Hiljainen huhtikuu

Onpas blogissa ollut tässä kuussa hiljaista. Olen naputellut gradua valmiiksi, eikä käsitöille juuri ole aikaa. Mutta nyt on gradu valmis, tai ainakin lähes, joten muutakin ehtii tehdä. 

Tätä villatakkia aloitin jo aikoja sitten, mutta jotenkin inspis meinasi hävitä moneen otteeseen. Epäilin koon olevan liian pieni, en uskonut osaavani steekata, lanka ei ollut niin kivaa ja mitähän vielä. Lopulta kuitenkin takki valmistui nopeasti, kunhan vain neuloin sitä jahkailun sijaan. Eihän tällaiseen vauvaneuleeseen kauaa mene. 

Ohje on Klompelompen neuleita koko perheelle-kirjasta, josta kirjoitin täällä. Malli oli helppo ja neuloinkin ihan ohjeen mukaan, paitsi että muokkailin kirjoneulekaavioita siinä neuloessani hieman. Pienimpään kokoon oli mielestäni valittu vähän hassut kuviot, niin neuloin sitten isompien kokojen kuvioita. Pitkät langanjuoksut muokkasin lyhyemmiksi. Mielestäni neuloin jonkun n. puolivuotiaan koon, sillä isompaan kokoon ei lankamääräni olisi riitänyt ohjeen mukaan. Lopputulos on kuitenkin meidän kymmenkuiselle vielä aika sopiva, ellei jopa iso. Tiheyteni lienee ohjetta löysempi.

Tämä paita tosiaan neulottiin pyöröna ja lopulta leikattiin edestä auki. Luulin sen olevan jotenkin vaikeaa, mutta eihän se ollutkaan. Ompelukoneella vain saumat leikkuuvaran päälle molemmin puolin, ja sitten saksilla siitä keskeltä katki. Tarkkuutta tämä kyllä vaatii, itsehän onnistuin leikkaamaan ompelemani sauman poikki. Siitäkin tosin selvittiin. Taidan alkaa tehdä näin useamminkin, vaikkei paidassa kirjoneuletta olisikaan. Nurjan neulominen kun ei kuulu lempijuttuihini.

Lanka on Dropsin baby merinoa. Tämä ei kuulu suosikkilankojeni joukkoon, sillä neule on mielestäni jo valmistuessaan hieman nuhjuisen näköinen. Ihanan pehmeäähän se on. Valmistuneesta paidasta pidän silti. Hassua, miten omalle lapselle sopii ihan erivärit, mitä on itse tottunut käyttämään. Tämän lapsen myötä puikoilleni ovat löytäneet liilat ja muut, joita ei täällä ole aiemmin näkynyt. 

Malli: Klompelompe kirjasta neuletakki
Lanka: Drops Baby Merino
Puikot: Ohjeen mukaan

Trapetsisukat

Sukka-Finlandia loppui osaltani näihin sukkiin, sillä viimeiselle etapille ei kisakunto enää riittänyt. Tämä postauskin on roikkunut luonnoksissa jonkun aikaa, ehkä kisasta on jo sen verran aikaa, ettei sanottavaa näistä enää juuri ole. Tavallaan tosi kiva malli, mutta jotenkin nämä tökkivät kuitenkin. Eniten harmitti se, että ohjeessa oli lankamäärät ilmoitettu vähän miten sattuu. Lopulta päävärille kaivoin varastoista varalangan ja vielä sille varalangalle varalangan, vaikka alkuperäisen lankani olisi pitänyt ohjeen mukaan riittää hyvin. Valitsin sirkusteeman mukaisesti "villejä" värejä, enkä jotenkin osaa näitä käyttää. Kuvissa nämä kyllä näyttävät kivalta, että ehkä pitäisi vain ruveta käyttämään. Tai lahjoittaa eteenpäin...

Sukka-Finlandia oli kyllä kaikinpuolin tosi kiva juttu! Toivottavasti kilpailu saa jatkoa tänä vuonna. Jotenkin kisan jälkeen neuleinto oli pitkään hukassa, ehkä koska kilpailusukkia neuloi niin innolla ja niiden jälkeen ei oikein tiennyt mitä tekisi, mutta viimein into alkaa palailla. 

