Taas mennään syvemmälle tähän suohon...

Kudontahommat ovat vieneet täysin mennessään. Se on vaan niin kivaa. Kun kaveri kysyi, olisiko intoa lähteä mukaan kudontaprojektiin ihan alusta asti, en tietenkään voinut vastustaa. Hän osti puut ja minä ja eräs toinen lähdimme mukaan tekemään.

Kokemusta meillä ei kellään ollut muusta kuin kudonnasta, loimen laitto ja kaikki muu oli meille ihan vierasta. Minä olen yhden mattoloimen kerran laittanut, mutta koska olin silloin lähinnä apurina ja siitäkin on monta vuotta, ei mitään muistikuvia koko hommasta ollut.

Projekti alkoi loimen luomisella. Koska olen niin aloittelija, en kirjoita tästä meidän kudontaprojektista mitään ohjeita. Aion kuitenkin kirjoittaa jotakin joka vaiheesta, jotta sitten joskus myöhemmin muistaisin ja kenties osaisin tehdä tämän uudestaankin.

Loimi luodaan luomapuille. Pääsimme luomaan omaa loimeamme kansalaisopiston tiloihin, jossa kudontaohjaaja myös auttoi meidät alkuun. Hyvä niin, sillä ei siitä muuten olisi mitään tullut.

Lankana meillä oli Bockensin puuvillaa kuudessa eri värissä. 

Olen usein kuullut puhuttavan, että "loimi kannattaa luoda useammalta päältä", mutta en ole tätä oikein ymmärtänyt. Miltä päältä ja miten? Kun ryhdyimme hommiin, tajusin tämän yksinkertaisesti tarkoittavan sitä, että kun luodaan loimea, luodaan siihen yhden langan sijaan vaikka kaksi tai neljä lankaa kerralla. Tätä varten tarvitaan useampia keriä ja mekin kerimme osan langoistamme rullalta useammaksi keräksi. Kun loimeen luodaan vaikka neljä lankaa kerralla, muodostuu näistä neljästä langasta "sisarus", joka on kuin lankajoukko. Kun lointa ruvetaan niisimään, ei ole väliä missä järjestyksessä sisaruksen niisii.

Valkoinen lanka on laitettu aina 50 langan ympärille, jotta laskeminen olisi helpompaa. 

Kun aloitetaan loimen luonti, ensimmäisellä kierityksellä mitataan loimen pituus. Useissa luomapuissa taitaa sivujen väli olla metrin, eli sen avulla on helppo laskea kokonaispituus. Meillä oli 29 metrinen loimi. Seuraavat langat luodaan sitten vain tämän ensimmäisen viereen. Ei tarvitse olla tarkkana, luoko seuraavan langan edellisen "päälle" vai "sivulle vai mihin. Lointa luodessa mennään aina tiuhtapuun (vai mikähän sen nimi onkaan...) ympäri samasta suunnasta. Me teimme niin, että kun tulimme alhaalta ylös, menimme tiuhdasta alakautta ja ylhäältä alas tullessa sitten yläkautta. Näin oli helppo muistaa mistä langan tuli kulkea.

Loimea luodessa lankojen laskeminen oli helpointa siten, että pujotti tiuhtaan etu- ja keskisormen, yhden sormen kummallekin puolelle ja tiputti sormelta aina yhden sisaruksen kerrallaan. Onnistuimme me toki silti sekoittamaan lankamäärän, kun luotavana oli kuitenkin lähemmäs 700 lankaa...

Koska meitä oli kolme, loimme lointa vuorotellen. Jälkikäteen ajatellen se ei ollut hyvä idea, sillä loimen eri osiot olivat eri kireydellä luotuja. Tämä todennäköisesti aiheutti lankojen katkeilun tukille veto vaiheessa. Tämän n. 80 cm leveän, 29 metriä pitkän ja n. 700 langan loimen luomiseen meni meiltä kolmelta yhteensä noin kuusi tuntia.

Tässä lointa otetaan jo pois luomapuilta. 

Loimen luominen oli ihanaa! Niin rentouttavaa touhua. Oli hirmu hauska miettiä luodessa, että laitettaisiinko nyt oranssia ja tähän väliin vihreetä ja niin edelleen.

Loimi "virkattiin" letille sen valmistuttua, kun ensin tiuhdat molempiin päihin oli sidottu langalla. Seuraavaksi pitikin sitten saada loimi puihin, joka on ihan uusi hommansa. Aikaa siinä meni, eikä homma itse asiassa vieläkään ole valmis. Muutama päivä vielä, niin alamme saada puut kudontakuntoon. On tämä kyllä niin opettavaista ja jännää! Ihana oppia näin perinteinen ja kuitenkin nykyään suht harvinainen taito.

Tässä loimi on kierretty tukille. 

Tämä loimi on siis (yllätys yllätys) kantoliinaloimi. Minulle on loimessa varattuna tilaa viisi metriä, muille kahdelle enemmän. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi!