauvan päällä, sanotaanko että se on huolestuttavankin sopiva. Ei taida ihan talvella enää mahtua päälle.

Lankana tässä puvussa on Dropsin Baby Alpaca Silk, joka on niin pehmeää, että tekisi mieli tehdä samasta langasta itsellekin tällainen puku. Onneksi en ole ihan niin hullu...


Lanka: Drops Baby Alpaca Silk
Puikot: 2.5 mm 


Tein puvun koossa 6/9 kuukautta, muta meidän reippaasti kasvavalle vauvalle ei taida mennä enää edes tuossa kuuden kuukauden iässä. Tässä kuvassa vauva on 2 kk ja 61 cm. Vielä on onneksi vähän kasvunvaraa. Jos tekisin puvun uudestaan, neuloisin vartalo-osan pidemmäksi ja tekisin muutaman ylimääräisen lisäyksen lahkeisiin, jotta vaipalle jäisi enemmän tilaa. 

Tämä malli oli muuten todella ihanaa neulottavaa. Saumoja ei jäänyt ommeltavaksi, mitä nyt muutama sentti haaroista ja kainaloista. Ohje oli selkeä ja helppo. Lopputulos on mielestäni yksinkertaisen kaunis. Sen verran muokkasin mallia, että jätin kirjoneuleen pois ja tein haalarin yksivärisenä, sekä vaihdoin lahkeiden- ja hihansuiden helmineuleen joustinneuleeksi. Sen verran kiva malli, että pitää varmaan tehdä vielä suuremmassa koossa tämä uudestaan. Ja samasta langasta, ehdottomasti. Tuossa langassa on 70 prosenttia vauva alpacaa ja 30 prosenttia mulberry silkkiä. Lopputulos on mielestäni juuri täydellinen. Värikartta saisi tosin olla hieman mielenkiintoisempi.


Luonnonvalkoiseen haalariin sopivat nämä puunapit mielestäni erittäin hyvin. Napit löytyivät muistaakseni eurokankaasta. Ehkä ensi kerralla esittelyssä sitten jotain kesäisempää, saapa nähdä. 

17. heinäkuuta 2015

Viimeinkin projektipussukka!

Olen jo pitkään haikaillut oman projektipussukan perään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Ihastelin Neulistin supersöpöjä pussukoita ja kaipailin omia. Jotenkin ohjeet ovat muka tuntuneet liian monimutkaisilta ja perehtymistä vaativilta. Vauvan kanssa aikaakaan harvoin on liikaa ompelutouhuihin. En jotenkin osaa aloittaa ompelua, ellen saa tekelettä heti samalla kerralla tai viimeistään aivan pian valmiiksi. Siksi neulominen sopii minulle paremmin näin vauvanhoidon ohessa. 
Alkuviikosta tuli kuitenkin käytyä Tallinnassa ja Karnaluksista tarttui mukaan vetoketjuja. Niiden innoittamana päätin viimeinkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Löysin netistä todella selkeän ja helpon ohjeen. Aikaahan tämän tekemiseen upposi paljon, kun ensin piti siivota kangasvarasto, kaivaa esille kaikki kangasvaihtoehdot, mallailla ja viimein valita oikea kangas + vetskari kombo. Lopulta päädyin leikkaamaan kankaat vanhasta Ikean pussilakanasta, josta on aiemmin syntynyt jo vauvan pussilakana sekä vaipanvaihtoalusta. 


Tukikangas teki kankaasta jotenkin oudon ryppyistä, pitää ensi kerralla kokeilla jos saisi alemmalla silityslämpötilalla siistimpää jälkeä aikaiseksi. 


Vuorinkangas on saman pussilakanan toista puolta, leveämpää mustavalkoista raitaa. Pussukan sisään pääsi nyt muutama jämälankakerä, kunnes sopivan projektin tullessa vastaan pussukka pääsee oikeaan käyttöönsä. Seuraavaksi voisin tehdä pussukan jossa olisi reikä niin, että lankakerää voisi pitää siellä sisällä neulomisen aikana. Tähän tapaan. 


Laitanpa tähän muutaman tekovaiheen itselleni muistiin. Kankaat leikataan niin, että leveys on yhtä leveä kuin koko vetoketjun pituus, ja pituus niin pitkä kuin pussukasta haluaa tehdä. Tässä siis n. 32 cm x 45 cm. Vuorikangasta samanlainen pala, totta kai. Tarvitaan myös 10 x 18 cm pala, josta tulee nuo päätylenkit. 

1. Ompele vuori- ja päällikankaat yhtä aikaa kiinni vetoketjun toiseen sivuun. Tee päälletikkaus.
2. Toinen sivu kiinni samoin. 
2. Ompele sivulenkkipalan reunat kiinni ja leikkaa se puoliksi. 
3. Avaa vetskari. 
4. Aseta sivulenkki KESKELLE reunaa, veskarin kohdalle. Ompele sivusauma ja toista toisessa päädyssä. 
5. Leikkaa kulmiin 4,5 cm x 4,5 cm kolot. 
6. Taita kolot ja ompele kiinni. 


