18. syyskuuta 2016

All the World

Koska en ole varma, tuleeko kangaspuiden loimen laitosta koskaan osaa kolme, julkaisen tämän tekstini lopputuloksesta nyt. Eiköhän se kolmososakin sitten joskus tule. Kutominen on kyllä koukuttavaa touhua. Pitänee harkita isompaa asuntoa, jotta voisi ostaa kangaspuut. Tai ehkä kuitenkin opettelen kehräämään, se ainakin veisi vähemmän tilaa... 

Tämä oli eka liina, tai eka työ ylipäätään minkä olen koskaan kutonut itse luomaani ja laittamaani loimeen. Yksin en tosin tätäkään loimea laittanut, mutta osallistuin lähes kaikkiin, ehkä jopa kaikkiin vaiheisiin ja tein töitä kymmeniä tunteja sen eteen, että tämä loimi saatiin kudontakuntoon. Lopputuloksena tämä liina tuntuu siksi jotenkin tärkeämmältä kuin muut, koska olen sen eteen tehnyt niin suuren työn. 

Liina on kudottu kahdeksaa polkusta käyttäen ja kuviona on sydänkuvio. Kude on kaverini käsinvärjäämää puuvillaa, oranssin ja viininpunaisen sävyissä. En oikein vieläkään tiedä pidänkö tästä liinasta vai en, sillä alkuperäinen ajatus oli aika erilainen, kuin millainen siitä lopulta tuli. Välillä pidän siitä kovin, välillä en ollenkaan. Mutta silti se on jotenkin ihana ja tärkeä. 

Liinan nimi, "All the World" tulee samannimisestä lastenkirjasta, joka kertoo maailmasta ja ihmisten välisestä rakkaudesta. Kirjassa on hirmu kaunis kuvitus, ja moni kuvista on sellaisia, joita voisi hyvin käyttää inspiraationa esimerkiksi loimen luonnissa. Tämä kirja on taaperoni lemppari. Mielestäni nimi on osuva tälle liinalle, jonka avulla saan pitää tuota vilkasta, joka paikkaan juoksentelevaa lastani aina hetken ihan lähellä. 

"Hope and peace and love and trust, 
all the world is all of us." 
- Liz Garton Scanlon. 








14. syyskuuta 2016

Wanted: Pingotusraudat

Kaveri värjäsi taas lankaa ja kaipasi sille testineulojaa. Totta kai lupasin. Edellinen postaus saman kaverin värjäämistä langoista löytyy täältä. Lankaa oli vain kaksi 50 g vyyhtiä, joten valitsin malliksi Nurmilinnun. Ajattelin, että neulon sen verran mitä lankaa on ja katsotaan millainen tulee. Lanka loppuikin kesken ennen viimeistä pitsiosiota, mutta eipä se haittaa. Hyvän kokoinen huivi tästä silti tuli! 

Meinasi käydä huonosti päättelykierroksella, kun lanka loppui noin 30 silmukkaa ennen loppua. Leikkasin aloituslangan hännän lisäavuksi, mutta eihän sekään riittänyt. Aioin jo purkaa koko päättelyreunan ja päätellä jollain eri värillä, kunnes hoksasin, että Louhittaren Luolan Väinämöinen, jota löytyi varastosta, oli aivan saman sävyistä. Sillä sitten päättelin loput ja hyvä tuli. Eroa ei huomaa, ellei tiedä ja osaa etsiä. 

Kun lankaongelma oli selätetty, tuli vastaan vielä isompi ongelma: pingoitus. En vain millään saanut huivia pingoitettua nätisti nuppineulojen avulla. Pakko siis hankkia pingoitusraudat tulevaisuutta varten! Monta kertaa olen niitä jo kaipaillut, mutta nyt entistä enemmän. Jos teillä on vinkkejä hyvistä pingoitusraudoista tai ostopaikoista, kertokaa! 

Lopputulos on ihan kiva. Lisäkorkeus ei haittaisi, mutta lankamäärä asetti nyt tiukat rajat. Ehkä joskus neulon neljännen Nurmilinnun ja teen siitä oikein jätti-ison. Ohje kun on vallan mainio. Samalla voin treenata noita päättelyreunan nyppyjä, niistä on joka kerta tullut jostain syystä aika rumia... 


Lanka: Käsinvärjätty Drops Fabel
Puikot: 4 mm 
Langan menekki: 96 g



 

13. syyskuuta 2016

Kanadan lankatarjonta

Ei yhtään haitannut, että Kanadan dollarin kurssi on tällä hetkellä euroon nähden sellainen, että hinnoista pystyi pudottamaan aina lähes kolmasosan pois. Hinnat ovat muuten suunnilleen samat, jos vertaa hintaa dollareissa ja euroissa, no dollareissa se saattaa olla muutaman dollarin vähemmän. Eli shoppailu siellä oli varsin edullista. Lankakauppaan oli siis päästävä. Olisi tosin pitänyt mennä vaikka kuinka kallista olisi ollutkin... Seuraa siis sekalainen ja hyvin epäselvä selostus Toronton ja lähiseudun lankatarjonnasta.

Kävin reissun aikana neljässä eri lankakaupassa. Kaksi sijaitsivat Toronton keskustassa ja kaksi kauempana, muistaakseni n. 40 kilometrin päässä Torontosta. Kaikissa kaupoissa oli sekä luksuslankoja, että edullisempiakin.

Olin jo vähän ajatellut, etten ehkä Toronton keskustassa pääse lankakauppoihin, sillä nähtävää oli niin paljon ja aikaa niin vähän. Sattumalta kuitenkin yksi lankakauppa oli samalla kadulla, vain korttelin päässä meidän majapaikastamme. Voitte ehkä kuvitella, miten hypähtelin ilosta jalkakäytävällä. Tämä kauppa oli aika pieni ja sympaattinen paikka, jossa myytiin lähinnä luksuslankoja. Aika monet olivat käsinvärjättyjä ja Kanadalaisia lankoja löytyi aika paljon. Untangled yarns oli kaupan nimi. Siellä olisi ollut  suuri neulontailta, mutta harmikseni se oli vasta seuraavana iltana, jolloin olimme jo kaukana keskustasta. Olisi ollut upeaa päästä neulontailtaan siellä! Etukäteen olin ajatellut meneväni sellaiseen, mutta välimatkat ja aikataulut tulivat esteeksi.




Nuo Minevillen langat olivat Kanadalaisia, ne värjätään ihan Kanadan itärannikolla, Nova Scotiassa. Todella kauniita värejä. Sukkalankoja olivat muistaakseni nuo kuvaamani vyyhdit. 



Nämä Lichen and Lace langat tulevat myös Kanadan itärannikolta. Lankamerkin omistaja oli perustanut lankakaupan Toronton keskustaan (jo ajatus siitä, miten kallis tilavuokra heillä on varmasti ollut, hirvittää. Ei taitaisi ihan joka tyypistä olla siihen...) ja monen vuoden jälkeen hän perheensä kanssa muutti itärannikolle tarkoituksena viettää rauhallisempaa ja vähemmän hektistä elämää. Nykyään hänellä on siis nämä luonnon inspiroimat, käsinvärjätyt langat, joita hän jälleenmyyjien lisäksi käy joka lauantai myymässä paikallisella torilla. Eipä haittaisi vaikka täälläkin joku myisi torilla käsinvärjättyjä luksuslankoja...  


Tällaisen projektipussukan haluan joskus. Tätä yksilöä en raaskinut ostaa, kun hintaa oli pussukan yksinkertaisuuteen nähden paljon.


Näitä lettejä katsoessani harmittelin taas kerran, etten osaa kehrätä. Olisikohan Jyväskylässä missään kehruukursseja... 

