28. kesäkuuta 2016

Juhannus pyörän selässä

Tämä postaus ei nyt liity käsitöihin mitenkään. Kesä on otollista aikaa näille täysin aiheeseen liittymättömille postauksille, kun silloin tehdään yleensä ne parhaat reissut, joista tekee mieli kirjoittaa itselleen jotain muistiin. Skipatkaa vapaasti, jos ei kiinnosta. :)

Teimme perheeni kanssa ihan mahtavan pyöräreissun nyt juhannuksen aikaan. Reissu alkoi Jyväskylästä, josta hyppäsimme junan kyytiin ja matkasimme Helsinkiin. Ensimmäinen yö vietettiin Hotelli Aleksanterissa (jo kolmas kerta samassa hotellissa, miten niin kaavoihin kangistuneita...). Sitten käytiinkin hakemassa pyöräkärry, jonka meille lainasi erään tuttuni naapuri. Meille siis ihan täysin tuntemattomat ihmiset. Ei voi kuin olla onnellinen, että maailmasta löytyy näin huippuja ihmisiä.

Kärryn kyytiin lastattiin tavaravuori, sekä yksivuotias taapero. Tyyppi nukahti heti kyytiin ja matka pääsi alkamaan leppoisasti. Mies sai rahdata kärryn lisäksi tarakalleen kiinnitettyä rinkkaa, kun minulle jäi vain pieni reppu selässä kuljetettavaksi. Tasoitti hyvin tätä meidän pyöräkuntoa, mies kun on pyöräillyt tänä kesänä yli tuhat kilometriä, minä vajaan sata. Pyöräilyreitti kulki Helsingin keskustasta Porvooseen. Kilometrejä tällä välillä oli n. 50.


Helsingin keskustasta ulospääsy oli tuskastuttavan hidasta, kun reitti kulki miten sattui ja vähän väliä piti kurkata karttaa. Viimein pääsimme väljemmille vesille ja sitten alkoikin pyöräily olla paljon mukavampaa. Lähdimme matkaan viiden aikaan iltapäivällä, joten tavoitteenamme ei ollut ehtiä samana päivänä Porvooseen. Jäimme yöksi 170 -tien varteen. Yöpymistä varten meillä oli mukana teltta, josta taapero oli ihan superinnoissaan. Eikä tietenkään ruvennut nukkumaan kovin aikaisin...


Tämä oli ensimmäinen telttaretkemme ikinä lapsen kanssa. Meni kyllä kaikenkaikkiaan paljon paremmin kuin osasin odottaakaan. Vähän lapsi haki asentoa nukkumaan mennessä, kun ei ollut pehmeää patjaa alla, mutta muuten kaikki meni vallan mainiosti. Juhannusyön valoisuuskaan ei estänyt yleensä pilkkopimeässä huoneessa nukkuvan taaperon unta. Telttailemaan lähdetään kyllä varmasti toistekin!

Kilometrejä tälle kolmen yön reissulle kertyi yhteensä noin 110. Pisin päivämatka tehtiin toisiksi viimeisenä päivänä, jolloin poljimme viitisenkymmentä kilometriä. Lapsen kanssa tuntui, ettei paljon enempää viitti polkea, jotta lapsi saa juoksennella ja touhuta muutakin. Parhaiten matka eteni kun taapero nukkui. Päiväunia tuo nukkuu vielä kaksi kertaa päivässä, joten niiden aikana ehti hyvin polkea. Hereillä ollessaan lapsi viihtyi kärryssä vaihtelevasti. Pääosin hyvin. Mukana hänellä oli nukke ja joitain muita leluja, joilla leikkikin kärryssä. Tai lähinnä jyrsi nuken jalkaa. Kaikenkaikkiaan oli kyllä niin reipas matkamies ettei toista. Ihan uskomattoman sopeutuvainen ja tyytyväinen kaveri.


Yksi yö vietettiin leirintäalueella, kaksi muuta jokamiehenoikeudella metsässä ja tien varressa. Retkestä ihmiset selvisivät haavereitta, hyttysenpistoja ja punaista nahkaa lukuunottamatta, mutta kärrystä hyppäsi jonnekin tielle minulta ja mieheltä molemmilta yksi kenkä. Toki molemmilta yksi, eikä toiselta koko pari. Myös lapsen hellehattu hävisi jonnekin.


Porvoon leirintäalueella saimme vinkin lähellä olevasta juhannuskokosta, jota kävelimme katsomaan. Paikalla oli ihan hirveästi ihmisiä. 