Malli: Tiina Kaarela - Trapetsi
Langat: Dropsin itsevärjätty (tumma), vihreä ja pinkki tuntemattomia jämiä

Puikot: 2 mm

Lopuksi vielä kuva kaikista Sukka-Finlandiaan neulomistani malleista. Lämppärit ja viisi etappia tuli neulottua. 

Sukat varpaista varteen ja ohje helppoon kantapäähän

Sukka-Finlandian jälkeen ei oikein tehnyt mieli neuloa sukkia, kunnes lupasin neuloa sukat yhdelle tutulle. Sport-vahvuisesta Tukuwool Sockista nämä syntyivätkin ihan hetkessä. Tukun sukkalanka on kyllä ihanaa, aina kun siitä neuloo sukat, tekee mieli aloittaa heti uudet.

Tykkään neuloa sukkia mielummin varpaista varteen, kuin toisinpäin. Kantapää on kuitenkin aina ollut vähän ongelma, sillä en oikein ole löytänyt sitä täydellistä kantapäätä. Haluan, että kantapäätä on helppo muokata erikokoisiin sukkiin, aloituskohta on helppo määritellä ja ettei yhtäkään silmukkaa tarvitse poimia kantalapun reunoilta. Haluan totta kai myös kantapään istuvan jalkaan ja näyttävän kaikinpuolin hyvältä. Viimein olen löytänyt kantapään, joka täsmää kaikkiin näihin vaatimuksiin. Ensimmäistä kertaa tällaiseen kantapäähän törmäsin kesällä Tour de Sockilla. Sarah Bordelon sukkamallissa tehtiin jälkijättöisen kantapään sijaan jälkijättöinen varsi ja kantapää tehtiin samaan tyyliin kuin kärkikavennukset yleensä. Neuloin näihin sukkiin kantapään samanlaisella idealla ja tulen neulomaan tätä varmasti useasti jatkossa. 

Tässä tulee sukille jonkinlainen ohje. Sukat on neulottu pyöröpuikolla magic loop tekniikalla. Lanka on sportvahvuista, ja koko on sellainen pienehkö naisen sukka. (38) Käsialani on löysä, joten voit tarvita enemmän silmukoita, tai isomman puikkokoon, jos käsialasi on hyvin tiukka. Ohjetta on tosin helppo soveltaa mille tahansa silmukkamäärälle.

Puikot: 2,5 mm tai käsialan mukaan
Lanka: Tukuwool Sock (kaksi vyyhtiä riittää hyvin)

Luo molemmille puikoille 10 silmukkaa, eli 20 silmukkaa yhteensä. Itse luon silmukat aina Judy's magic cast on tyylillä.

Neulo kaikki silmukat kerran oikein.

Lisäyskerros: 1 o, l1v, neulo o kunnes ensimmäisellä puikolla on jäljellä 1 s, 1lo, 1 o. Neulo toinen puikko samoin.

Toista lisäyskerrosta, kunnes molemmilla puikoilla on 18 silmukkaa. (36 s)

Jatka sitten neulomalla kerroksia 1 ja 2.

Krs 1: Neulo kaikki silmukat oikein.
Krs 2: Samoin kuin lisäyskerros.

Toista kerroksia 1 ja 2 kunnes molemmilla puikoilla on 24 silmukkaa. (48 s) Tai niin kauan, kunnes sinulla on haluamasi määrä silmukoita. Neulo vielä yksi kerros oikein, ja sen jälkeen seuraava kerros:
1 o, 1lv, puikon loput silmukat oikein. Toinen puikko samoin. Nyt sinulla on 50 silmukkaa. (Tai muu pariton määrä, jos lisäsit enemmän silmukoita.)

Aloita sitten mallineule puikolla 1, tai neulo pelkkää sileää, ihan miten haluat. Itse otin yksinkertaisen mallineuleen tästä ilmaisesta ohjeesta, joka on kyllä englanniksi, mutta mallineuleelle on helpoista helpoin kaavio, eikä muuta ohjetta tarvitse lukea. Mallineule soveltuu myös mille tahansa parittomalle silmukkamäärälle ja sen voi kuvastakin helposti päätellä.

