Uusi aluevaltaus...

...eli kohde johon tulen syytämään kaikki lanka- ja kangasostoksista ylijäävät rahat. Mun mies aina vitsailee, että muutetaan johonkin syrjäkylälle, jossa asuminen ei maksa juuri mitään, ostetaan jätti talo ja saan sinne sitten oman huoneen jokaiselle käsityöharrastukselle. Ei paha idea, tosin ei varmaan koskaan toteudu, sen verran paljon nautitaan tällä hetkellä keskusta-asumisesta. No, asiaan.

Kuulin tuossa ennen joulua, että Jyväskylän pääkirjastolla on paikka jossa saa kutoa kangaspuilla ja saa myös ohjausta ilman kurssia . Olen jo kauan haaveillut kankaan kudonnasta, kurssikin on ollut suunnitelmissa mutta ei sitten koskaan ole ollut aikaa tai rahaa, tai olen ollut liian myöhässä ilmoittautumassa. Nyt päätin, että viimeinkin on sen aika. Kävin tapaamassa ohjaajaa ja kyselemässä minkälaiset käytänteet heillä on.

Homma toimii todella yksinkertaisesti : päivämaksua maksetaan 5 euroa, ja maksu tulee joka päivältä kun sinun työsi on puissa, kudoit tai et. Päivämaksun lisäksi maksat loimesta, sen materiaaleista sekä työstä jonka he tekevät saadakseen loimen kudontavalmiiksi. Loimia on erihintaisia, n. 3 e/metri kalliimpiin. Minun loimeni maksoi 11 euroa metriltä. Näiden lisäksi maksat vielä kuteesta, jota on myös todella eri hintaista riippuen käyttötarkoituksesta. Ohjausta on aina tiettyinä aikoina päivästä, sen lisäksi saa kutoa kirjaston aukioloaikoina niin paljon kuin vain jaksaa. Myös viikonloppuisin, jolloin päivämaksua ei mene.

Ohjaajat tuolla ovat ihania, ja meininki muutenkin hurjan leppoista. Mieheni kysyi, eikö kutominen ole tylsää, ja joku muukin kyseli samaa, mutta ei se vaan ole. On ihanaa kun ei tarvitse ajatella mitään, voi vain antaa käsien ja jalkojen tehdä mekaanista työtä. Sopivaa vastapainoa koulunkäynnille ja vauvanhoidolle. Tätä pitää saada tehdä lisää!

Tämä juttu nyt vähän polveilee, mutta palataanpa itse asiaan. Kudoin siis kantoliinan, työ jota hieman ihmeteltiin. "Ai kaulaliinan?" Tai "tuostapa tulisikin kiva pöytäliina mökin pöydälle" olivat kommentteja jota sain. Vauvan synnyttyä ja kantamiseen hurahdettuani olen kauan jo haaveillut, että tämänkin jutun saisin tehdä itse. Se on vain tuntunut saavuttamattomalta unelmalta, mutta nyt sekin on tehty. Aika siistiä.

Loimen tuli olla hyvin neutraali, sillä siihen kutoo myös neljä kaveriani, kaikki eri värillä.

Tällainen siitä tuli. Mustavalkoharmaa, tosin harmaan osuus jäi loppujen lopuksi aika pieneksi. Kerroin ohjaajalle, millaisen loimen haluan ja hän sitten toteutti ideani pohjalta tällaisen. Loimi on merseroitua puuvillaa. 

Sidoksena meillä oli murtotoimikas, johon itse kudoin suoralla poljennalla sulkakuviota, joka oli vaihtoehdoista se yksinkertaisempi. Toinen vaihtoehto oli ns. timanttikuvio. Virallista nimeä en tiedä. 

Kuteena minulla oli Lankavalta tilattua Bockensin 8/2 puuvillaa, petroolin värisenä. 

Kutominen oli loppujen lopuksi todella helppoa. Alussa tietenkin oli vähän vaikeuksia, eikä reuna ole täydellinen, mutta kaikenkaikkiaan olin yllättynyt kuinka siistiä jälkeä ihan aloittelija voi saada aikaan. Isoin moka oli se, että alussa kudoin aivan liian tiheään, joten loppupätkä on selkeästi paljon kivemman tuntuista kuin alkupätkä. No, ensi kerralla osaa tämänkin virheen korjata. 

Kudontatahti kiihtyi aika paljon. Yhteensä viiden metrin (5,03 metriä tarkalleen) kutomiseen, mukaan lukien langan puolaus, minulla meni noin 15 tuntia. Ensimmäisissä neljässä tunnissa kudoin yhteensä 47 cm, viimeisessä neljässä tunnissa 1,8 metriä. 