Pääsin Torontossa käymään vielä toisessakin lankakaupassa, joka sattui myös sijaitsemaan aika lähellä omaa majapaikkaamme. Tämän kaupan nimi oli Romni Wools. Ihan jäätävän kokoinen paikka! Ikinä en ole nähnyt näin paljon lankaa samassa paikassa. En edes Karnaluksissa. Sitä paitsi langat olivat toinen toistaan ihanempia, käsinvärjättyjäkin oli vaikka mitä ja kun kysyin Kanadalaisia lankamerkkejä, niitäkin löytyi monta. Peruslangoista eniten ihastuttivat Cascaden langat, joita tuntui olevan joka nurkalla aina lisää ja lisää. Täältä kaupasta olin päättänyt ostaakin peruslankoja talvea varten, sillä taapero tarvitsee pipoa ja muuta. Hieman kyllä päätös horjui tämän lankavuoren edessä... 


Käsinvärjättyjä lankoja. 


Näitä hyllyvälikköjä oli ainakin neljä ja kun käveli portaat alas oli vastassa ihan täyteen ahdettu kellari. 




Muutama kerä sukkalankaa.

Sanotaanko, että ei haittaisi, vaikka tämä Romni Wools sijaitsisi hieman lähempänä. Kaupassa tosin hieman jopa ahdisti valinnanvaikeus, ja mukaani lähtivät vain kolme vyyhtiä ihan perus villalankaa.

Kahdesta viimeisestä kaupasta ei ole kuin kaksi kuvaa. Nämä kaksi ovat yhdestä lankakaupasta Newmarketissa, 50 kilometrin päässä Toronton keskustasta. Tämä kauppa oli jännä yhdistelmä akryylilankoja, sekä superkalliita luksusvilloja.


Oli aika hauska huomata Nurmilintu-huivi heti ensimmäisenä, kun astuin kaupan ovesta sisään.


Olen kauan kaivannut tämäntyyppisiä liukuvärjättyjä lankoja, mutta koostumus akryyli/puuvilla ei houkutellut. Muutenkin lanka oli todella ohutta, en tiedä mitä paikalliset tästä neulovat. Olisi pitänyt kysyä. 

Viimeinen lankakauppa sijaitsi myös Newmarketissa. Sen valikoima oli hyvin sekalainen ja sisälsi suurimmaksi osaksi halvempia peruslankoja. Niiden joukossa oli muutama kalliimpi merkki, esimerkiksi Madelintosheja oli muutamaa eri väriä. Tässä kaupassa oli alennusmyynti meneillään ja ostinkin yhden superedullisen Madelintoshin sukkavyyhdin. Nyt harmittaa etten ostanut enempää... 

Loppujen lopuksi lankasaaliini oli hyvin maltillinen. Kun on kolme viikkoa reissussa, on pakko säästää rahaa vähän muuhunkin, kuin lankoihin. Täytyy kyllä sanoa, että tuota Kanadan suurta lankatarjontaa on jo ikävä, vaikka meillä täällä Suomessakin upeita lankakauppoja on. Ikävä on myös hyvää valuuttakurssia, jonka ansiosta langat olivat selvästi edullisempia kuin täällä. 


Nämä kaksi vyyhtiä ovat pitsivahvuista merinosingleä. Riverside Studio on Kanadalainen, Quebecissa sijaitseva pieni yritys, jolla on myös kauppa Etsyssä. 

Alegrian vyyhti on polyamidilla vahvistettua superwash merinoa, josta en todellakaan raaski tehdä sukkia, sen verran pehmeää se on. Madelintoshin oranssinsävyinen vyyhti on siis Twish Lightia. Siitä teen todennäköisesti itselleni syyspipon.


Tässä vielä kuva kaikista ostoksista, Cascade 220 ja Rowanin dk vahvuinen villa ovat Romni Woolsilta, Alegria ja Madelintosh Newmarketin lankakaupoista ja Riverside Studion sinivihreät vyyhdit Torontosta, Yarns Untangledista.  

