Tampereen Kädentaidot 2017

//Messulippu saatu blogipostausta vastaan.

Totta kai messuille piti taas päästä. Tämä oli nyt neljäs kerta putkeen. Messuilin viisikuisen vauvani, sekä Inkan ja Mimmun kanssa. Vauvaseurasta johtuen en kyennyt juuri paneutumaan näytteileasettajiin, vaan lähinnä kuljimme messuilla tietystä pisteestä toiseen ostosten perässä. Jospa ensi vuonna ehtisi sitten rauhassa tutkia ja fiilistellä. Siihen vaaditaan kyllä oikeastaan ainakin kaksi päivää messuilua, jospa se ensi vuonna onnistuisi. Ja hotelliyö väliin, ehdottomasti. 

Kamerani sanoutui irti tehtävästään ihan alkumetreillä, joten ihan muutamaa kuvaa lukuun ottamatta tämän postauksen kuvat ovat peräisin Inkalta. Kiitokset sinne suuntaan! 

Messuilta löytyivät taas vanhat tutut lempparit, kuten lankapuodit Lentävä lapanen, Titityy, Kässäkerho Pom Pom ja monet muut. Kangaspuolella vanhoja tuttuja, joka vuosi käytäviä pisteitä olivat Verson Puoti, Paapii, Ommellinen, Ikasyrin ja Käpysen yhteispiste sekä Kangaskapina. Näistä ei tänä vuonna ole muutamaa lukuunottamatta kuviakaan, teknisten ongelmien vuoksi. Sitä paitsi kaikilla näillä on toimivat ja hyvät verkkokaupat joista ihanuuksia pääsee ihailemaan. 

Lemppariksi tänä vuonna nousi kankaista Verson Puoti, varsinkin Leena Rengon heille suunnittelemat kankaat, joita olisin hamstrannut, elleivät kivoimmat olisi jo päässeet loppumaan. Vinkkinä siis, että kannattaa aina juosta ensimmäisenä muutamalle pisteelle, joista haluat jotain tiettyä ostaa. Siltikin saatat olla jo hieman myöhässä, jos et pääse paikalle perjantaina. Itse olen aina messuillut lauantaina. Lankapuodeista lempparini tänä vuonna oli Lentävän Lapasen piste, jossa kävin ihailemassa Handun ihania sukkalankoja. 

Handun väriloistoa Lentävän Lapasen pisteellä. 

Kässäkerho Pom Pomilla oli upeita värejä myös. 

Käpysen ja Kerän/Ikasyrinyhteispisteellä ihailin noita vesiväripiirrokisen näköisiä kankaita, mutta lopulta unohdin palata sinne tutkimaan tarkemmin.

Johanna K:n pisteellä kävimme tutkimassa, olisiko siellä kankaita, mutta olivat loppuneet perjantaina. 

Vanhojen tuttujen lisäksi löysimme muutamia uusia kivoja pisteitä. 

Made By Hannele Rusilan pisteellä oli upeita käsinkudottuja villahuiveja, shaaleja, vilttejä ja paljon muuta. Yksi shaalimalli oli alessa 40 euroa, ja teki niin mieli, mutta itsekuri piti.

Muotoiluhuone Tuokion tuotteisiin tustuin jo Helsingin kässämessuilla ja ihastuin. Nyt törmäsin heihin ensimmäistä kertaa Tampereen messuilla. Kauniita koruja, ihania merinovillatuubeja ja pipoja, kauniita printtejä ja paljon muuta. Firman takana hääräävä Sanni Takkinen tunnetaan todennäköisesti paremmin kankaiden kuosisuunnittelusta, mutta osaa hän näköjään tehdä paljon muutakin. 

Ekolikka oli tietääkseni ensimmäistä kertaa messuilla. Lankakaupan ajatuksena on tarjota ekologisia ja eettisiä lankoja kuluttajille.

Ehkä messujen viehättävin piste oli Vuonue ja viipsinpuulla, vaikka kuva hieman epäselvä onkin. Hän myi oman kanalan kanojen höyhenistä valmistettuja koruja, itsekehräämistään langoista neulottuja pipoja ja kaikkea muuta ihanaa varmasti itsetehtyä. Käsinkehrättyä lankaakin oli myynnissä. Ellei ostoslistani olisi ollut hyvin tarkka tänä vuonna, olisin varmaan sortunut. 

Story of Roo on kyllä ollut minulle nimenä tuttu, mutten ole koskaan heidän kankaitaan sen tarkemmin katsonut. He taisivat myös olla messuilla ensimmäistä kertaa. Söpöjä olivat kankaat!

Merletto, josta nyt ei ole kuvaa, myi myös nättejä kankaita. Edullinen alekangas pakotti minut ostamaan metrin, josta puolet vaihdan Inkan kanssa toiseen kankaaseen. 

Sanna Vatasen uutuuskirja oli messuilla myös laajasti esillä, ainakin kahdessa vai peräti kolmessa eri pisteessä. Jokin esityskin oli aiheeseen liittyen, mutta emme valitettavasti päässeet sitä seuraamaan. Viime aikoina suomalaisten lampaiden villa on alkanut kiinnostamaan minua enemmän ja enemmän. Heti kunhan neulontajonostani vapautuu tilaa, taidan tilata joltain lammastilalta lankaa ja syventyä tähän lankatyyppiin. Suomalaisia villalankoja löytyy hyvin erilaisilta messuilta ja myyntitapahtumista. Eiköhän lähes jokaiselta joulutoriltakin jokin myyjä löydy. 

Näiden Sanna Vatasten pisteiden visuaalinen ilme oli todella kaunis. 

Tänä vuonna tuli osteltua enemmän kuin koskaan. Dropsin uudehkoa alpakkasukkalankaa Nordia ostin SukkaFinlandiaa varten, tarkoituksena värjätä sitä itse. Kangaskapinalta ostin harmaata harjattua joustocollegea, keltaista joustocollegea, mustaa resoria sekä pinkkiä bokserikumpparia. Merletolta ostin tuon turkoosin seeprakankaan, sekä tuon vaaleanpunaisen hemppiskankaan. Verson Puodilta on tuo Leena Rengon suunnittelema tummanvihreä kangas. Lentävästä lapasesta ostin vihreät paitalangat. Muotoiluhuone Tuokiosta on tuo keskellä näkyvä musta himmelikuvioinen kakkualunen, joka menee lahjaksi ystäville. Yhdeltä pisteeltä ostin pussin, jonka sai kahdella eurolla täyttää nahkasilpulla. 

Sellaiseen riitti sitten rahkeet tänä vuonna! Olipa taas mukavat messut. Parasta ostosten lisäksi olivat bloggaajien miitti, mukava messuseura ja kaikenlaisten yrittäjien kanssa jutustelu. Jotkut yrittäjistä ovat tuttuja jo vuosien takaa ensimmäisiltä messuilta joilla kävin. Kyllä ihanat ihmiset tekevät messuistakin erityisen mukavat! Ensi vuonna sitten taas.