Kun jalkaterän pituus on 5 cm vähemmän, kuin haluttu pituus, valmistele kantapää. (Huomioi, että jos sinulla on enemmän silmukoita työssä, kantapäästä tulee muutaman kerroksen pidempi eli voit aloittaa sen n. cm aiemmin, jos sinulla on 8 silmukkaa enemmän, jos 4 s enemmän, n. puoli senttiä aiemmin.) Neulo puikon 1 silmukat jämälangalle. Siirrä ne sitten takaisin vasemmalle puikolle ja neulo ne uudestaan varsinaisella langalla. Älä solmi jämälankaa, vaan jätä sen päät roikkumaan vapaasti sukan sisälle.

Kantapää neulotaan seuraavaksi näin: neulo ensin 4 krs sileää. Sitten aloitetaan kavennukset.

Krs 1: 1 o, ssk, o kunnes puikolla on jäljellä 3 silmukkaa, kaksi oikein yhteen, 1 o. Toinen puikko samoin.
Krs 2: Kaikki silmukat o.

Toista näitä kahta kerrosta kunnes silmukoita on kummallakin puikolla 15. (30 s)

Jatka sitten neulomalla pelkkää kavennuskerrosta kunnes molemmilla puikoilla on 7 s. (14 s)

Silmukoi silmukat yhteen. Täällä on hyvä ohje silmukoimiseen parsinneulan avulla. Englanniksi tosin, mutta kuvatkin löytyy.

Seuraavaksi neulotaan sitten varsi. Nosta puikolle ensin 25 silmukkaa jämälangan toiselta puolelta ja sitten 25 silmukkaa toiselta puolelta. Pura sitten jämälanka pois ja neulo varsi tavalliseen tapaan. 

Kun varsi on tarpeeksi pitkä, neulo haluaamaasi joustinta sopiva määrä. Itse neuloin 1 o 1 n -joustinta 12 kerrosta. Sen jälkeen päättele silmukat ja langanpäät. Valmista! 

En tiedä, onko tämäntyylinen kantapää alunperin Sarah Bordelon idea, vai mistä se juontaa juurensa, kerro ihmeessä, jos tiedät siitä jotain lisää. Tässä kuitenkin ohje siihen, miten minä sen teen. Kertokaa ihmeessä myös, jos ohjeessa on jotain outoa, en nimittäin ole juuri ohjeita kirjoittanut.

Tässä vielä pikaräpsy siitä, miten sukka istuu jalkaan. Sukka on jalkaani vähän liian pieni, eli kuten näkyy, kantapää ei ole ihan oikeassa kohdassa, mutta muuten kantapää istuu kyllä hyvin.

Lyhenteet:
ssk - Nosta yksi silmukka neulomatta, kuin neuloisit sen oikein, nosta toinen silmukka samalla lailla, neulo nostetut silmukat takareunastaan yhteen
1lv - Nosta silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle työntämällä puikko sen läpi edestä, neulo silmukka takareunastaan oikein
1lo - Nosta silmukoiden välinen lanka vasemmalle puikolle työntämällä puikko sen läpi takaa, neulo silmukka etureunastaan oikein 

Briossia, viimeinkin!

Olen vähän myöhässä, tässä briossihommassa. "Kaikki" muuthan neuloi sitä jo aikoja sitten, mutta mitäs siitä. Jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi, koska jonossa on ollut niin paljon kaikkea muuta. Nyt sitten viimein ryhdyin siihen, eikä voi muuta sanoa, kuin jee, viimeinkin! Yhdessä facebookryhmässä järjestettiin yhteisneulonta (eli KAL) briossihuivista nyt keväällä ja halusin harjoitella tekniikkaa jollain pienemmällä. Päätin viimeinkin neuloa itselleni Sen Täydellisen Pipon, sillä aiemmat piponi ovat epäonnistuneet syystä tai toisesta. Langat olivat täydelliset, joten mikään ei voisi mennä vikaan, eihän? 

