20. toukokuuta 2017

Tulevan kesän lempitakki

Missä neuloimme kerran -blogin Johanna kertoi joskus aiemmin keväällä uudesta neulesuunnitteluprojektistaan, josta innostuin heti. Lähdinkin testineulomaan takkia, eikä kyllä kaduta yhtään! Tästä tulee nimittäin varmasti tulevan kesän lemppari. Kyseessä on siis Soulful neuletakki, jonka ohje ilmestynee joskus alkukesästä. 

Neuletakki neulottiin hauskasti ensin vähän sieltä ja vähän tuolta, kunnes sitten otettiin kaikki silmukat puikoille ja neulottiin takki tavalliseen tapaan ylhäältä alas. Ohje oli kaikin puolin mainio ja mukava neulottava. Pitsiosio oli sopivan helppo ja koukuttava. Alkuun neuloinkin takkia lähes koko ajan... Vartalo-osiossakaan ei päässyt puutumaan, kun aina välillä kavennettiin ja myöhemmin sitten lisättiin silmukoita. Jotenkin sellaiset "neulo 40 cm sileää neulosta" neuleet tuppaavat välillä vähän jumittamaan paikoillaan, vaikka toki täysin aivottomalle neuletyöllekin aina on paikkansa. Tätäkin pystyi tosin hyvin neulomaan ryhmätyötä tehdessä tai luennoilla. Kun vartalo-osio oli valmis, hihat neuloutuivat jotenkin supernopeasti ja lopulta takki valmistui hyvissä ajoin ennen testineulonnan deadlinea. Nappien löytyminen oli hieman haasteellista, sillä lähilankakaupassa Titityyssä ei sillä hetkellä ollut kovinkaan montaa haluamaani nappia tarvittavaa 13 kappaletta, joten lopulta otin ne ainoat takkiin sopivat, joita oli jäljellä. 

Lankana tässä on alunperin käytetty Holst Garnin Coastia, mutta itse halusin testata Holstin ainakin itselleni uutta Tides lankaa, jossa on silkkiä ja villaa. Pelkäsin hieman etukäteen, että lanka olisi epämiellyttävää neuloa, sillä ajattelin langassa olevien silkkinyppylöiden pistävän vastaan sen sijaan että lanka soljuisi puikoilla. Yllätys olikin positiivinen, sillä vaikkei tämä mitään maailman liukuvampaa lankaa olekaan, oli neulominen silti miellyttävää. Taidan tehdä Tidesista jonkun toisenkin takin... Lopputulos on nimittäin ihana. Takki on pehmeä ja neulepinta sopivan eloisa. Väri on aikalailla täydellinen. 

En saanut tiheyttä täsmäämään, vaikka otin kokoa pienemmät puikot, joten neuloin hieman itseäni pienemmän koon (M1). Lopputulos on aika sopiva. Yläosassa on ehkä hieman liikaa löysyyttä, mutta ei häiritsevästi. 1,75 mm puikoilla tiheys olisi varmaan jo täsmännyt, sillä 2 mm puikoilla se oli 24 s vaaditun 23 silmukan sijaan, mutta en halunnut neuloa niin pienillä puikoilla, eikä minulla sellaisia olekaan. 

Kiitos vain Johannalle mainiosta takkiohjeesta ja testineulontamahdollisuudesta!


Lanka: Holst Garn Tides
Puikot: 2 mm
Langanmenekki: n. 3,5 kerää eli vajaa 200 g



Tästä pitsiosiosta tykkään todella paljon, se tuo kivasti ilmettä muuten yksinkertaiseen neuleeseen. 



14. toukokuuta 2017

Langanvärjäys... eli kuinka varmistaa, että langat eivät ainakaan varastosta vähene.

