Tuulen Tyttärestä on moneksi.

Olen aina ihaillut Louhittaren Luolan käsinvärjättyjä lankoja. Värit ovat toinen toistaan ihanampia ja laatu vallan mainio. Kun löysin kankaankudonnasta uuden harrastuksen, aloin aika nopeasti haaveilemaan Tuulen Tyttärellä kutomisesta. Pienellä opiskelijabudjetilla haave tuntui kaukaiselta, mutta synttäreinä sain ihan yllättäen ihanilta ystäviltäni lahjakortin Titityyhyn, ja sen avulla kotiutin sitten viisi vyyhtiä tätä pehmeää merinolankaa. Tämä lanka on kyllä sitä arjen luksusta, ihan täydellistä. 

Kudelangoiksi ostin siis viisi vyyhtiä, eli 500 grammaa lankaa. Melkein kaikki tähän projektiin, 3,4 metrin pituiseen kantoliinaan kuluikin. Pienet nöttöset kumpaakin jäi jäljelle. Väreinä olivat jalokivi ja muistaakseni tuo oranssi oli kurpitsa. Ihan varma en ole. 

Tämän kolmannen kantoliinani kudoin samassa paikassa kuin kaksi aiempaakin, Jyväskylän kansalaisopiston käsityöneuvonnassa pääkirjastolla. Linkeistä löydät aiemmat kudontapostaukset, jos aihe kiinnostaa. 1 ja 2. Yhteensä aikaa tämän liinan kutomiseen kului 7,5 tuntia. Sen lisäksi kävin etukäteen puolaamassa lankaa noin puolentoista tunnin ajan. Ei kovin pitkä projekti siis. 

Suurimman osan liinasta kudoin turkoosilla, hännät tein oranssilla. Vaihtokohdan tein liukuvasti, niin että ensin turkoosia tuli kaksi riviä tai heittoa, sitten kolme, sitten neljä ja niin edelleen. 

Sidoksena tässä liinassa on yksi versio raesidoksesta. Ihan kiva kuvio, mutta olisin toivonut kuteen nousevan esille vielä paremmin, kun kerran se oli niin kaunista. Pikkuhiljaa alan kuitenkin pitämään tästä liinasta enemmän ja enemmän. Hieman totuttelua se vain vaatii, kun alkuperäinen ajatus oli tehdä oikeasti turkoosi liina oransseilla hännillä, mutta valkoinen onkin lopputuloksessa aika dominoiva. 

Loimi oli Bockensin valkoista puuvillaa. 

Kutoisin kyllä mielelläni Tuulen Tyttärellä vaikka loputtomiin. Ihanaa lankaa ja ihana lopputulos. Liina on pehmeä ja kuohkea, eikä tuo kymmenen kilon lisäpaino tunnu hartioilla juuri miltään. On aika upeaa, kun saa itse aikaiseksi jotain oikeasti toimivaa ja vielä kaunistakin.