Tuo pipossa päällimmäisenä näkyvä lanka on Kanadasta kaksi kesää sitten ostettu Madelinetoshin vyyhti, joka oli mielestäni niin täydellistä, etten millään meinannut raaskia käyttää sitä mihinkään. Nyt se viimein pääsi puikoille, kun satuin ostamaan Titityystä ihan siihen sopivan Lanitium Ex Machinan sukkalankun. Se on siis tuo taustalla näkyvä tummempi väri.

Tein pipoa varten jopa mallitilkun, mutta huithapelitavoilleni uskollisena en kovin tarkasti. Lopputuloksen näette kuvasta. Piposta tuli kyllä kaunis ja kaikinpuolin ihana, mutta se ei vain mahdu minulle. No, onpahan lapsella hieno pipo! Lankojakin jäi jäljelle runsaasti, joten enköhän minäkin vielä pipon saa. Eikä tämä muuten varmasti jää viimeiseksi briossityöksi, sen verran kiva ja koukuttava tekniikka tämä on. 

Malli: Pop Fizzle

Lanka: Madelinetoshin sukkalanka ja LeMin sukkalankku

Puikot: 2,5 mm ?

Langanmenekki: 49 g

Treysta

Tää paita iski heti, kun sen ensimmäisen kerran näin. Ohje on Laine-lehdestä, enkä sitten heti raaskinnut lehteä ostaa vain tämän yhden mallin takia. Muutkin mallit lehdessä olivat kivoja, mutta ei sellaisia "pakko saada"-malleja. Näin kuitenkin paitaa aina silloin tällöin Instagramissa tai muualla netissä ja joka kerta se näytti yhtä hyvältä. Viimein taivuin, ja ostin ohjeet ja langat tähän. Rupesimme neulomaan molemmat omia paitojamme ystäväni kanssa, mikä teki tämän neulomisesta vieläkin mukavampaa. (Tähän sellainen lisäys, että nykyään ohjeen saa ostettua yksittäisenä suunnittelijan ravelrykaupasta.) 

Ohjeessa käytetty lanka oli Islantilaista villaa. Ensin suunnittelin käyttäväni paitaan jotain pehmeämpää lankaa, mutta kaupassa valikoimaa tutkiessani tämä Léttlopi alkoi houkuttelemaan yhä enemmän. Värit olivat selkeästi paremmat, kuin muissa vaihtoehdoissani ja jotenkin tuo rouhea rehellinen villa vain veti puoleensa. Lopulta valitsin samat langat ja värit, kuin alkuperäisessäkin ohjeessa, tosin toinen harmaistani on hieman tummempi.

Ohje oli mainio. Helppo neulottava ja kaikinpuolin selkeä. Harmittavasti en tehnyt mittailuja ja mallitilkkua tarpeeksi hyvin, ja lopputulos on hieman liian pieni, mutta mahtuu sentään päälle. Ehkä näitä on pakko neuloa toinenkin... Léttlopi myös kutittaa minua hieman, mutta sen verran, että sen kanssa pystyy kyllä elämään. Uskon paidan myös pehmenevän käytössä. Jos paita olisi reilumpi, se ei varmasti kutittaisi niin paljon. Hihoihin neuloin ylimääräistä pituutta, niin kuin melkein aina, muuten tein täysin ohjeen mukaan.

Tuntuu, että islantilaisneuleet ovat nyt pinnalla, sillä niitä näkee Facebookin neulontaryhmissä ja Instagramissa harva se päivä. Eipä ihmekään, kauniitahan ne ovat.

