Kun kolme täysin aloittelijaa alkaa laittamaan loimea puihin, voidaan olla varmoja siitä, että prosessi on pitkä ja paikoin epätoivoa aiheuttava. Pääosin tämä projekti on tosin ollut ihan älyttömän opettavainen ja mukava! En menisi vannomaan, että osaisin nyt loimen laittaa tuosta noin vain, mutta muistilistan avulla kyllä. Suunnitelmissa onkin laittaa anopille mattoloimi, jotta juuri opittuja taitoja pääsisi harjoittelemaan. Mattoloimen laitto on paljon helpompaa kuin tämä meidän loimemme laitto, joten joku olisi ehkä aloittanut siitä...
Muistutan, että nämä minun muistiinpanoni loimen laitosta eivät yritä olla mikään loimen laiton ohje. Kirjoitan joka työvaiheesta jotain lähinnä itselleni muistiin. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka näistä olisi jotain hyötyä jollekin muullekin.
Aivan ensimmäiseksi pujotettiin loimen toinen pää tuon tukin ympärille menevän kankaan puuvarteen. Muistaakseni tätä kutsutaan pohjukaksi, joku korjatkoon jos puhun mitä sattuu. Puihin on kiinnitetty käärinpirta, jonka yli loimi viedään.
Käärinpirran päälle on hyvä asettaa vaikka lehtiä kuvan mukaisesti, niin etteivät loimilangat mene ennen aikojaan käärinpirran rakoihin. Langat asetetaan tiuhdan määräämässä järjestyksessä käärinpirran rakoihin. Lankamäärä yhdessä raossa määräytyy loimen tiheyden mukaan. Meidän loimemme on tiheydellä yhdeksän lankaa sentillä, joten kuhunkin rakoon tuli yhdeksän lankaa. Muistaakseni tosin laitoimme lankoja ensin 8, sitten 10, sitten 8 ja 10 ja niin edelleen.
Käärinpirtaan laittaessa tulee huomioida, että loimen keskikohta on käärinpirrassa myös keskellä.
Tässä kuvassa koko loimi kulkee jo käärinpirran läpi.
Tässä kuvassa näkyy tiuhtavarvat tuolla taka-alalla.
Tiuhtavarvat voi laittaa seuraavaksi, ilmeisesti eri kutojat laittavat ne eri vaiheessa. Loimeen on luomisen jälkeen sidottu tiuhtalangat, jotka varmistavat ettei tiuhta pääse karkaamaan. Näiden lankojen mukaisesti asetetaan tiuhtavarvat. Loimi levitetään varrelle.
Tästä kuvasta näkee miten vedimme lointa tukille. Loimi siis kierretään kangaspuiden takana olevalle tukille, josta sitä kutoessa päästetään aina vähän kerrallaan. Loimen olisi hyvä olla tukilla mahdollisimman tiukalla. Meillä se jäi aika löysäksi. Tukille vedettäessä loimi kulkee käärinpirran läpi, tuon yhden puun (rintapuu?) yli ja ali ja siitä sitten kangaspuiden takaosaan, jossa yksi meistä piti loimilettiä mahdollisimman tiukalla. Yksi kieritti lointa tukille.
Kun lointa kieritetään tukille, tulee väliin laittaa päreitä. Aluksi niitä laitetaan tiheään, mutta koko ajan vähemmän.
Meidän loimemme oli ilmeisesti luotu epätasaisesti, koska tukille vedettäessä loimilankoja katkesi useampi. Langat myös menivät todella sotkuun ja ylipäätään koko tukille veto kesti meillä hirmu kauan. Loppujen lopuksi vielä uusimme tukille vedon osittain. Siinä vaiheessa en tosin itse ollut mukana. En oikein tiedä miksi tämä tukille veto oli meillä niin haastavaa, ehkä se johtui siitä, että meitä oli monta loimea luomassa ja kaikki loivat sitä omalla kireydelleen... tai ehkä syy oli joku muu, en tiedä. Sanotaanko niin, että tämä vaihe ei ollut lempparini...
Täältä löytyy loimen laitto osa 2.
Nyt tuli ikävä kankaankudontaa <3
VastaaPoista