Neulefestarit 2019

Neulefestarit järjestettiin Jyväskylässä jo neljättä kertaa. Joka kerta olen ollut mukana ja joka kerta viikonloppu on ollut huikea. Tämä vuosi oli ensimmäinen, jolloin ehdin olla mukana koko viikonlopun ajan. Hyppäsin perjantaiaamuna bussiin Oulun läheltä ja olin Jyväskylässä jo yhdeltätoista. Olimme varanneet viikonlopuksi ystävän kanssa pihamökin, joka löytyi airbnb:n kautta. Mökki oli ihana: uusi hirsimökki, jossa meidät otti vastaan ihana pionikimppu, pehmeä sänky ja kaikki mukavuudet. Mutta asiaan, eli itse neulefestareihin. 

Tapahtuma on näin neulojan näkökulmasta aivan täydellinen. On lankamyyjää, neuleiltaa, vanhoja ja uusia tuttavuuksia, herkkuja, kursseja, rentoa yhdessäoloa ja totta kai paljon neulomista. Tänä vuonna tunnelma oli meidän mielestämme vielä aiempiakin vuosia parempi. Tosin se voi myös johtua siitä, että tuttuja on vuosi vuodelta enemmän. Joka tapauksessa tämän vuoden neulefestarit olivat parhaat tähän mennessä. Perjantaina menin paikalle yksin ja mietin, mitenköhän jaksan odottaa ystäväni tuloa, seura kun on aina kiva juttu. Loppujen lopuksi en ollut hetkeäkään yksin, vaan vietin aikaa monen eri neulojan kanssa. Ihanaa! 

Mehukekkereiden Veera ja Hupsistarallaan Terhi ovat ainakin pohtineet jo tämän vuoden neuleaiheisia hittejä, joka on yleensä ollut festareilla suht helppo bongata. Olen heidän kanssaan samaa mieltä siitä, että myyntikojujen puolella ei ollut tänä vuonna mitään selkeää hittiä. Se tosin ilahdutti minua kovin, että Suomalaiset värjärit ja lammastilat olivat tänäkin vuonna hyvin edustettuina ja kojuilla riitti jonoa. Omasta mielestäni Pompomin koju oli tänä vuonna houkuttelevin. Neuletrendeiksi Terhi mainitsi lyhythihaiset ja -helmaiset kirjoneulepaidat, ja sitä ei kyllä tosiaan voinut olla hoksaamatta. Kirjoneule oli kaikinpuolin hyvin edustettuna. Toinen toistaan upeampia paitoja käveli vastaan koko ajan. Sellaisessa upeuspaljoudessa ei voi kuin haluta itsellekin Navellin... 

Upein neule festareilla oli kuitenkin kirkkaasti festareiden järjestäjän Titityyn Tiinan upeaakin upeampi Sode. Tämä neule on oikea neuleiden kuningatar. 

Kävin tänä vuonna kurssilla ensimmäistä kertaa. Osallistuin Kirsi Kostamon rukkikehruun jatkokurssille. Oli ihanaa saada vinkkejä ja vahvistusta sille, että tekee monia asioita kehruun suhteen oikein. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin tällä saralla. Paljon on vielä harjoiteltavaa, se on selvä, mutta koko ajan kehräämäni lanka näyttää paremmalta. 

Sitten festareiden kuvapläjäys. Olin (kuten aina) hieman laiska kameran kanssa, mutta onneksi perjantaina oli aikaa myös kuvaamiseen.

Kässäkerho Pompomin upeaakin upeampia lankoja. Voisin ostaa nämä kaikki. 

Lisää Pompomia. Värit he toden totta osaavat! 

MYakin kojulla oli hirmu kauniita värejä myös. Lanka oli myös ihanan tuntuista. 

Ihastelin Myakin kojulla sitä, miten upeasti Magnolian pitsikuvio näkyi mallikappaleessa. 

Biches & Buches.