7. heinäkuuta 2015

Pienten vaatteiden ihanuus

Pieniä vaatteita on niin mukava ommella, monestakin syystä. Ensiksikin kangasta menee hurjan vähän, toiseksi trikoo ja saumuri yhdistelmä on helppo ja nopea sekä kolmanneksi lopputulos on yleensä hurjan suloinen, ainakin kun pääsee vauvan päälle. Ne vähemmän suloiset voi sitten vähin äänin haudata kangaskasojen uumeniin... 

Tänä keväänä kävin usein ystäväni luona viettämässä aikaa ja ompelemassa. Lopputuloksena meidän vauvalla on nyt ainakin pöksyjä, niitä kun oli niin nopea tehdä. Valmistui tuokioiden aikana sentään muutakin, esimerkiksi huppari jonka kaava luokitteli muistaakseni 62 kokoiseksi, lopputulos mahtuu ehkä vuoden ikäiselle ja silloinkin saa hihoja kääriä. Tällä kertaa moka taisi tosin olla kaavassa, eikä minussa.


Kankaat: Talvitrikoota ja mustaa resoria kestovaippakaupasta
Kaava: Ystäväni (?) piirtämä housukaava

Tällä mallilla tuli tehtyä ainakin neljät housut. Niin helppo ja nopea. Ja lopputuloskin on toimiva, tosin joissain pöksyissä resori jäi vähän turhan löysäksi. 


Pienet varpaat ovat vain niin söpöjä! 


Ihan kamala kuva, mutta kelvatkoon paremman puutteessa. Ompelin tuosta pyöräkuvioisesta puuvillakankaasta vauvalle takin ja jämäpalasta testasin toimivatko vauvan pöksyt puuvillasta ommeltuna. Hyvin ovat käytössä toimineet, puuvilla on sen verran ohutta ja pehmeää, että on varmasti mukavaa käytössä. Malli on sama kuin yllä olevissa housuissa. 

Tampereen viimevuotisilta kässämessuilta ostin paapiin ihanaa Siiri keinuu luomujerseytä. Metrin palasta on riittänyt vaikka mihin. Olen ommellut kankaasta yhdet housut samalla mallilla kuin nämä muutkin, ne tosin ovat kadonneet jonnekin. Pitääpä penkoa kaappeja ennen kuin vauva kasvaa liian suureksi... Housujen lisäksi kankaasta ovat syntyneet jo mainittu jättihuppari, sekä ihana jumpsuit Ottobren jollakin peruskaavalla. Samoilta messuilta nappasin mukaan keltaista resoria joka sopii täydellisesti tuohon kankaaseen.


Jumppis on ihanan ohut, pitäisikin kokeilla joko se olisi sopiva, toimisi hyvin näillä astetta viileämmillä kesäkeleillä.



1. heinäkuuta 2015

Palalaarin aarre

Kaupunkireissulla ystäväni kanssa piipahdimme Marimekossa ja sieltä palalaarista löytyi niin kaunista kangasta, ettei sitä raaskinut jättää. Hintakin oli edullinen. Pala on Siirtolapuutarha- kuosista puuvillaa. Kangas ei ollut mitään ideaalia mekkokangasta paksuutensa ja huonon laskeutuvuuden takia, mutta mekko siitä oli saatava. 


Kaava: Itse sovellettu 

Halusin tehdä mekosta imetysluukullisen avuksi niihin päiviin, kun tuntuu ettei ole mitään kivaa päällepantavaa, varsinkaan sellaista jonka kanssa voisi kätevästi imettää. Imetysmahdollisuus hoitui kätevästi laittamalla mekon eteen napit, joita ei tosin paljon kuvassa näy. 

Mekkoon otin mallia yhdestä vanhasta mekostani, todella yksinkertainen malli, mutta ehkä juuri siksi niin kiva. Pala oli sen verran pieni, että kovin pitkää mekkoa siitä ei saanut, mutta juuri ja juuri sain sen riittämään. 


Takakappale on mielestäni todella kaunis, siinä värit ovat ihan täydelliset. 


Jos tarkasti katsoo, niin tässä kuvassa näkyy tuo napituskin. Napituksen takia etukappale piti tehdä kahdesta osasta, joten kuvio ei "ole oikein". Mielestäni kuviot asettuivat kuitenkin ihan kivasti. Ah, tätä kangasta on pakko kyllä saada lisää! Siitä voisi tehdä vaikka verhot ja tyynyjä ja vauvalle takin ja ja... 

Kuvat ovat "hieman" ylivalottuneita, mutta ei välitetä siitä. Syynä oli nimittäin ihana kesäinen auringonpaiste jonka takia miehelläni oli aurinkolasit silmillä eikä hän valoisuutta hoksannut. Viimeinkin on ollut lämpimiä päiviä, ei tästä säästä voi kuin nauttia!