Tekisi mieli palata tuonne shoppailemaan ja ostaa sata vyyhtiä lisää... Onneksi tosin shoppailut jäivät tämänkokoisiksi, kun onhan tuota lankaa ennestäänkin. Nyt pitää vain saada uudet langat puikoille. 

Ps. Suosittelen muuten Kanadalaisten lankakauppojen lisäksi yhtä ihan superhyvää, Torontolaista bloggaajaa - Yarn Harlot. Tekstin laadusta kertonee jotain se, että hän on kirjoittanut useamman humoristisen kirjan neulomisesta. Neuleiden laatu ei ole yhtään sen huonompi. Kannattaa lukea ja kirjoja myös, jos englanti ei kauhistuta. 

11. syyskuuta 2016

Oh Canada

Ihana rakas Kanada. Vietimme siellä miehen ja taaperon kanssa kolme viikkoa tässä elo-syyskuussa. Majailimme kahden eri ystäväni luona ja kiertelimme paikkoja päivisin autolla lähinnä keskenämme ystävieni ollessa töissä. Tämä oli jo neljäs matkani Kanadaan, aina samaan paikkaan eli Ontarioon, Toronton läheisyyteen. Olen yhteensä viettänyt aikaa siellä noin 14 viikon ajan. Toivottavasti tämä ei ollut viimeinen reissuni sinne, sillä sen verran ihana maa se on. Ja niin iso, että olen nähnyt siitä vain ihan pienen murusen. Tarkoituksemme oli tehdä muutama reissu jonnekin kauemmaksikin, mutta lopulta kaverilta saamamme auto oli sen verran epäluotettava ettemme viitsineet kauemmaksi lähteä. Ensi kerralla sitten.

Ontariossa on niin paljon kaikkea ihanaa. Kaunista luontoa, suurkaupunkia, pilvenpiirtäjiä, jättiläisvaahteroita, kumpuilevia niittyjä, suuria järviä, piiitkiä hiekkarantoja, lukemattomia ravintoloita... Puhumattakaan ihanista ihmisistä. Hirmu monet rupesivat juttelemaan, halusivat auttaa meitä ottamaan perhekuvan, rupattelivat taaperolle ja niin edelleen. Vähän on kyllä jo ikävä takaisin...

Tämä postaus on nyt ihan täysin käsitöihin liittymätön, sillä kuvia oli niin paljon, että jaoin lankakaupat omaan postaukseensa.


Jos katsoo tarkasti, näkee kuinka pitkälle tuo tie jatkuu suorana, mutta niin mäkisenä. 


Ystäväni pihatietä reunustivat korkeat ja tuuheat vaahterat. 


Maissipeltoja oli joka paikassa. Nämä ovat ystäväni vuokraisännän peltoja, joiden maissit pitää kuulemma ehkä heittää pois. Kuivuus on kerännyt niihin jotain myrkkyjä. Siellä on ollut nyt superkuiva ja lämmin kesä.


Auringonlasku ystäväni takapihalta. Lähes joka ilta oli upea!



Ontarion pääkaupungista, Torontosta.


Toronto on hirmu kansainvälinen kaupunki ja ruokaa löytyykin lähes jokaisesta maasta. Mieheni selvitti löytyykö sieltä aitoa Napolilaista pizzaa ja löytyihän sitä. No, ihan ihan aitoa se ei kai ole, kun ei ole Napolissa valmistettua, mutta Napolin Pitsaliiton Sertifikaatti oli tällä ravintolalla.  


Ihan meidän majapaikan läheltä sai ihan superhyviä tacoja. Täytteenä kalaa, marlinia ja snapperia, mitä lienevät Suomeksi. Miehellä kaktusta, josta taapero piti kovasti.


Vuokrasimme huoneen Toronton keskustasta kahdeksi yöksi ja se sijaitsi mielenkiintoisella Kensington Marketin alueella. Sieltä löytyi vaikka minkälaista ihmistä, kauppaa ja katua. 


Toronton kaupungintalo. 


Todennäköisesti Toronton kuuluisin nähtävyys, eli CN-torni. Juurella kävimme mutta emme ylhäällä.


