Jyväskylän neulefestarit

Vau mikä viikonloppu takana! Helposti kesän paras. Alkaen perjantain Meet & Greetistä ja loppuen sunnuntain vähän haikeeseen kotiinlähtöfiilikseen: Nyt ne on ohi. Onneksi saldona on kasa lankaa, joten ei se ilo tähän loppunut. En pystynyt paikalla olemaan ihan koko aikaa, koska muu elämä vaati myös osansa, mutta aika paljon kuitenkin.

Perjantaina kävin tekemässä lyhyen vapaaehtoisvuoron kurssittajien apuna ja ilta neulottiin sitten Muistossa. Neljän tunnin neulontasession jälkeinen vaatimaton edistyminen neulontaprojekteissa kertonee siitä, että hauskaa oli! Koko kahvila oli täynnä neulojia ja puheensorina oli sen mukainen. Itselläni oli seurana ystäväni ja yksi facebookin kässäryhmän tuttavuus, jota en ollut ennen tavannut , mutta jonka seura oli vallan mainiota. Toki tuli juteltua myös monen muun paikalle saapuneen neulojan kanssa.

Launtaina ehdin olla paikalla vain kolmeen asti, joten aika hujahti lankavalikoimaa ihmetellessä ja vapaaehtoisvuoroa tekemässä. Tarjontaa oli niin paljon, että melkein jäi hankinnat kokonaan tekemättä. Kaikki rahat sain kyllä menemään ja enemmänkin olisi voinut olla. Sunnuntaina tuli myös kierreltyä kojuja ja neulottuakin muutama rivi.

Tekisi vain mieli toistella kuinka kiva viikonloppu oli. Huippuja ihmisiä, lankavuoria ja Muiston sitruunapiirakkaa, mitä muuta sitä ihminen tarvitsee?

Pahoittelut kuvaryöpsähdyksestä, karsiminen oli hyvin haastavaa.

Toivolan Vanha Piha on niin kaunis, yksi lempipaikkojani Jyväskylässä.

Muistossa neulomassa. 

Jotain käsittämättömän söpöä - alpakoita!

Handun käsinvärjättyjä lankoja.

Handulla oli tällaisia 100 g vyyhtejä joissa olikin kaksi 50 g liukuvärjättyä vyyhtiä, jotta voi neuloa helposti samanlaiset, liukuvan väriset sukat. 

La Bien Aimee ja ihanat langat. Harmittavasti sukkalankaa oli sen verran vähän, että mitään en lopulta ostanut. 

Louhittaren Luolan piste oli täynnä väriloistoa. 

Lentävällä Lapasella oli ihanaa bourettesilkkiä. Hirmu pehmeää ja mukavan tuntuista!

Lanitium myi myös ihanaa silkkilankaa. 

Ikke oli uusi tuttavuus. Upeita lankoja oli heilläkin.

¨

Parasta oli kuitenkin tämä: etanalanka. Värit oli ihan huikeita! Lauantain väenpaljoudessa en osannnut ajatella, enkä ostanut näiltä mitään. Sunnuntaina olisin ostanut puolet valikoimasta, jos rahaa olisi ollut jäljellä. 

Ostin lopulta kolme Handun sukkavyyhtiä, joista koralli ja sininen pääsevät yhdessä huiviksi. Keltainen päätyy varmaan sukiksi. Hopeasäikeeltä ostin vihreää sukkalankaa, josta todennäköisesti tulee myös huivi. Dropsin Fabelia ostin värjäysprojekteihin. Varsin maltilliset mutta mukavat ostokset. Kuva on surkea, koska innokas yksivuotias luuli kaikkien lankakerien kuuluvan hänelle... 

Nyt pitääkin ruveta sitten jo odottelemaan vuoden toista kässäkohokohtaa, eli Tampereen käsityömessuja.

Ja ainiin - blogi löytyy nykyään instagramista nimellä Lankarakkautta.