Kirjoneuletreeniä

Kirjoneule ei ole ollut mun juttu oikeastaan ikinä. Olen neulonut jo vuosia, mutta kirjoneuletyöt (varsinkin onnistuneet sellaiset) on laskettavissa yhden käden sormilla. Kesällä kuitenkin Tour de Sockin ohjeiden joukkoon kuului Tiina Kuun ihanat Kantelettaret, joista bloggasin täällä. Ne saivat minut innostumaan kirjoneuleesta. Luulen, että jos koko työ on kirjoneuletta, ei minun innostukseni riitä, mutta tuollainen pieni määrä on ihan hirmu kivaa neulottavaa. Pitihän harjoituksia sitten jatkaa. Koska talomme on kylmä ja talvi on tulossa, oli taaperolla tarve uudelle villapaidalle. Sopiva ohje löytyi Klompelompe ihania neuleita lapsille -kirjasta. 

Alkuperäinen ohje oli suunniteltu hieman ohuemmalle langalle, mutta itse neuloin paidan Dropsin Karismasta sekä Adlibriksen villalangasta. Langat ovat molemmat edullisia ja hinta-laatu suhde vaikutti ihan hyvältä. Karisma on aiemmista projekteista tuttu, mutta Adlibriksen langat ovat minulle uusia. Saa nähdä, miten lanka kestää käytössä. Taapero piti paitaa paljaalla iholla, eikä ainakaan valittanut kutittavuutta, että sen suhteen ainakin positiivinen kokemus. Adlibriksen villalankaa oli paidassa siis tuo pääväri, eli tumman harmaa. Keltainen ja oranssi ovat Karismaa. 

Olen neulonut tästä ensimmäisestä suomenkielisestä Klompelompe-kirjasta nyt kolme paitaa, joista kahden ohje oli hieman epämääräinen. Tämä oli toinen niistä. Ei ohjeessa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta olen ehkä tottunut hyvälle, kun monet ohjeet nykyään ovat sellaisia, että ihan kaikki on laskettu ja ilmoitettu valmiiksi. Paita oli kuitenkin helppo neuloa, varsinkin jos ei esimerkiksi niin välittänyt siitä, mihin kohtaan se hihan keskikohta nyt piti ohjeen mukaan asettaa. Kirjoneule oli mukavan helppoa, eikä pitkiä langanjuoksuja ollut. Tulipa ensimmäistä kertaa kokeiltua kolmella värillä neulomistakin. Onneksi sitä ei tehty monella rivillä, oli nimittäin näin kirjoneulealoittelijalle aika hidasta. 

Neuloin paidan kaksivuotiaan koossa, mutta lanka oli tosiaan vaadittua paksumpaa. Näissä kuvissa taaperomme on 2 v 5 kk ja paita on hieman reilu. Hihat neuloin (vahingossa) hieman vaadittua pidemmiksi, mikä on hyvä, sillä helmakin on vielä hieman pitkä. 

Lopputulos on aikalailla juuri sellainen mitä toivoin. Taaperokin tykkäsi. Vielä enemmän taisi kuitenkin pitää kuvien ottamisesta, varsinkin kun keksi, että on kiva hyppiä samalla kun otan kuvia. Projektijonossa on nyt jo useampi uusi kirjoneule odottamassa. Seuraavaksi voisin neuloa kirjoneulepaidan vauvallemme ja ehkä sen jälkeen uskaltaudun jo kokeilemaan kirjoneulepaitaa itselleni...