Keskustassa oli siistejä pilvenpiirtäjiä, mutta loppujen lopuksi tämä "korkein" alue on aika pieni. Ihan muutaman kilometrin päässä oli ihan tavallisia omakotitaloja. 


Taapero lepäili ja ihaili lokkeja maailman pisimmällä makeanveden hiekkarannalla (näin minulle ainakin kerrottiin, en ole tarkistanut väitettä.), Lake Huronin laidalla.


Sama Wasaga Beach kuin yllä. 



Toronton lähellä oli Scarborough Bluffs kansallispuisto, jossa kävimme kävelemässä. 



Pakollinen turistirysä. Tämä oli jo viides tai kuudes kerta, taitanee riittää jo.


Toisiksi viimeisenä iltanamme illastimme ulkona kaverini terassilla. Heillä oli ihana vuokramaatila, jonka kanoihin, hevosiin ja lehmiin taaperomme ihastui. 

Ei tätä paikkaa oikein voi selittää kuvilla tai sanoilla. Menkää sinne itse ja kokekaa se. Suosittelen.

Kyllä matkustaminen on vain huikeaa. Eikä siihen kuumeeseen oikein reissaaminen auta, kun yhtä kovasti tekee mieli lähteä taas jonnekin, kuin ennen reissuakin... 

8. syyskuuta 2016

Kangaspuiden loimen laitto osa 2

Kylläpä laahaa postaukset jäljessä, kun käy kolmen viikon reissulla. Nyt on ainakin neljä postausta jonossa, harvinaista. Ennen reissun lankakauppojen ja muiden juttujen esittelyä pistetäänpä esille toinen osa kangaspuiden loimen laitosta. Tämä osa tulee olemaan vieläkin epämääräisempi kuin edellinen, sillä näiden vaiheiden teosta on jo aikaa... Mutta jääpähän jotain muistiin itselle seuraavaa kertaa varten. 

Ensimmäisessä osassa siis jaettiin loimi käärinpirtaan ja vedettiin loimi tukille. Seuraavaksi loimi nostetaan muutaman varvan avulla, jotta nämä tulevat vaiheet sujuisivat mukavammin. Nyt vuorossa on siis niisiminen, pirtaan pistely sekä alkusolmut. Nämä ovat viimeiset kangaspuiden yläpuolelta tehtävät vaiheet. Seuraavaksi siirrytäänkin siten kangaspuiden alle. 


Tässä kuvassa näkee, miten loimi on nostettu ylemmäs tuolla niisivarsien takana. Niisivarsia meillä oli kahdeksan, ne ovat nuo etualalla olevat. Helpompaa olisi ehkä ollut opetella tämäkin vaihe, jos niisivarsia olisi ollut kahdeksan sijaan esimerkiksi neljä, mutta meni se näinkin. Nämä kolme ensimmäistä kuvaa ovat kännykkäkuvia ja hieman suttuisia, pahoittelut siitä. 


Niisiessä jokainen lanka siis pujotetaan niiden silmästä. Niisi on yksi tuollainen valkoinen nyöri, jossa on keskellä silmä. Niisintään on aina oma ohjeensa, jonka mukaan niisitään. Me niisimme 14 langan mallikertaa. Mallikerta oli 1-2-3-4-5-6-7-8-7-6-5-4-3-2. Eli järjestyksessä langat pujotettiin aina numeron ohjaaman niisivarren niiden silmästä, järjestyksessä, niin että ykkösvarrella ensimmäinen lanka menee sen varren ensimmäisen niiden silmästä ja niin edelleen. Eli kun aloin niisiä tätä mallikertaa, otin kämmenelleni yhden niiden joka varrelta, niin kuin tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy. Järjestyksessä sitten pujottelin langat näistä niisistä. Ensin ykkösvarrelle ja viimeiseksi kasivarrelle. Näin oli ensimmäinen osa mallikerrasta niisitty. 