Taapero nukahti matkalla takaisin teltalle.

Yhtä päivää lukuunottamatta syötiin lounas jossain ravintolassa. Yhtenä päivänä tehtiin ruokaa trangialla Söderkullan hiekkarannalla. Vähän sellaista helppoa retkeilyä siis. Helpotti, kun ei tarvinnut miettiä ruokatavaroiden säilymistä kuumassa jne.



Reissu oli kyllä kaikin puolin ihan huippu! Kun ajelimme pitkin suoraa tietä auringonpaisteessa ja tienvarret olivat täynnä kukkia, en olisi halunnut olla missään muualla. Ihanan rentouttava juhannus. Toivottavasti teillä oli yhtä mukavaa. <3

Ensi kerralla palaan taas asiaan! 

20. kesäkuuta 2016

No kun kaikki muutkin...

Näitä sukkia on neulottu tuhansia. Kymmeniä tuhansia, itse asiassa. Joten pitihän sitä minunkin tehdä yhdet, vaikka malli ei ihan hirveästi etukäteen innostanutkaan. Tarvitsin kuitenkin nopeasti jonkun suht nopean ja ilmaisen sukkamallin. Lopputulos oli paljon odotettua kivempi, nämähän ovatkin oikeasti kauniit sukat. Superhelppo malli ja kiva lopputulos, juuri sopivaa aivotonta neulottavaa illan väsyneisiin hetkiin. Vielä kivempi lopputulos olisi, jos lanka olisi semisolidia, mutta nyt mennään näillä.

Sukat on neulottu mummolleni, joka on itse aina neulonut paljon kaikille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Minunkin veljelleni, kengänkoosta 46 huolimatta, hän on neulonut monet sukkaparit. Itse en kuitenkaan ole koskaan mummolleni mitään neulonut, joten puute oli korjattava äkkiä. Pitsisukat niiden oli oltava, sillä sellaisia mummi ei itse neulo.

Käsitöissä melkein parasta on se, että niiden kautta voi joskus ilahduttaa itselle rakkaita ihmisiä. <3 Toivotaan, että mummi pitää sukistaan. Lämpimät ja pehmeät ne ainakin ovat.


Lanka: Cascade Heritage Sock Yarn
Puikot: 2 mm


11. kesäkuuta 2016

Palmikkopolkuja

Suvi Simolan Light Trails on ollut minulla tallennettuna Ravelryssä jo kauan. Joulunaikaan ostin viimein langat tähän hieman laatikkomaiseen paitaan, jonka jujuna oli hartioilla kulkevat palmikot. Neulomisen aloittamisessa meni hetki jos toinenkin, mutta nyt paita on viimein valmis. Ja vallan mainio siitä tulikin!

Paidan neulontajärjestys oli hauskasti perusraglaneista poikkeava. Ensin neulottiin kapeat, hartioille tulevat kappaleet, joiden reunoista sitten poimittiin silmukoita etu ja takakappaleisiin. Lopuksi poimittiin silmukat hihoja varten. En ole koskaan pitänyt silmukoiden poimimisesta ja hihoista sen kyllä näkeekin. Poimimiskohdista tuli aika kamalat, mutta onneksi käytössä ne eivät näy niin selvästi. Muut silmukat sain poimittua paljon siistimmin. Nyt on sitten sekin taito jos ei hallussa, niin ainakin harjoiteltuna. Ohje oli kaikenkaikkiaan todella selkeä, suosittelen.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun neuloin Holst Garnin Noblea. Saman merkin puuvilla-villasekotteinen Coast on aiemmista projekteista tuttu. Tämä noble olikin kivempi kuin tuo Coast. Neuloessa ehkä hieman karhean tuntuista, mutta pesun jälkeen paita on ihanan pehmeä. Mitäpä muuta voi merinovillan ja kashmirin sekoitukselta odottaa. Mies tilasi jo paidan samasta langasta. Itselleni voisin neuloa hyvin toisenkin...


Malli: Light Trails
Lanka: Holst Garn Noble
Puikot: 2 ja 2,5 mm
Paino: 158 g




8. kesäkuuta 2016

Lettilakanat

Vimman lettikuosi on ehkä lempparikankaani ikinä. Jotenkin tuo kuosi vain iskee. Värit ovat tarpeeksi rauhalliset, sävyt kauniit ja printti silti mielenkiintoinen. Joskus haluaisin mekon, jossa on ainakin osa tuota lettiä. Ylipäätään joskus voisin yrittää hankkia tuota kangasta ja ommella siitä jotain itselleni... Olen tähän mennessä ommellut siitä vain muille.


