9. heinäkuuta 2018

Jyväskylän neulefestarit 2018

Tämä on tapahtuma, jota en jätä välistä kovin heppoisin perustein. Vaikka välimätkä on muuton takia venähtänyt useamman sadan kilometrin pituiseksi, ei se tahtia haittaa. Varasimme ystäväni kanssa hotellihuoneen (tai itseasiassa kaksi, joista toisen peruimme) jo aikoja sitten. Hotelliksi valikoitui Hotelli Yöpuu, jonka ravintolassa (Pöllöwaari) olen käynyt useasti Jyväskylässä asuessani ja sitä kautta tiesin paikan loistavaksi. Eikä kyllä tarvinnut pettyä! Pitkän festaripäivän jälkeen pääsimme nauttimaan ensin pienestä tervetuliaisvälipalasta paahdettuine pähkinöineen ja tervetuliaisjuomineen ja sen jälkeen saimme hotellin saunan tunnin ajaksi kokonaan itsellemme. Kun kokemuksen kruunasi vielä paras hotellissa syömäni aamupala ja pitkät yöunet, ei voi kuin todeta, että valinta oli vallan mainio. (Todettakoon vielä sekin, ettei tämä ollut mikään maksettu mainos, ihan tavallisina yövieraina hotellissa olimme.)

Mutta asiaan, eli niihin itse festareihin. Olimme päättäneet tulla paikalle lauantaiksi ja sunnuntaiksi, sillä halusimme osallistua lauantai-illan neuleiltaan. Perjantaina olinkin anoppilassa ihan tuskissani, sillä olin varma, että kaikki hyvät langat ehtivät loppua ennen kuin pääsen paikan päälle. Ihan näin ei onneksi käynyt, vaikka esimerkiksi aiemmin haaveilemani raitapallot Petrichor Yarnsin pisteeltä olivat ehtineet loppua jo. 



Mielestäni tämän vuoden festarihitti oli Suomenlampaan villa, ja erityisesti tämä Suoma-single, joka olikin ihan älyttömän pehmeää ja ihanaa. Tätä tarvitsen joskus ehdottomasti paidallisen. Suoma on Kässäkerho Pompomin lankaa.


Pompomin pisteellä ihailimme myös Mehukekkerit Veeran neulomaa paitaa, johon löytyy ilmainen ohje tuon linkin takaa. Ohje on kirjoitettu suomeksi, joten tässä oiva vinkki niille, jotka haluaisivat neuloa paidan yhtenä kappaleena, mutta englanti ei taivu. Lankana alemman kuvan Donegal Tweed. 



Muiden bloggaajien raporteissa on hitiksi mainittu myös oheistuotteet, ja tähän voi kyllä yhtyä. Niitä oli tarjolla entistä enemmän, oli pinssiä, korua, pussukkaa, kassia, korttia ja muuta.


Ensimmäisiltä neulefestareilta tuttu Snailyarn oli paikalla taas. Ihastuttavinta tällä pisteellä olivat nämä (sekä isommat) gradisetit, joista esilläkin ollut Utu oli neulottu. Tässä taas yksi ohje, joka on pakko neuloa joskus.



Lanitiumin pisteellä ihastuttivat nämä vyyhdit, jotka olivat kuin pieniä maalauksia. 


Yksi viime vuoden hiteistä, La Fee Fil oli taas paikalla. Heillä oli tällä kertaa mukana myös 200 ja 300 gramman gradikeriä, joista varsinkin tätä mustaharmaata paitalankaa ihailin pitkään, mutten lopulta raaskinut kotiuttaa. 



Johanna julkaisi juuri ennen neulefestareita Dre-villatakin ohjeen, joka oli neulottu tästä Walcot Yarnsin Opus langasta. Langan luvataan vyötteessä olevan 100 % awesome, mikä kyllä piti täysin paikkaansa. Vieläkin vähän harmittaa, etten lopulta lankaa ostanut.


Mielestäni Petrichor Yarns kuuluu myös yhteen näiden festareiden tai ehkä ennemmin tämän vuoden hiteistä. Yhden naisen värjäämö, joka nousi aika nopeasti tunnetuksi ja pidetyksi. Ei voi kuin hattua nostaa tällaiselle yrittäjälle. Suosittelen seuraamaan instagramin puolella, jos ihanat väriherkut kiinnostavat. Tältä puodilta löytyy kaikkea hauskaa ja erilaista, kuten raitapallot ja upeaakin upeammat taidelankut, joista nyt valitettavasti ei ole kuvaa, sillä ne loppuivat ennen kuin pääsin paikalle.  


Ilon pisteellä oli taas kaikenlaisia herkkuja. 


Handulla oli pisteellään ihana sateenkaari.


Tänä vuonna festariostokseni koostuivat pääosin Rintalan tilan langoista. Olen jo kauan heidän lankojaan ihaillut ja intoillut Suomenlampaiden villasta, mutta sopivaa ohjetta ei ole koskaan ollut takataskussa, kun heidän pisteelleen olen erinäisissä tapahtumissa löytänyt. Nyt oli, ja kahdet paitalangat lähtivät mukaan. 



Pihalla oli tänä vuonna selkeästi enemmän istumapaikkoja kuin aiempina vuosina, kun pihan uusi kahvila Love Local Brands oli koonnut pihalle trukkilavoista istumapaikkoja. Sama kahvila myös tarjosi ruokaa ja juotavaa koko festareiden ajan, ja ruokahuolto pelasikin mielestäni tänä vuonna aiempia vuosia paremmin. Viime vuonna iltajuhlassa jotkut jonottivat ruokaa todella kauan ja osa myyntituotteista pääsi loppumaankin, mutta tänä vuonna lauantain neuleillassa ei ollut samaa ongelmaa. Erityiskiitos kahvilan älyttömän hyvälle Brita-kakulle. 


Pihalta löytyi neuleillan aikaan myös kerijälaite, joka oli ihan pelastus. Ostin nimittäin Lentävän lapasen pisteeltä yhteensä 1600 metriä ohuen ohutta pellavalankaa, jota olisi ollut aika tuskaisaa keriä käsin. 


Lopuksi vielä yhteiskuva ostoksistani, etualan värikäs sukkalanka on Ikken pisteeltä, punertava pellava Lentävästä lapasesta, ja loput Rintalan tilalta. Näistä tulee kolme paitaa ja sukat. 


Ikken vyyhdistä vielä parempi kuva.

Olipa kyllä kaikinpuolin loistavat neulefestarit! Järjestelyt toimivat moitteettomasti, keli oli mitä kaunein, seura mitä mainiointa ja langat jälleen kerran upeita. Kurssit jäivät tänä(kin) vuonna väliin, mutta neuleilta oli kiva lisä lankashoppailuun. Parasta oli taas ihmisten tapaaminen ja se inspiraation määrä, kun ympärillä parveili toinen toistaan upeampia neuleita. Ensi vuonna sitten taas, ehdottomasti! 

Täältä löytyy aiempien vuosien festaripostaukseni. 

2 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta festariraportista. En ollut siellä niin näitä on mukava lukea ja fiilistellä, lankakuvat tietysti kuolaten;)

    VastaaPoista
  2. Mukavan kattava postaus! Minulla meni niin fiilistellessä, että lähes kaikki kuvatkin oli jäädä ottamatta ja varmaan puolet näkemättäkin. :) Mutta mahtava tapahtuma, ja totta tosiaan, jo pelkkä ilmapiiri innostava. Minua jäi puolestaan harmittamaan, etten ostanut Petrichor Yarsilta mitään, mutta onneksi on aina ensi vuosi... :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!