Uusi tulokas lankamarkkinoilla - Aara. Nämä hävisivät pöydästä hurjaa tahtia, tässäkään kuvassa ei ole enää monia värejä jäljellä. Hyvin kaunis väripaletti oli näissä langoissa!

Tuore kehrääjä arvostaa kuitujen valikoimaa! Sanskin kojulla oli käsinvärjättyjä lettejä.

Rintalan tilan langat olivat yhtä ihania kuin aina. Nämä superpaksut langat houkuttivat, joskus haluaisin virkata tai kutoa villamaton.

Rönnivilla oli minulle uusi tuttavuus. Nämä villat houkuttivat kovasti, mutta budjetti oli jo kulunut. Joskus vielä! 

Lisää Rönnivillaa.

Ruskan lehti oli minulle myös uusi tuttavuus. Ihania käsinvärjättyjä lankoja juuri lemppariväreissäni! 

Lanitium ex machina on tainnut olla festareilla joka vuosi.

Näitä La Bien Aimeen lankoja ei voi olla ihailematta. Kuva Titityystä.

Tämä Walkin lanka hipoi täydellisyyttä sävyiltään. Titityystä.

Aiemmin mainittu Tiinan Sode.

West wool oli myös uusi tuttavuus. Kivalla väripaletilla varustettuja lankoja. 

Samalla kojulla oli osuva merkki neuleessa. Minun piti tarkistaa, oliko heillä näitä myynnissäkin, mutta se unohtui, harmi kyllä.

Tässä vielä kehruukurssin tuotokset. Vasemmalla on BFL:ää ketjukerrattuna, keskellä suomalaista villaa ketjukerrattuna ja oikealla suomalaista villaa ihan vain kaksisäikeisenä.

Loppuun vielä lankaostokset. Pompomilta Pioni-sukkalankaa sekä Suoma-singleä. Handulta tuo keltainen merinosinkku syksyn Hummingbird mysteerineulontaa varten ja Sanskilta kuituletti. Näiden lisäksi ostin vielä Niemelän tilalta villaa kehrättäväksi, samoin Isokummun lammastilalta. Ruskan lehdeltä ostin kaksi minivyyhtiä. 

Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen! Kiitos kaikille ihanille neulojille viikonlopusta.

Lisää kuvia ja fiiliksiä löytyy instagramista nimimerkillä Lankarakkautta.

Jyväskylän neulefestarit 2018

Tämä on tapahtuma, jota en jätä välistä kovin heppoisin perustein. Vaikka välimätkä on muuton takia venähtänyt useamman sadan kilometrin pituiseksi, ei se tahtia haittaa. Varasimme ystäväni kanssa hotellihuoneen (tai itseasiassa kaksi, joista toisen peruimme) jo aikoja sitten. Hotelliksi valikoitui Hotelli Yöpuu, jonka ravintolassa (Pöllöwaari) olen käynyt useasti Jyväskylässä asuessani ja sitä kautta tiesin paikan loistavaksi. Eikä kyllä tarvinnut pettyä! Pitkän festaripäivän jälkeen pääsimme nauttimaan ensin pienestä tervetuliaisvälipalasta paahdettuine pähkinöineen ja tervetuliaisjuomineen ja sen jälkeen saimme hotellin saunan tunnin ajaksi kokonaan itsellemme. Kun kokemuksen kruunasi vielä paras hotellissa syömäni aamupala ja pitkät yöunet, ei voi kuin todeta, että valinta oli vallan mainio. (Todettakoon vielä sekin, ettei tämä ollut mikään maksettu mainos, ihan tavallisina yövieraina hotellissa olimme.)

Mutta asiaan, eli niihin itse festareihin. Olimme päättäneet tulla paikalle lauantaiksi ja sunnuntaiksi, sillä halusimme osallistua lauantai-illan neuleiltaan. Perjantaina olinkin anoppilassa ihan tuskissani, sillä olin varma, että kaikki hyvät langat ehtivät loppua ennen kuin pääsen paikan päälle. Ihan näin ei onneksi käynyt, vaikka esimerkiksi aiemmin haaveilemani raitapallot Petrichor Yarnsin pisteeltä olivat ehtineet loppua jo. 

Mielestäni tämän vuoden festarihitti oli Suomenlampaan villa, ja erityisesti tämä Suoma-single, joka olikin ihan älyttömän pehmeää ja ihanaa. Tätä tarvitsen joskus ehdottomasti paidallisen. Suoma on Kässäkerho Pompomin lankaa.

Pompomin pisteellä ihailimme myös Mehukekkerit Veeran neulomaa paitaa, johon löytyy ilmainen ohje tuon linkin takaa. Ohje on kirjoitettu suomeksi, joten tässä oiva vinkki niille, jotka haluaisivat neuloa paidan yhtenä kappaleena, mutta englanti ei taivu. Lankana alemman kuvan Donegal Tweed. 

Muiden bloggaajien raporteissa on hitiksi mainittu myös oheistuotteet, ja tähän voi kyllä yhtyä. Niitä oli tarjolla entistä enemmän, oli pinssiä, korua, pussukkaa, kassia, korttia ja muuta.

Ensimmäisiltä neulefestareilta tuttu Snailyarn oli paikalla taas. Ihastuttavinta tällä pisteellä olivat nämä (sekä isommat) gradisetit, joista esilläkin ollut Utu oli neulottu. Tässä taas yksi ohje, joka on pakko neuloa joskus.

Lanitiumin pisteellä ihastuttivat nämä vyyhdit, jotka olivat kuin pieniä maalauksia. 

Yksi viime vuoden hiteistä, La Fee Fil oli taas paikalla. Heillä oli tällä kertaa mukana myös 200 ja 300 gramman gradikeriä, joista varsinkin tätä mustaharmaata paitalankaa ihailin pitkään, mutten lopulta raaskinut kotiuttaa. 

Johanna julkaisi juuri ennen neulefestareita Dre-villatakin ohjeen, joka oli neulottu tästä Walcot Yarnsin Opus langasta. Langan luvataan vyötteessä olevan 100 % awesome, mikä kyllä piti täysin paikkaansa. Vieläkin vähän harmittaa, etten lopulta lankaa ostanut.

Mielestäni Petrichor Yarns kuuluu myös yhteen näiden festareiden tai ehkä ennemmin tämän vuoden hiteistä. Yhden naisen värjäämö, joka nousi aika nopeasti tunnetuksi ja pidetyksi. Ei voi kuin hattua nostaa tällaiselle yrittäjälle. Suosittelen seuraamaan instagramin puolella, jos ihanat väriherkut kiinnostavat. Tältä puodilta löytyy kaikkea hauskaa ja erilaista, kuten raitapallot ja upeaakin upeammat taidelankut, joista nyt valitettavasti ei ole kuvaa, sillä ne loppuivat ennen kuin pääsin paikalle.  

Ilon pisteellä oli taas kaikenlaisia herkkuja. 

Handulla oli pisteellään ihana sateenkaari.

Tänä vuonna festariostokseni koostuivat pääosin Rintalan tilan langoista. Olen jo kauan heidän lankojaan ihaillut ja intoillut Suomenlampaiden villasta, mutta sopivaa ohjetta ei ole koskaan ollut takataskussa, kun heidän pisteelleen olen erinäisissä tapahtumissa löytänyt. Nyt oli, ja kahdet paitalangat lähtivät mukaan. 