Lopputulos oli juuri sellainen kuin halusin. Kudontavirheitä siinä ei ole, reunoissa on parannettavaa, mutta tarpeeksi hyvät ne ovat näinkin. Ainut mikä hieman harmittaa on juuri tuo alun tiukkuus, mutta sille ei voi mitään eikä se loppujen lopuksi niin paljon haittaa. 

Puilla viisi metriä ollut liina kutistui puilta oton, pesun ja viistoituksen kautta 4,38 m mittaiseksi kantoliinaksi. Eiköhän se käytössä veny vielä muutaman sentin. 

Loimen merseroitu puuvilla tuo liinaan kauniin kiillon! 

Kantoliinoilla on yleensä nimet, ja tämän minä nimesin "Sleepy Dust", eli unihiekka. Englanniksi, koska se on kieli jota puhun pojalleni. Unihiekka, koska tästä liinasta tulee mielestäni mieleen myrskyinen vedenpinta, ja nukkuminen on tässä taloudessa vauvan synnyttyä ollut aina välillä hieman myrskyistä. Paitsi liinakyydissä. 

Ei voi muuta kuin suositella kankaan kudontaa. Ihanaa ihanaa puuhaa! Tekisi mieleni kutoa huiveja ja vilttejä ja mattoja ja liinoja ja kaikkea. 

Laitanpa tähän muuten vielä tarkemmin, mitä tämä tuli minulta maksamaan. Kudoin neljänä arkipäivänä, sekä lauantaina, joten päivämaksuja maksoin yhteensä 20 euroa. Sen lisäksi maksoin loimesta 55 e, eli viidestä metristä. Kude maksoi 27 euroa, eli yhteensä aikalailla sata euroa. Ei paha hinta mielestäni.

(Tätä kangasta jäi muuten pienet palat jäljelle, kun viistoitin päät. Jotain kaunista niistäkin syntyi, mutta tästä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvat otettua.) 

Villa vain toimii.

Villa on ihanaa, melkeinpä missä vain milloin vain. Tämän merinovillakankaan ostin Tampereen kässämessuilta, muistaakseni se on Paapiin. Tätä pitäisi haalia lisää, unelman pehmeää, sekä juuri sopivan lämmintä.

Kangasta ostaessani pelkäsin etten osaa siitä mitään kivaa ommella ja kangas menee pilalle. Ystäväni lupasi ommella mekon puolestani. Loppujen lopuksi kankaasta syntyi maailman yksinkertaisin mekko, jonka ompelimme yhdessä ystäväni kanssa. Hän viimeisteli käden- ja pääntiet minun ommellessani aiemman postauksen vauvanhousuja. Kiitos.

Samainen ystävä tykästyi tähän mekkoon, ja minun epäillessäni osaanko tällaista kuviota käyttääkään, hän lupasi mekon kotiuttaa jos en sitä käytä. Kävi kuitenkin niin, että lopulta tästä tuli ihan lempivaate. Monesti on käynyt niin, että ne mitkä ensin vähän epäilyttävät, ovatkin juuri niitä vaatteita joista saa kehuja aina kun ne päälleen laittaa. Tästä kai voi päätellä, että pitäisi useammin rohkaistua vaatevalinnoissa ja valita sen tutun ja turvallisen sijaan jotain muuta.

Malli: Perus neliömekko ilman kaavaa

Kangas: Paapiin (?) merinovillaneulos

Huomaan näistä postauksistani sen, että neulon paljon enemmän kuin ompelen. Ompeluksista tulee esiteltyä se kaikkein tavallisin mekkokin, kun taas jotain perussukkia ja muita ei tule blogiin kuvattua. Kai ompeluista tulee aina sellainen "vau, sain aikaiseksi fiilis", että ne haluaa myös esitellä. 

Onhan se nopeeta...

Ompelimme tänään pitkästä aikaa ystäväni kanssa yhdessä ja pohdiskelin siinä ommellessamme, että minulla on vähän väärä asenne ompeluun. Neuloessa valmista tulee niin hitaasti, etten oikeastaan ajattele lopullista tuotosta. Ompeluhan on neulomiseen verrattuna supernopeaa ja ommellessa olen aina kärsimätön saamaan asian valmiiksi. Siksipä oletan vaatteen olevan valmis aika lailla heti, kun koneen ääreen istahdan. Mieheni vitsaileekin tästä aina. Kun kysyn, huolehdithan vauvasta niin saan ommella rauhassa, hän kysyy kauanko sinulla menee. Sanon yleensä, että no puoli tuntia. Puoli tuntia muuttuu kahdeksi tunniksi ennen kuin huomaankaan, ja mieheltä tulee kuittia. Pitäisi kai ulottaa realismia vähän tähänkin harrastukseen... 