Malli: Treysta/Jennifer Steingass

Lanka: Léttlopi

Puikot: 2,5 mm ja 2 mm
Koko: M
Langanmenekki: Oranssi - 306 g, musta - 68 g,

 harmaa - 22 g, valkoinen - 25 g 

Pieniä asusteita

Suutarin lapsillahan ei tunnetusti ole kenkiä, eikä siis neulojan lapsilla sukkia. Näin ainakin meidän perheessämme käy silloin tällöin. Jostain syystä pienet sukat eivät niin inspiroi. Mutta pakkohan niitä on silloin tällöin neuloa. Innostuin kahden kirjavan fingerinlangan neulomisesta yhdessä, kun löysin Instagramista Stephen Westin Marled Mania legginsit. Samalla tyylillä neuloin sitten taaperolle simppelit sukat. Koko sukan ajan kuljetin mukana itsevärjäämääni turkoosi-lilaa lankaa, jossa oli myös vähän pinkkiä ja valkoista. Muut langat olivat sitten yksivärisiä. Nää on kyllä olleet sen verran kovassa käytössä, että pitäis varmaan tehdä toisetkin. Tai jos vaikka ne Marled Mania leggarit, tai Hönöpöksyt, niin kuin Missä neulomme kerran - blogissa osuvasti ne nimettiin.

Langat: Dropsin Fabelia, itsevärjäämiäni

Langanmenekki: 68 g 

Malli: Näiden taaperoversio
Puikot: 3,5 mm

Olen jo pitkään halunnut testata tätä kaulahuivimallia, ja nyt sitten sain sen neulottua. Ohje on Klompelompen Neuleita koko perheelle -kirjasta. Muokkasin tosin sen verran, että neuloin ainaoikeunneuletta helmineuleen sijaan. On kyllä toimiva malli ja superhelppo neuloa.  

Malli: Klompelompe, neuleita koko perheelle
Lanka: BC Garn Bio Balance

Tällä kertaa tällaisia pieniä juttuja, ensi kerralla toivottavasti olen saanut uusimman villapaitani kuvattua ja pääsen esittelemään sitä. Nyt onkin mitä täydellisimmät villapaidankuvauskelit!

Hattarapilviä ja villalankaa

// Kirja saatu kustantajalta.

Hattaroita, kukkia, pastellisia pilviä, glitteriä, kimallesadetta, övereitä asetelmia, naurua ja ihania asioita - sellainen on minusta Muita Ihania-blogin maailma. Olen lukenut blogia vuosia. En yhtään muista milloin ja miten sinne päädyin, mutta kauan siitä on. Kun siis kuulin, että blogin Tiinalta on ilmestynyt kirja, innostuin heti. 

Kirjaa voi mielestäni kuvata parhaiten sanoilla ilahduttava, söpö ja inspiroiva. Ohjeet ovat simppeleitä ja pääosin aika nopeatekoisia, mutta isompiakin juttuja on, kuten aikuisten pitkä neuletakki. Kirjasta löytyy muutama tuttu ohje blogista, mutta myös tukku uusia. Vaikka ideat ja ohjeet ovatkin aika yksinkertaisia, ovat ne silti inspiroivia. Sellaisia, että katsoessa ajattelee, että onpa kiva juttu, ei olisi tullut mieleen tehdä noin! 

Blogissa rakastuin varsinkin kaikenlaisiin kirjonta juttuihin, varsinkin kirjottuihin peittoihin. Kirjassakin onneksi oli muutama kirjontaohje, mutta lisääkin olisi saanut olla. Toivottavasti saisin kirjan inspiroimana viimein aloitettua jonkun oman kirjontaprojektin! 

Tuskin tulen kaikkia kirjan ohjeita toteuttamaan, mutta muutaman varmasti. Tämä kirja on sellainen, jonka voi kaivaa esille, kun käsityöt tökkivät, eikä oikein keksi mitä tekisi. Tai kun harmittaa joku asia ja kaipaa piristystä Sitä on ihana vain selailla ja ihailla kauniita kuvia. Tällaisia visuaalisesti kauniita ja inspiroivia käsityökirjoja lisää, kiitos! 

Tällaista automattoa ihailisi mielellään itsekin! 

Kun ensimmäistä kertaa törmäsin tähän pilvenreunalla takkiin, ei minulla ollut lapsia, eikä juuri neulontataitoakaan. Nyt on molemmat, joten taitaa olla viimein aika päästä tämän kimppuun!

Ihana, sellainen se Muita Ihania on.