Pihalla oli tänä vuonna selkeästi enemmän istumapaikkoja kuin aiempina vuosina, kun pihan uusi kahvila Love Local Brands oli koonnut pihalle trukkilavoista istumapaikkoja. Sama kahvila myös tarjosi ruokaa ja juotavaa koko festareiden ajan, ja ruokahuolto pelasikin mielestäni tänä vuonna aiempia vuosia paremmin. Viime vuonna iltajuhlassa jotkut jonottivat ruokaa todella kauan ja osa myyntituotteista pääsi loppumaankin, mutta tänä vuonna lauantain neuleillassa ei ollut samaa ongelmaa. Erityiskiitos kahvilan älyttömän hyvälle Brita-kakulle. 

Pihalta löytyi neuleillan aikaan myös kerijälaite, joka oli ihan pelastus. Ostin nimittäin Lentävän lapasen pisteeltä yhteensä 1600 metriä ohuen ohutta pellavalankaa, jota olisi ollut aika tuskaisaa keriä käsin. 

Lopuksi vielä yhteiskuva ostoksistani, etualan värikäs sukkalanka on Ikken pisteeltä, punertava pellava Lentävästä lapasesta, ja loput Rintalan tilalta. Näistä tulee kolme paitaa ja sukat. 

Ikken vyyhdistä vielä parempi kuva.

Olipa kyllä kaikinpuolin loistavat neulefestarit! Järjestelyt toimivat moitteettomasti, keli oli mitä kaunein, seura mitä mainiointa ja langat jälleen kerran upeita. Kurssit jäivät tänä(kin) vuonna väliin, mutta neuleilta oli kiva lisä lankashoppailuun. Parasta oli taas ihmisten tapaaminen ja se inspiraation määrä, kun ympärillä parveili toinen toistaan upeampia neuleita. Ensi vuonna sitten taas, ehdottomasti! 

Täältä löytyy aiempien vuosien festaripostaukseni. 

Jyväskylän kesän neulefestarit

Noniin, nyt ehdin minäkin kirjoitella raporttia neulefestareilta, kun olemme palanneet kesälomareissulta taas kotiin. Tätä viikonloppua odotin aikalailla siitä hetkestä lähtien, kun kuulin, että festarit järjestetään uudestaan. Sen verran huikea tapahtuma tämä viime kesänä oli, eikä tämäkään vuosi tuottanut pettymystä. Festariseurana minulla oli kaksiviikkoinen vauvani, joten ihan yhtä täysillä en pystynyt tapahtumaan osallistumaan kuin viime vuonna. Vapaaehtoishommatkin jäivät tänä vuonna välistä vauvan takia. Olin paikalla perjantaina, aika lailla koko päivän lukuunottamatta pientä lepotaukoa kotona ennen iltajuhlaan siirtymistä. Vauva osoitti esimerkillistä neulomismyönteisyyttä ja nukkui vaunuissaan lähes koko päivän. 

Kamera unohtui festaripäivänä kotiin ja kävinkin pikaisesti nappaamassa blogiraporttia varten kuvat lauantaina ennen kuin lähdimme kesälomareissuun. Laatu onkin sen mukaista, sillä aikaa kuvaukseen oli miehen autontankkausreissun verran. Kuvia katsellessa tuntui, että tuonkin langan olisi vielä voinut ostaa ja tuon. Minulle varmaan sopisi parhaiten sellainen, että yhden päivän vaan katselisin ja suunnittelisin ja seuraavana päivänä ostaisin langat. Harmi kun se ei onnistu, sillä siinä vaiheessa parhaat ovat yleensä jo menneet. Nyt ostin kyllä ihania lankoja, mutta monta sellaista jäi ostamatta, mikä jälkikäteen harmittaa... 

Iltajuhlaan menoa pohdin etukäteen kovasti, lähinnä vauvan takia, mutta onneksi menin, sillä ilta oli todella mukava. Löysin seurakseni Mehukekkerit-blogin Veeran, Pilkkeitä-blogin Piian ja Hupsistarallaa-blogin Terhin. Oli ihana neuloa rauhassa, jutella ja kuunnella illan ohjelmaa, eli neulesuunnittelijoiden juttuja. Törmäsinpäs iltajuhlassa yhteen blogini lukijaankin, terkut vain Ainolle, kiva kun tulit juttelemaan! Lopuksi kävelimme vielä Terhin kanssa takaisin keskustaan nauttien ihanasta kesäillasta. 

