26. helmikuuta 2016

Käsityöt koukuttavat

Näköjään jään koukkuun, oli käsityötyyli mikä tahansa. (Paitsi virkkaus...) Näin kävi myös kutomisen kanssa. Niin rentouttavaa puuhaa ja kaunis lopputulos, pakkohan sitä oli toinenkin liina käydä kutomassa. Kudoin tämän liinan samaan loimeen kuin edellisen, Tähän samaan loimeen on kudottu jo viisi kantoliina, kuudes on tuloillaan ja sitten se onkin loppu. Kaksi näistä kuudesta on minun kutomiani.

Kuteena tässä liinassa on Dropsin Lace, joka sisältää 70 % alpakkaa ja 30 % mulberry silkkiä. Ihanan pehmoista lankaa. Lopputulos on ohut, mutta tukeva. Hyvin jaksaa kantaa tätä minun reilu kymmenenkiloista jässikkää vielä. Ihan kiva tästä tuli, mutta seuraavaksi haluan kyllä kutoa värikkääseen loimeen. Kuviona tässä on timanttikuviota, jonka poljenta oli hieman haastavampaa kuin aiemman liinan sulkakuvion, mutta ei ollenkaan liian vaikeaa.

Oli jotenkin haikeaa käydä hakemassa tämä liina, kun ei ollut tietoa seuraavasta kudontaprojektista. Pitänee yrittää varata sille aikaa ja rahaa joskus mahdollisimman pian. Ehkä seuraava olisi huivi. Tai jotain muuta. Saapa nähdä. Ensimmäinen kutomani liina jatkoi tänään matkaa toiseen kotiin, vähän meinasi olla vaikeaa päästää siitä irti, mutta ainahan voi kutoa uuden...




20. helmikuuta 2016

Uusi yritys

En ole kovin hyvä neulomaan pipoja, en oikeastaan hyvä ollenkaan. Jostain syystä niistä tulee aina liian löysiä. No, nykyään olen oppinut, että käsialani on oikeasti hyvin löysä ja ehkä seuraavalla pipokerralla osaan jo ottaa tarpeeksi pienet puikot.

Tämä yksilö on kuitenkin yrityksistä paras. Ihan toimiva peruspipo. Langan sain joululahjaksi mieheltäni, joka oli kuulemma huokaissut helpotuksesta, kun joskus ennen joulua kävimme lankakaupassa ja puhuin miten juuri tämä lanka olisi täydellistä pipoon. Hän kun oli sitä jo minulle pipolangaksi ehtinyt ostaa. Ja olihan se aika täydellistä. Paksua, kaunista ja lämmintä.


Malli: Cable Hat / Dora Stephensen
Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka
Puikot: 3.5 mm ja 4.5 mm


Tupsu on ostettu Toivolan Vanhan Pihan jostain puodista. 

10. helmikuuta 2016

Pingviini

Eipä ole vähään aikaan ollut mitään valmista esiteltävää, kun olen yhden huivin parissa viettänyt jo monta iltaa. Itse huivi tuntui valmistuvan nopeasti, mutta tämä päättely kestää... ja kestää. Picot bind off ja silmukoita on monta sataa, no ehkä tämä joskus loppuu ja pääsen huivin täällä esittelemään.

Nyt esittelyssä kuitenkin pingviini, jonka ompelin ja hoksasin, että tarvitsen harjoitusta käsinompelussa. Siinä onkin syy miksi en usein näitä pehmoleluja tee. Osa paloista pitää kuitenkin sulkea käsin ompelemalla, eikä jälki koskaan ole niin siistiä kuin toivoisin. No, harjoitusta harjoitusta. Tämä pingviini lähtee lahjaksi, jos päätän, että sen kehtaa antaa. Vähän harmittaa antaa sellaisia "vähän sinnepäin" käsitöitä, lahjojen kun soisi aina olevan ihan priimaa. No, eiköhän tästä lapsille jotain iloa ole, vaikka ulkonäkö ei niin täydellinen olisikaan.

Pingviini on tehty äärettömän tarkalla ohjeella, joku löytyy englanninkielisenä ja ilmaisena täältä. Tämä versio on ommeltu kantoliinakankaista. Pingviini olisi toki pitänyt kuvata ulkona lumihangessa, mutta niiden puutteessa tyydytään nyt sisäkuviin.

Jospa seuraava käsityö olisi taas sitten sellainen, johon voi olla oikeasti tyytyväinen. Tuntuu, että viime aikoina on useampi työ ollut vähän mitä sattuu...




2. helmikuuta 2016

Kotipäivien viihdettä

Meillä on sairastettu, ja muutenkin on viime aikoina ollut paljon kotipäiviä, joiden iloksi on täytynyt keksiä jotain. Olen siis ommellut, lähinnä kaikkea pientä.

Vauvalle tuli tehtyä toiset tossut. Kun viistoitin tuon kutomani liinan päät, jäi kangasta juuri sopivasti. Tossuihin ei paljon mene, varsinkin kun vuoritin tällä kertaa fleecellä. Kivat tuli, mutta nyt harmittaa etten siksakannut reunoja ennen ompelua. Käsinkudottu kangas on jostain kohdasta ehtinyt purkautua, joten eipä nämä taida kovin pitkäikäiset olla.

Vauvalle tein myös unilelun, kantoliinakankaisen pupun jonka pitkiä käsiä ja jalkoja on ihana pureskella. On se tykätty ollut. Kulki mukana kun vauva seurasi imuroivaa miestäni. Vauva rakastaa seistä imuria vasten ja antaa ilmavirran puhaltaa hiuksia. Pupua tehdessä otin myös ensikosketuksen kirjontaan. Se olikin hurjan kivaa. Pitänee perehtyä aiheeseen enemmän.







Kolmas ompelus kuuluu sarjaan "miksi en tehnyt jo aikaisemmin." Kauan olen suunnitellut ruokalappujen tekoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt tein ja samantien kaksi, kun nämä surauttaa niin hetkessä. Tykkään tällaisista nopeista ja helpoista jutuista, aina kun ei jaksa keskittyä mihinkään isompaan.



Yhden sairaspäivän piristykseksi tehtiin puolukkamuffinsseja ja kinuskikastiketta. Muffinssien ohje on mun luotto-ohjeeni, hieman muokattuna. Ohje löytyy täältä. Jätin valkosuklaan pois ja korvasin mustikat puolukoilla.