Koolit katastrofisukat

Keväällä sain mieheni siskolta muutaman pussin Kool Aid "mehujauheita" ja ohjeen miten niillä saisi lankaa värjättyä. Ajatus kyllä houkutti, mutta jotenkin loppuraskaudessa ei sitten jaksanut projektiin ryhtyä. Noin kuukausi sitten päätin, että nyt viimein otan jauheet käsittelyyn ja katson millaista lankaa saan aikaiseksi. Läheisestä lankakaupasta löytyi sopivasti Dropsin Fabelia tarjoushintaan, joten ajattelin, ettei ole paha menetys jos tulos on kamala. En halunnut valkoista lankaa, sillä en ole räikeiden värien ystävä. Olisin halunnut vaaleaa harmaata, mutta sitä ei ollut joten ostin vaaleahkon ruskeaa fingering vahvuista sukkalankaa. Tästä kerästä oli kuva ennen värjäystä, mutta se kuva on mieheni läppärin sisuksissa. Läppäri unohtui anoppilaan, mutta onneksi ystävä pelasti ja nappasi minulle kuvan omasta kerästään. 

Lähtökohtana oli siis tämänsävyinen sukkalanka. 

Väripatoja mulla oli kaksi, toiseen päätyi tummempaa oranssia, toiseen vaaleampaa. Muistaakseni nimet olivat Orange tangerine ja mandarine. Tai jotain sinnepäin. Dippasin vyyhdin toisen pään toiseen kattilaan ja toisen toiseen. Väriainetta oli kummassakin kattilassa yksi pussillinen, vaikka jossain ohjeissa sanottiin yhden pussin riittävän sadalle grammalle lankaa. Varmaan riittäisikin jos lanka olisi valkoista tai muuten todella vaaleaa. Minun pohjavärini oli niin tummaa, että käytin yhden pussin/25 grammaa. Tosin toisen 50 g kerän värjäsin liukuvärjäyksen sijaan vain ihan yhdellä pussilla tuota tummempaa oranssia. Tummempi oranssi värjäsi ruskean lankani aivan täydellisen sävyiseksi. Harmi kun pusseja ei ollut enempää, sellaista syvää ketunoranssia voisin haalia lisääkin. 

Ensimmäisen 50 g keräni värjäsin siis kotona käyttäen kahta eri värisävyä. Toisen kerän värjäsin ystäväni luona, samalla kun värjäilimme kaikenlaisia pieniä nöttösiä erisävyisistä langoista. Molemmat kerät olivat minusta todella kauniita. Värjäys oli siis todella onnistunut, siitä ei tule nimitys katastrofisukat. Neuloessa raidoitin kahdelta kerältä, jotta molemmat sukat olisivat samannäköisiä. 

Kuvassa vasemmalla on liukuvärjätty kerä ja oikealla tasaväryinen kerä. Kuva on otettu jäljelle jääneistä jämäkeristä, kun täysistä keristä ottamani kuva on siellä samalla koneella joka ei ole nyt täällä. 

Olin jo etukäteen valinnut neulottavaksi malliksi ullaneuleen arkistoista löytyneen kauniin Charlotta toisen. Rakastan tuollaista kiemurtelevaa minipalmikkoa. Sen neulominen on niin helppoa, ainakin teoriassa. Näiden sukkien kohdalla ongelmaksi tuli se, että tuota palmikkoa voi periaatteessa neuloa mihin suuntaan vaan ja kaaviota ei koko ajan tarvitse tuijottaa, niin kuin vaihtelevan pitsineuleen kanssa. En sitten muistanut edes vilkuilla sitä tarpeeksi usein ja virheitähän sinne tuli. Roppakaupalla. Onneksi sanotaan, että "ei niitä kukaan muu huomaa", joten sovitaan sitten niin. 

Malli: Charlotta toinen

Lanka: Drops Fabel - itse värjätty

Puikot: 2.5 mm

Ensimmäiset katastrofin ainekset oli jo siinä, kun minulla ei ollut oikeankokoisia puikkoja. Ajattelin, että eiköhän niistä kuitenkin hyvän kokoiset tule. Ei tullut. Yleensä en pura, mutta lanka oli sen verran spesiaalia tapausta, että pakkohan se oli. Ensin lähdin tekemään M-kokoa 2.5 mm puikoilla, tuloksena oli jättimäinen sukka. Vaihdoin pienimpään eli XS-kokoon joka pitkään vaikutti hyvältä mutta olikin loppujen lopuksi liian väljä. 

Sukat neulottiin varpaista varteen, ja kantapää oli minulle aivan uusi. Ohjeen kanssa oli sitten pientä epäselvyyttä joka onneksi selvisi kun sain ohjeen kirjoittajalta vähän lisäselvitystä. Näin jälkikäteen ajateltuna ohje oli ihana, malli kaunis ja kantapääkin hyvä ja toimiva. Neuloessa ei vain aina tuntunut siltä. Sen verran poikkesin ohjeesta, etten käyttänyt siinä mainittua apupuikkoa vaan neuloin palmikot ilman. 

Oman jalan kuvaaminen ei tosiaan ole kovin helppoa. Näistä kuvista ei ainakaan saa parasta mahdollista kuvaa tuosta mallista. Onneksi tuolla ullaneuleen sivuilla on todella hyvät kuvat tästä mallista, kurkatkaa sieltä jos haluatte nähdä lisää. 

Hurja väriero on kännykällä nopeasti autossa näpätyssä kuvassa ja järkkärillä ulkona otetuissa kuvissa. Järkkärikuvissa on ylläri totuudenmukaisempi väri. Tämän postauksen kuvien haalimisessa oli aikamoinen homma. Olin etukäteen ottanut joka vaiheesta kuvia, mutta ne nyt ovat monen sadan kilometrin päässä, joten metsästin nyt sitten näitä kuvia vaikka mistä. Kiitokset ystävälleni joka löysi muutaman kuvan! 

Pakko kai tällä mallilla on neuloa toisetkin, istuvammat sukat joskus. Tai sitten suunnitella itse joku kiekurakuvio. Siihen varmaan minunkin pääni taipuisi, pitsineuleen suunnittelun jätän suosiolla muille.

Olen saanut Liebster Awardeja muistaakseni neljä tässä viimeaikoina. Kiitos teille kaikille jolta sen olen saanut! Tunnustus on jo kiertänyt blogeissa sen verran vilkkaasti, etten taida sitä nyt eteenpäin laittaa. Luulenpa, että kaikki seuraamani blogit ovat sen jo ainakin kerran saaneet. Katsotaanpa jos ehdin jossain vaiheessa vastailla kysymyksiinne!