Kaikin puolin mainiot neulefestarit siis! Ensi kesää odotellessa...

La Fee Fil oli myyjä, johon ihastuin jo etukäteen. Päätin, että tuollaisen liukuvärjätyn kerän ostan varmasti, sillä sellaisesta olen haaveillut jo kauan. Festareilla kuitenkin jätin kerän ostamatta, mikä harmittaa kovasti. Harmitti varsinkin siinä vaiheessa, kun iltajuhlassa Piia, Terhi ja Veera kaikki neuloivat sukkia omasta liukuvärjätystä kerästään. Äh. Ehkä minun on pakko tilata sellainen itselleni vielä joskus...

Ilon pisteellä oli ihanat vesimelonisukat, jotka eivät kyllä tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa, mutta parempaakaan ei nyt ole... Syön kesällä vesimelonia ihan järjettömät määrät, ja melkein tuntui, että vesimelonisukat olisi saatava. Nekin kerät jäivät kuitenkin myyntipöydälle, lähinnä hinnan takia. 

Tässä Ilon pisteellä liukuvärjättyjä keriä, jotka selvästi olivat tämän kesän festareiden juttu, sukkalankkujen ohella. 

Ilon pisteellä oli myös isot kasat Lystigin ja muiden värjäreiden upeita lanoja. Joskus pitää kyllä päästä käymään Ilon lankakaupalla, se kun sijaitsee entisellä kotipaikkakunnallani Salossa. 

Louhittaren Luolan pisteellä taisi olla enemmän lankaa, kuin kenelläkään muulla. Näitä värejä ei voi kuin ihailla. 

Louhittaren Luolan sukkalankoja. 

Jo viime kesältä tuttu La Bien Aimee oli saapunut taas paikalle. 

Heillä oli myynnissä sukkalankasettejä, joissa oli 100 g ja 50 g vyyhdit. Näiden väriyhdistelmät olivat upeita!

Pom Pomin upeita sukkalankkuja. 

Tällaiset hempeät karkkilangat tuntuvat olevan nyt aika pinnalla myös. Niitä itsekin aina ihastelen, mutta valitsen kuitenkin ostettavaksi yleensä vahvempia värejä. 

Ikken pisteellä oli juuri näitä vahvempia värejä tarjolla. 

Lanitium ex Machinan pisteellä oli myös upeita sukkalankkuja.

Qing Fibre oli yksi ulkomaalaisista lankamyyjistä. Värit olivat heilläkin upeita!

Handullakin oli sukkalankkuja. Häneltä tämä nimikin taitaa olla peräisin. Handulta meinasinkin yhden täydellisen värisen sukkalankun kotiuttaa, mutta sen ehti joku muu napata ennen kuin kykenin päätöksentekoon. 

Joku festarivieraista viritti tähän kaiteeseen nämä kauniit palat. Sopivat kyllä tuohon ympäristöön täydellisesti. 

Viimeisenä vielä pikaräpsy omista ostoksistani. Titityystä ostin Holst Garnin Tides lankaa paitaa varten, Lanitiumilta sukkalankaa, Ikkeltä myös sukkalankaa, sekä Neulovillan pisteeltä sukkalankaa värjättäväksi. Paperipussissa ovat iltajuhlasta saamani pikku lankamaistiaiset. Etukäteen olin päättänyt, etten osta yhtään yksittäistä sukkalankakerää. Tämä ei nyt oikein toteutunut, mutta onneksi kohta alkaa Tour De Sock, joten sukkalangalle on tarvetta. (Ihan kuin sitä ei jo ennestään olisi...) 

Suurkiitos Titityyn Tiinalle ja muulle järjestäjäporukalle ihanasta tapahtumasta!