Ihana Ruissalo

Kesälomareissulla Turkuun kävimme kiertelemässä Ruissaloa ja haaveilemassa elämästä sen ihanissa puuhuviloissa. Vanhan huvilan kattoterassille olisi täydellistä kattaa aamupala ja katsella samalla auringossa kimaltelevaa merta. Haaveeksi taitaa jäädä, mutta onneksi haaveileminenkin on mukavaa. 

Samalla reissulla tuli kuvattua uusin mekkoni. Vaikka malli ja tekeminen olivat todella helppoja kesti tässä silti kauan. Ystäväni saumuri jota aina lainaan trikoo-ompeluksiin oli vähän vaikeasti tavoitettavissa muuton keskellä. Kävi se meilläkin kylässä, mutta ei ollut oikein halukas yhteistyöhön. Takaisin omaan kotiinsa päästyään (ja ystäväni tehtyä sille jotain pientä) se taas toimi ja sain viimein mekon valmiiksi. Tosin lähempää tarkastelua se ei oikein kestä, sen verran on ylimääräisiä langanpäitä ja muuta pientä viimeisteltävää. Ei se niin tarkkaa ole... On mekko jo päälläni ollut monen monta kertaa. 

Mekko on imetysluukullinen ja tuli tarpeeseen. Olen kyllä muutaman imetysluukullisen mekon ommellut, mutta ne ovat kaikki puuvillaisia. Tämä trikoinen on aika paljon helpompi ja mukavampi käytössä. Kaavan tähän on tehnyt taas kerran se samainen ystäväni jota saan kiittää lähes kaikista ompeluksistani. Olen kehottanut häntä kirjoittamaan ohjeen tähän mekkoon, sillä itse en googlaamalla ainakaan löytänyt mitään yksinkertaista maksutonta imetysmekon ohjetta. Saa nähdä tuleeko sitä ohjetta joskus. 

Imetysluukku on samanlainen kuin Boobin vaatteissa, todella toimiva. (Vielä toimivampi se olisi jos olisin laittanut luukun yläreunaankin kuminauhan. Ompelu ei selvästi ole mun juttu...) 

Olen monesti miettinyt miten neulominen sopii tällaiselle vähän hutiloivalle suurpiirteiselle ihmisille paljon paremmin kuin ompelu. Purkaminen on helpompaa, eikä se muutenkaan ole niin tarkkaa. 

Tää oli kyllä nyt vähän turha postaus: epämääräistä höpötystä ja yksi surkea kuva. Teinpä sen silti, hih. Onneksi omaan blogiin saa postata just sitä mitä ehtii ja haluaa. Tosin paremmat kuvat ei haittais yhtään...