Siskoni oli ostanut tätä lettikangasta kaksi metriä, puuvillaa, ei trikoota. Hän halusi tytölleen siitä lakanat ja minähän ompelin. Tämä projekti muistutti taas, kuinka paljon tällä saralla olisi opittavaa. Tyynyliina ja pussilakana, kaksi hyvin yksinkertaista asiaa, mutta silti ne tuottivat päänvaivaa. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi etsinyt jostain ompeluohjeen. Mutta saipa siinä pähkäillessä kehitettyä myös omaa "ompeluajattelutaitoa". Lopputulos on joka tapauksessa kaunis.


Pussilakanaan laitettiin toinen puoli ihan valkoista lakanakangasta, jotta sain kaksi metriä lettiä riittämään. Oikeastaan lopputulos on mielestäni kivempi näin, kun toinen puoli on kuosillinen ja toinen rauhallisen valkoinen. Tyynyliinan tein kokonaan lettikankaasta. Oli muuten ihanan pehmeää puuvillaa!


4. kesäkuuta 2016

Suomalaista käsityötä

Tästä blogista on ihan huomaamatta tullut kudontablogi. Ne joita asia ei yhtään kiinnosta, älkää huoliko, tämä on hyvin väliaikaista. Toki en aio tätä kudontaa lopettaa, mutta kyllä neuleet silti ovat mun ykköskäsityö. Nyt on vaan tekeillä neulepaita ja mun vauhdilla se kestää... Eipä siis neuleita ole vähään aikaan valmistunut, joten saatte odotellessa nähdä näitä kudontahommia.

Tällä kertaa haluan kertoa teille käsityöstä, joka ei ole minun tekemäni. Laitoin tässä keväällä facebookin kautta viestiä eräälle Suomalaiselle kutojalle, Grus Handwovenille. Kysyin, olisiko mahdollista saada häneltä tietynlaista kesäkantoliinaa meille. Ilokseni se onnistui, ja vielä suht nopealla aikataululla.

Lähtökohtana oli raikkaat, kesäiset värit. Pyörittelin värejä jollain googlen väripaletti ohjelmalla ja päädyin turkoosi - sitruunankeltainen - pinkki kombinaatioon. Onneksi nämä värit sopivat myös kutojalle, joka kehitteli ideaani eteenpäin. Hän myös keksi kapeat väliraidat näiden leveiden raitojen väliin, jotka lopputuloskessa näyttävät todella kivalta.



Tuo ylin oli se, mitä itse väreltä toivoin. 

Tämä liina on n. 3,6 metriä pitkä. Kude ja loimi ovat molemmat puuvillaa. Kuteena on kutojan itse käsinvärjäämä viininpunainen puuvilla.


(Kuva Grus Handwoven)

Kun idea oli valmis, alkoi malttamaton odotus. Pikkuhiljaa alkoi kuvia tulla, ensin luodusta loimesta, sitten kuteesta, loimesta puilla ja niin edeleen. Oli niin upeaa nähdä miten oma idea jalostui ja muovautui pikkuhiljaa lopulliseksi tuotteeksi. Vaikka meillä useampi kantoliina on käynyt, ei mikään ole tuntunut näin tärkeältä. Tämän teossa kun on alusta saakka saanut olla mukana ja on saanut nähdä koko prosessin alusta loppuun. Loppujen lopuksi liina vielä valmistui sattumalta juuri poikani 1-vuotispäivänä, mikä tekee siitä vieläkin henkilökohtaisemman.


(Kuva Grus Handwoven)

Ei voi kuin olla kiitollinen, että meillä on täällä Suomessa näin taitavia käsityöläisiä. <3 Suurkiitos Grus Handwovenille yhden unelmani toteuttamisesta. 




(Lienee parasta mainita, ettei tämä ollut mikään maksettu mainos tai muu, ihan omasta aloitteestani ja tahdostani halusin esitellä tämän upean käsityön.)

Loppuun voin esitellä myös yhden itse tekemäni käsityön, tämän saman loimen scräppipalasta ompelemani kesätossut meidän pojalle. Tässä palassa kuteena on tummanharmaa.



Pohjan tein nahanpalasta.