Tässä kuussa messuillaankin, kun isäinpäivänä kävimme ELMA-messuilla Helsingissä ja ensi viikonloppuna on yksi vuoden kohokohdista, Tampereen kädentaitomessut. Joko muilla on ostoslistat valmiina?
Isäinpäivänä suunnattiin siis Helsingin messukeskukseen, mukana mies, 2,5-vuotias taapero sekä 4,5 kk ikäinen vauva. Ihastuin messukeskukseen kertaheitolla! Vaikka väkeä oli liikkeellä hurjasti, löytyi parkkipaikka helposti, eikä sisälläkään ollut tungosta. Rattaiden kanssa pääsi liikkumaan mukavasti ja joka paikassa pystyi rauhassa katselemaan eläimiä ja tuotteita. Istuinpaikkoja oli runsaasti, ja vessoja tarpeeksi. Lastenleikkihuonekin löytyi kakkoskerroksesta, tosin tällä kertaa ei siellä käyty, kun tekemistä oli muutenkin tarpeeksi. Ruokaakin olisi löytynyt vaikka minkälaista, eivätkä jonotkaan näyttäneet olevan pitkiä. Me emme tällä kertaa ruokailleet messuilla.
Tapahtuma oli jaettu teemoittain eri halleihin, me kiersimme metsäalueen, kädentaitoalueen sekä eläinalueen. Lemmikit jäivät tällä kertaa kiertämättä. Kädentaitoalue oli pieni, eikä siellä ollut niinkään minua kiinnostavia myyjiä, lukuun ottamatta muutamaa, joista kohta lisää. Eläinpuolellakin kuitenkin oli paljon neulojaa kiinnostavia asioita, kun lammas- ja alpakkatilat myivät tuotteitaan. Varsinkin alpakkalankaa oli monenlaista. Harmi vain, että oma lankabudjettini on tiukasti varattu Tampereen messuille, muuten olisin voinut ostaa mukaani hieman kotimaista villaa. Kotimainen lampaanvilla on kiinnostanut jo pitkään, sillä kokemukseni sen saralla rajoittuu lähinnä Tukuwooliin.
Tapahtuma oli kaikin puolin todella kiva! Koko perheelle löytyi jotain kiinnostavaa. Taapero oli onnessaan, kun pääsi ratsastamaan ponilla ja sai katsella eläimiä. Pallomerikin löytyi, jossa lapsi olisi uiskennellut kauan. Yksi esine oli sellainen, jonka taapero olisi välttämättä halunnut, ja jonka luota hänet piti viedä väkisin pois. Tämä esine oli värttinä. Ehkä taaperosta tulee joskus kehrääjä? Tapahtumassa oli mukava kiertää ihan ilman rahaakin, toisin kuin monilla messuilla. Askartelupisteitä oli useampia, mekin taaperon kanssa askartelimme käpylehmän. Kranssipisteellekin olisin halunnut, mutten ehtinyt.
Hieman minua tosin häiritsi, miten eläimet mahtoivat tuollaisessa hälinässä viihtyä...
Muistaakseni Ruukin kehräämöllä oli pienet kangaspuut, joissa oli alpakanvillaloimi. Siihen sai käydä testaamassa kutomista, ja mekin taaperon kanssa kudoimme neljä kudeheittoa. Ihan ei pikkuinen saanut polkimia painettua, joten kudoimme yhdessä. Villainen huiviloimi olisikin ihana!
Tämä laama oli symppiksen oloinen. Myöhemmin hän osallistui nuoren tytön kanssa SM-agilityyn, eikä suostunut tekemään mitään. Ihailtavaa itsepäisyyttä.
Alpakkalankoja oli tosiaan usealla pisteellä.
Ruukin kehräämöllä oli mielestäni messujen kaunein osasto.
Ruukin kehräämö myi ihanan pehmoisia alpakanvillatyynyjä.
Heillä oli myynnissä lankoja, valmiita tuotteita sekä esimerkiksi puikkoja.
Ruukin kehräämöllä oli myös neulekittejä, jossa oli paidan ohje ja langat.
Aholaidan lammastilalla oli myynnissä mielestäni hyvänhintaista lankaa.
Muistaakseni nämä kauniit villaviltitkin olivat Aholaidan tilan pisteellä.
Askartelupisteellä sai käpylehmän teon jälkeen kaivaa viljalaarista yllätyksen, joka oli suklaakarkki ja annettiin miehelle isäinpäivän kunniaksi. Taapero rakastui viljalaariin ja oli sinne kiva omatkin kädet laittaa.
Joku taitaa olla onnessaan... Kaikenlaisten metsäkoneiden ja mönkijöiden testaaminen oli ilmeisen hauskaa.
Kasperin nahkalaukut olivat todella tyylikkäitä! Nämä laukut valmistetaan ja suunnitellaan Suomessa.
Kädentaitoalueella oli esillä useampi upea Kalevala CAL peitto. Vau!
Kädentaitoalueella oli myös virkkauspiste, jossa sai virkata neliöitä. Symppis kolmipyöräkin siellä oli.
Kehrääjien killan piste oli yksi kädentaitoalueen kiinnostavista pisteistä. Haluan ehdottomasti oppia joskus kehräämään. Kehrääjien kilta järjestää Helsingissä viikonloppukursseja, jonka aikana kuulemma oppii tarvittavat alkeet. Hintakaan ei ollut paha, hieman alle sata euroa.
Vanhalla rukilla kehrääminen vasta upeaa olisikin.
Viljamin puodin piste on aina yhtä söpö.
Villa ja Varsa möivät suomenlampaan villalla täytettyjä keppihevosia.
Kaikenkaikkiaan monipuoliset ja mukavat messut, joille meidän perhe varmaan suuntaa joskus vielä uudelleenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!