Nämä pöksyt kuitenkin olivat melkein valmiit samantien. Melkein parasta onkin ommella vauvan housuja. Ne ovat niin nopeat tehdä ja lopputulos on kaunis, vaikka ei mestariompelija olisikaan. Tai sattuisi vahingossa laittamaan resorin niin, että kuvio tulee pää alaspäin. Tai käyttämään mustia saumurinlankoja valkoisten sijaan... 

Malli: Vauvan housut - MUITA IHANIA

Kangas: Noshin Sirkus trikoo 

Malli on mielestäni täydellinen, haaremimalliset pöksyt joissa lahkeet ovat tiukat ja muu osa sitten ei. Ilmainen kaava löytyy MUITA IHANIA blogista. Suurensin kaavaa huomattavasti, jotta näistä tulisi reilut. Olisikohan n. 74 kokoa nyt. 

Vauva piti huijata opettaja-lehden avulla seisomaan, tuoliin nojaten se sitten lueskeli lehteä ja minä näpsin kuvat. 

Olipas mukava ommella pitkästä aikaa! 

On meillä jo iso vauva. Tänään oli isovanhempien hoidossa kotona, kun kävimme miehen kanssa syömässä. Jostain syystä äitiäni nauratti kun luettelin vauvan lempparitekemisiä : se rakastaa kontata vessassa, mutta pyrkii nuolemaan vessankaivoja niin vahtikaa sitä, se myös rakastaa syödä kenkiä, ja jyrsiä kylvyssä muovikauhaa. Halvat on huvit pikkuisella. 

Jämälankavillasukkajoulukalenteri - aika hirmuinen sana mutta ihana lopputulos.

Viimein osallistuin Missä neuloimme kerran - blogin joulukalenterineulontaan. Aiemmin olen halunnut osallistua, mutta sopivia jämiä ei ole ollut. Tänä vuonna innostuin fingering vahvuisista sukkalangoista ja sukkien neulomisesta, joten jämiäkin on alkanut kertyä.

Vihjeet olivat ihania, joka aamu piti sängyssä vielä loikoillessa tsekata sen päivän vihje. Lopputuloskin on vallan kaunis! Joinain päivinä "huijasin" ja valitsin värin vähän sinnepäin, jotta sain omat jämät riittämään. Ostin kyllä kalenteria varten muutaman minivyyhdinkin, joten ihan jämäsukat nämä eivät ole.

Kiitos Neulistille ja Vyyhdille, kun taas jaksoivat tämän kalenterin toteuttaa! Ei varmasti ole mikään ihan viiden minuutin homma.

En tehnyt sukkaan afterthought kantapäätä, niin kuin ohjeessa, vaan käytin omaa hyväksi ja istuvaksi havaittua perussukkareseptiä. Kärjet ja kantapäät ovat ruskeaa Highland Sockia, resorit jotain vihreää perussukkalankaa kun ruskea loppui kesken. Keltainen lanka on Louhittaren luolan väinämöistä värissä keltamulta, punainen myös LL väinämöistä. Turkoosi on Cascade Yarnsin heritage sukkalankaa, kirkkaampi oranssi on The Uncommon Threadin sukkalankaa muistaakseni ja murretumpi oranssi itse värjättyä Dropsin fabelia. Tuo kirjava turkoosi on sekin väinämöistä ja valkoinen Lion Yarns Companyn tms. sukkalankaa. Kovin montaa eri väriä näissä ei loppujen lopuksi ole, ja siksi ehkä näistä niin paljon pidänkin.

Malli: Oma perussukka

Puikot: 2.5 mm 

Lanka: Vaikka mitä 

2015

Olisi kivaa olla sellainen ihminen, joka pitää tarkkaa kirjaa lankaostoistaan, kulutetusta langanmäärästä sekä neulotuista asioista. Harmi vain en ole, ainakaan nyt. Jonkinlaista yhteenvetoa haluan kuitenkin tehdä viime vuodesta.

Vuonna 2015...

