17. kesäkuuta 2018

Pilvenreunalla-villatakki


Olen halunnut neuloa tämän villatakin jo kauan ennen kuin minulla oli edes lapsia. Pitkäksi aikaa se kuitenkin unohtui, kunnes sain kustantajalta Muita ihania-kässäkirjan ja siellä olevan ohjeen avulla pilvenreunalla-kuume äityi taas kovaksi. En kuitenkaan halunnut neuloa tätä kirjan ohjeella, sillä halusin takista ohuemman, kuin kirjan ohjeessa. Etsin siis ravelrysta hupullisen villatakin ohjeen ja nappasin Muita ihania-kirjasta vain kirjoneulekuvion. Hyvin toimi tällainenkin kombo, vaikka käyttämäni ohje ei ehkä lempparini ollutkaan. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut, pieniä juttuja vain, kuten raglanlisäykset, jotka pystyy mielestäni tekemään myös kauniimmalla tavalla. Tämän olisin tietysti voinut helposti korjata jo neuloessani, mutta se jäi tekemättä. Aion kuitenkin neuloa tämän saman takin myös esikoiselleni, joten siinä voin sitten fiksata ensimmäisen paidan epätäydellisyydet. Koko oli myös mielestäni hieman nafti, sillä 1-2 v koon neulomalla sain aikaan juuri meidän pienehkölle 11 kk vauvalle sopivan takin. Onneksi paita oli kuitenkin sopiva ja ohjeen malli muuten todella kiva. Helppokin tämä ohje oli. 

Pitäisiköhän aloittaa alusta? Rupesin alunperin neulomaan tätä villatakkia, kun sain pakkomielteen molemmista lapsistani istumassa pyöräkärryssä kesäiltana, uudet ja samanlaiset (mutta eriväriset) villatakit päällään. Nyt sitten vain isompi äkkiä puikoille, ennen kuin kesä loppuu. Vastahan se onneksi alkoi, joten aikaa on. Tämän takin kuvat eivät nyt ole parhaasta päästä, sillä tuollaista eläväistä 11 kk on hyvin haastavaa kuvata. Odotan innolla sitä, kun kuvaan molempia lapsia takeissansa, veikkaan, että silloin lopputulos on vielä upeampi. ;) 



Malli: Muita ihania - kässäkirja (pilvenreunalla villatakki lapselle)
Lanka: Itsevärjäämäni merinosukkalanka (200 m/100 g)





4. kesäkuuta 2018

Ikuisuusprojekti briossista


Tässä huivissa kesti ja kesti, ja tauollekin se joutui pitkäksi aikaa, mutta neulojatoveri kannusti, että neulo loppuun vain, se on sen arvoinen. Ja onhan tämä! Lopputulos on todella mieluinen, juuri sopivan mallinen kaulaan ja muutenkin kaikinpuolin kaunis. Syksyn luottohuivi, veikkaan. 

Briossihan ei ole mitenkään vaikeata, mutta hidasta se on. Jotta saa yhden kerroksen neulottua, joutuu neulomaan kaksi kerrosta, ensin toisella ja sitten toisella värillä. Mutta kivaa tämä on, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos briossin neulominen ei vielä ole tuttua. Ravelry on täynnä toinen toistaan ihanampia briossineuleohjeita. Esimerkiksi tämä Anna Johannan ihana briossipaita tai sitten ihan yksinkertainen kauluri. Itse neuloin ensimmäisenä briossityönä tämän pipon. 

Palataan kuitenkin tähän nyt esiteltävään huiviin. Tuo vaaleampi lanka on lankavarastoni aarre, tuliaislanka parin vuoden takaiselta Kanadan reissulta. Lanka on Manos Del Uruguayn sukkalankaa. Toisen langan sain vaihtarina, kun ompelin neulojatoverille projektipussukan. Se on Julia Asselin nimistä lankaa, josta en sen tarkemmin tiedä muuta, kuin että sukkalankaa sekin on. Molempia lankoja jäi vähän jäljelle yhdestä vyyhdistä. Hyvin riittivät. 



Langat: Manos Del Uruguay ja Julia Asselin
Puikot: n. 3 mm
Langanmenekki: vajaa 100 g kumpaakin, veikkaan n. 170 g yhteensä