Lankarakkautta: Pieniä sadepisaroita

Vauvan kuvaaminen ei välttämättä aina ole ihan helppoa. Otin näitä paitakuvia jo kerran, mutta kun vauvan tavoitteena oli lähinnä syödä lattiaa, eivät kuvat olleet kovinkaan edustavia. Lisätään soppaan vielä tämä vuodenaika, jolloin päivänvaloa on hyvällä tuurilla muutaman hetken ajan päivittäin, niin ei ole ihmekään, että kuvien otossa on kestänyt. Paita valmistui jo viikkoja sitten.

Olen aina rakastanut liukuvia värjäyksiä ja halusinkin oppia värjäämään sellaisen itse. Tavoitteena oli, että väri olisi liukunut turkoosista pinkkiin, mutta lopulta valkoista jäi väliin aika paljon. Voi olla, että olin kerinyt langan liian tiukkaan. Pitänee harjoitella lisää. Pinkki väri ei oikein imeytynyt kerän sisälle, vaan väriä lisätessäni viimeiset lankametrit vain tummuivat ja tummuivat, sen sijaan, että lanka olisi värjäytynyt sisemmältäkin. Mutta hauskaa tällainen värjäys oli! Lopputuloskin on tosi kiva, vaikkei se olekaan sellainen, mitä alunperin ajattelin.

Liukuvärjätyn langan kanssa sai vähän pohtia, miten paidan toteuttaisi niin, että hihatkin sopivat kokonaisuuteen. Lopulta neuloin kerästä aina pari kerrosta kerrallaan ja vaihdoin toiseen hihaan, ja niin edelleen. Pääteltäviä langanpäitä tuli aika paljon.

Ohje oli kallis, mutta sain tämän kaupanpäälle, kun ostin toisen Tincanknitsin ohjeen. Ohjeesta löytyy kokoja lapsille ja aikuisille, että sinänsä kallis hinta ei ole ihme. Muutenkin ohje oli todella selkeä ja mukava neuloa. Saatanpa joskus neuloa vastaavan paidan itsellenikin. Vaihtoehtona olisivat olleet myös lyhyemmat hihat nappiyksityiskohdalla, mutta valitsin tähän vuodenaikaan paremmin sopivat pitkät hihat.

Tästä paidasta tuli kiva! Mitä enemmän kuvia katson, sitä enemmän tekee mieli värjätä vielä lisää vastaavia lankoja.