...innostuin ensimmäistä kertaa sukkien neulomisesta, kun löysin fingering vahvuiset sukkalangat. Nykyään voisin neuloa (lähes) kaiken sukkalangoista, varsinkin louhittaren luolan väinämöisestä. Innostus alkoi, kun neuloin ensimmäiset vähän haastavammat sukkani, Cookie A:n In and Out ohjeella. Postaus näistä sukista löytyy täältä. Näiden sukkien lisäksi tänä vuonna tuli neulottua vauvansukkia, muistaakseni kuudet tai seitsemät. Aikuisten sukkia neuloin 5 paria, sekä yhden parittoman sukan, joka väärästä koosta johtuen joutuu purkuun.

... Ostin enemmän ja kalliimpaa lankaa kuin koskaan aiemmin. Hups. Niin kai se menee, että koko ajan tekee mieli käyttää yhä laadukkaampia lankoja. En kyllä edelleenkään osta niitä kalleimpia vyyhtejä, mutta markettilangat ja edullisimmat langat ylipäätään ovat jääneet täysin pois ostoslistalta. 

... Aloitin bloggaamisen ja harjoittelin valokuvausta. Yhä on kuvissa hurjasti parannettavaa, mutta onnistuneita otoksia on selvästi enemmän kuin ennen. Aloitin bloggaamisen toukokuussa ja kirjoitin yhteensä 32 postausta. 

... Värjäsin lankaa ensimmäisen kerran.

... Neuloin enemmän vauvaneuleita kuin koskaan aiemmin. Keväällä syntynyt vauva oli inspiraationa useimmissa neulomuksissa alkuvuonna. Pipoja vauvalle olen neulonut tänä vuonna muistaakseni 5. Lapasia ainakin 3 paria, muistaakseni enemmän. Villapaitoja neuloin 4, yhden villahaalarin sekä yhden mekon joka tosin ei jäänyt meille. Neuloin vauvalle myös kahdet puuvillahousut. Vauvajutut löytyy vauvalle tunnisteen kautta. 

... Tulin äidiksi pienelle pojalle. 

... Rakastuin Italiaan.

... Aloin tosissani innostua ompelusta. Taidotkin kehittyivät jonkin verran. Tälle vuodelle voisin luvata ommella  huolellisemmin ja enemmän. Ompelin itselleni 4 imetysmekkoa, vauvalle vaikka mitä, lempparina kastemekko. 

... Neuloin huiveja useamman kuin koskaan ennen. No, tämän lauseen voisi liitää melkein mihin tahansa käsityöhön tänä vuonna. Neuloin yhteensä 5 pitsihuivia. Jonkun mittapuulla vähän, minun mittarillani aika monta. 

... Hoksasin kuinka upeasti käteen istuu kiilapeukalo, ja sen seurauksena neuloin lapasia. 1,5 paria kämmekkäitä ja viitisen paria lapasia tuli tehtyä syksyn aikana, plus vauvalapasia jonkunlainen määrä. 

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut erinomainen käsityövuosi. Alkuvuodesta aikaa käsitöille oli enemmän kuin koskaan aiemmin, kun vauvaa odotellessa ei paljon muuta mahdollista tekemistä ollut. Loppuvuodesta aikaa oli vähemmän, mutta sitä mukavampaa tekeminen oli. 

Ompeluksista lempparijutut ovat pikku laukku sekä vauvan tossut.

Neulomuksista lempparit on ehkä Titanium huivi sekä vauvan palmikkojakku.

Sellainen ihana vuosi. Säntillinen ihminen olisi kenties tehnyt yhteenvedon viimeistään vuoden ensimmäisenä, tai jopa 2015 vuoden viimeisenä päivänä, mutta ei kait se niin tarkkaa ole. 

Joulu tuli ja meni

Loma ei ole vielä loppunut (onneksi), mutta kotiin olemme palanneet. Teimme pitkän reissun minun ja mieheni lapsuudenkoteihin. Mukava ja rento reissu oli, mutta kylläpä on kiva olla taas kotona.

Jouluaaton kävelyllä mieheni otti muutamia kuvia.

Mieheni onnistuu joululahjojen ostamisessa yleensä aivan täydellisesti, niin tälläkin kertaa. Voi sitä riemun määrää, kun joka paketista paljastui lankavyyhtejä. No, toki "pakollinen" joulusuklaa pakettikin oli joukossa. Ilahdutti niin ajatus siitä, että mies on itekseen mennyt lankakauppaan valitsemaan minulle lankoja. Yhdet olivat lapasia varten, toiset huivia, kolmannet pipoa ja viimeinen vyyhti sukkia varten.