Seuraava osa oli sitten käänteinen, eli tuo 7-6-5-4-3-2. Otin taas oikeat niidet kämmenelleni ja pujotin langat niisien läpi, aloittaen seiskavarrelta ja lopettaen kakkosvarrelle. Tätä osaa niisiessä piti olla tarkkana, että langat kulkevat suoraan ja oikeassa järjestyksessä niisien läpi, eivätkä mene ristiin niin, etteivät niidet pääse vapaasti varsilla kulkemaan omassa järjestyksessään. Tämän takia jouduimme useat mallikerrat niisimään uudestaan. 


Aina yhden mallikerran niisittyämme teimme hevosenhäntäsolmun ja langat jäivät odottamaan seuraavaa vaihetta. Ennen solmua tarkistimme mallikerran, että se on nyt oikein niisitty. Silti sinne kyllä jäi useita virheitä, joita korjailimme sitten myöhemmin, kun ne huomasimme. 


Tässä näkee miten langat kulkevat niisien läpi. Kutoessa pyritään saamaan ne kulkemaan aivan silmän keskeltä, tässä ne vielä kulkevat löysästi niisien läpi. 

Niisintään meni meillä useita tunteja, johtuen suuresta lankamäärästä ja pitkästä mallikerrasta. Sain yksinäni niisittyä 30 mallikertaa (eli 30 x 14 lankaa) viidessä tunnissa, samalla vahtien ympärillä pyörivää taaperoani. Yhteensä mallikertoja oli muistaakseni 44. Seuraavan loimeni, alle 200 lankaisen mattoloimen niisin muistaakseni tunnissa. 


Niisinnän jälkeen pistellään langat pirran lävitse. Tässä ylläolevassa kuvassa ollaan juuri vetämässä kahta lankaa pirtakoukulla pirran läpi. Koukku on hyvä apuväline, jota ilman aikaa kuluu paljon enemmän. Pirtaan pistellään lankoja loimen tiheyden mukaan. Meidän loimemme tiheys oli 9 lankaa sentillä, joten pirtaan tuli pistellä aina sentin matkalle yhdeksän lankaa. Me siis laitoimme lankoja rakoihin ohjeella 2-2-2-3. Eli ensimmäiseen kolmeen rakoon kaksi lankaa, sitten yhteen kolme, sitten taas kolmeen kaksi lankaa ja yhteen kolme... kunnes kaikki langat oli pujoteltu. Tässä vaiheessa pystyy hyvin tarkastamaan myös niisintää. 



Kun kaikki langat on pistelty pirran läpi, nostetaan pirta luhaan pystyyn. Luhan kantta ei vielä laiteta paikoilleen, että pirta pääsee liikkumaan oikealle paikalleen luhan keskelle alkusolmuja tehtäessä. 



Viimeisenä tässä vaiheessa tehdään alkusolmut. Alkusolmuja varten vedetään tuo kangas esille ja solmut tehdään siihen kiinnitettyyn varpaan. Solmut tulee tehdä keskelle. Tarkemmin en nyt näistä alkusolmuista puhu, koska en ihan varmasti muista miten ne tehdään. Kirjasta sen kuitenkin tsekkaa, aina kun näitä rupee tekemään. Tärkeää on saada kaikki solmut yhtä kireälle, mikä ei olekaan ihan helppoa. Kun solmut on solmittu, laitetaan tasoitusnyöri, jotta langat olisivat samalla korkeudella.


Tässä kohtaa tuntui jo, että pääsemme pian kutomaan, mutta aikaa siihen kuitenkin meni. Nämä vaiheet olivat minusta ehkä koko loimen laitosta mukavimmat. Varsinkin niisimisestä pidin.

Vielä on tästä kudontatouhusta tulossa viimeinen osa loimen laittoa, sekä valmiin työn esittely ja sitten pääsevätkin kudontajutut tauolle. Uusia projekteja kun ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitteilla. Reissulta ja kesän neulefestareilta ostetut langat houkuttelevat tällä hetkellä enemmän...