Louhittaren luolan Pohjan Akkaa - tästä tulee ihanan muhkea pipo. Kuvassa mukana Marimekon "Pihkassa" kangasta, joka löytyi Oulun Ideaparkin Outletista, 10 e/metri. Tästä tulee kaksi mekkoa. 

The Uncommon Threadin sukkalankaa ja Sandnes Garnin mini alpakkaa lapasiin. 

Vihreät vyyhdit ovat myös Louhittaren Luolan lankoja, Ilmatarta, jossa puolet on silkkiä ja puolet villaa. 

Silkkilangat kävin vaihtamassa, kun minulla oli ennestään samaa lankaa 50 gramman vyyhti. Vaihdoin lahjaksi saadut kaksi vyyhtiä samanvärisiksi, niin saan tehtyä jättihuivin itselleni.

Joulu oli ihana, juuri sopivan rentouttava. Sukulaisia tuli nähtyä sankoin joukoin ja suklaata tuli tietenkin syötyä liikaa. Lomaa on vielä jäljellä muutama päivä, jospa sitä ehtisi ommella jotain kivaa. Sitten pitäisi asennoitua opiskelemaan, tämän äitiysloman jälkeen. No, opiskelu tarkoittaa meidän laitoksella muutamaa päivää viikossa, joten hurjan rankkaa ei elämä tule olemaan.

Vauvalahjoja

Tänä jouluna annoin neulottuja lahjoja enemmän kuin koskaan ennen, mutta silti määrä oli hyvin vaatimaton. Omalle äidilleni neuloin keltaisen Nurmilintu huivin, jonka esittelin blogissa jo aikoja sitten. Siitä postaus täällä. Vietimme joulua anoppilassa miehen siskon ja veljen kanssa. Tarkoituksena oli neuloa kaikille siellä joulua viettäneille jotain, mutta aika loppui kesken ja appi jäi ilman. No, hän sai lohdutukseksi vihreitä kuulia ja ilahtui niistä. Anoppi ja miehen veli saivat lapaset. Anopin lapaset tuli jo esiteltyä ennen joulua tässä postauksessa, miehen veljen lapaset jäivät täysin kuvaamatta. Miehen siskolle annoin syksyllä neulotun Annis shawl huivin, josta postaus täällä.

Joululahjojen sijaan esittelenkin nyt siis joululomalla perille toimitetut vauvalahjat. Poikamme sai syksyllä kaksi uutta pientä serkkua, joita piti totta kai lahjoa.

Viimeisimpänä syntyneelle nyt kuukauden ikäiselle pikkupojalle neuloin myssyn samalla ohjeella kuin omalle pojalleni tässä aiemmin. En ehtinyt kuvata myssyä omistajansa päässä, eikä kuvista hyviä olisi tullutkaan, kun se oli vielä sen verran iso. Kuvausapurina toimi siis vauvamme joululahjaksi saama nalle.

Malli: I heart cables / Justyna Lorkowska

Puikot: 4 ja 4.5 mm 

Lanka: Jotain ihanaa villaa jonka nimi on unohtunut

Ostin tämän langan Titityyn pikkujoulutapaamisessa ja eräs neuloja kehui neulomistuntumaa, kuulemma tuntuu vähän kuin ei neuloisi mitään, ja niinhän se oli. Ihanan pehmeää ja mukavantuntuista villaa. Pitää kaivaa tämän merkki jostain. 

En varmaan ole ainut joka odottaa kesää - eli parempaa kuvausvaloa. 

Ennen joululomalle lähtöä aika oli hieman kortilla ja toinen vauvalahja tulikin ommeltua kasaan vasta anoppilassa aatonaattona. Tein tälle vauvalle tossut ohjeela johon olen täysin ihastunut. Edellisistä tossuista kuvat tässä postauksessa.

Malli: Baby Cloth Shoe

Kankaat: Vanamon liinakankaan paloja

Tämän vauvan jalat olivat niin liikkuvaiset ja sisällä valo niin surkeaa, että tarkkaa kuvaa oli vaikea saada. Tässä nyt kuitenkin jonkunlaiset räpsyt.

Ihanan ohkaiset ja pikkuiset jalat. 

Meidän vauvan jalka oli heti synnäriltä lähtien niin iso, että olin epäileväinen mahtuvatko nämä jalkaan ollenkaan. Mutta mahtuivathan ne. Vauvalahjat ovat kyllä ihania, niin nopeita ja mukavia tehdä.