Olen aiemminkin kirjoitellut langanvärjäyksestä, mutta ainoastaan Kool Aid mehujauheilla. "Oikea" langanvärjääminen kunnon välineillä on jotenkin tuntunut aina hirmu haastavalta. Olen ajatellut, että pitää hankkia kamala kasa välineitä ja ylipäätään tilaa missä värjäillä. Todellisuus oli sitten lopulta paljon yksinkertaisempi. Hankin Clas Ohlsonilta halpoja kumihanskoja, Tigerista pienen mittalusikkasetin, sopiva iso kattila löytyi viimein kaapista ja värejä olen ostanut tutuilta, jotka värjäävät itsekin. Muutaman pienen muovipullon ostin Etolasta värien sekoittamista varten. Jauhemaisia värejä varten ostin lisäksi hengityssuojaimia, nekin muutamalla eurolla Clas Ohlsonilta. Sen kummempia välineitä ei värjäykseen sitten tarvinnutkaan ja itse värjäyskin onnistuu hyvin meidän minikokoisessa keittiössämme. 


Olen värjännyt tähän mennessä Emon nestemäisillä väreillä, sekä kaksilla erilaisilla jauheväreillä, toiset Dharmalta ja toisten alkuperästä en ole aivan varma, sillä sain niitä testiin yhdeltä kaveriltani. Nestemäisiä on mielestäni mukavampi käsitellä, mutta jauhemaisilla väreillä saa kivempia lopputuloksia. Pohjalankana olen käyttänyt Dropsin Fabelia, joka on hinta-laatusuhteeltaan vallan mainiota sukkalankaa. Olen ostanut sitä parista eri alesta, joten ei ole tarvinnut harmitella pilaavansa kallista lankaa erilaisilla kokeiluilla. Harjoittelua tämä puuha nimittäin vaatii, ainakin minulta. Kaikki tähänastiset värjäykset ovat olleet kivoja, mutta aika pitkä matka on vielä sellaisiin upeisiin lopputuloksiin joita kokeneet värjääjät tekevät. Pikkuhiljaa...  

Nyt minulla on sitten nurkat täynnä kaikenvärisiä sukkalankoja, eikä oikein aikaa neuloa niitä, mutta eiköhän sitä aikaakin joskus löydy. Siihen asti tyydyn ihailemaan värikkäitä vyyhtejä hyllyn päällä ja toki värjäämään lisää... 



Näistä tulee joskus yhdessä sukat. 




Tämä vyyhti on lempparini tähän mennessä, värjäys onnistui kivasti. Kuva ei ihan oikeaa kuvaa vyyhdistä anna.


Nämä kaikki on värjätty Dharman jauhemaisilla väreillä. 

Itse värjään niin, että kastelen vyyhdin ja sen jälkeen laitan sen kattilaan likoamaan ettikkaveteen (n. 5 ml etikkaa/litra vettä) joksikin aikaa. Yleensä aikaa kuluu varmaan viisi tai kymmenen minuuttia. Sinä aikana sekoittelen värit valmiiksi. Sekoitan värit aina pieniin muovipulloihin. Kun värit ovat valmiita, käännän hellan päälle ja kun vesi on lähellä kiehumispistettä kaadan pulloista väriä vyyhdin päälle. Alussa langoistani tuli aina todella tasavärisiä ja totesin sen johtuvan liiasta vesimäärästä. Nykyään laitan vettä vain sen verran, että lanka sinne mahtuu. 50 g vyyhtiä värjätessäni vettä on ehkä puoli litraa. Värin kaatamisen jälkeen painelen vyyhtiä niin, että pinnalla kelluviinkiin kohtiin tarttuu väriä. Sitten lasken hellan lämpötilaa pienelle ja annan vyyhdin muhia kattilassa jonkun aikaa, ehkä puolisen tuntia, kunnes kaikki väri on varmasti tarttunut. Sitten väriliemi ja lanka saavat olla kattilassa kunnes vesi on jäähtynyt, jonka jälkeen huuhtelen vyyhdin ja jätän sen kuivumaan. 

1. toukokuuta 2017

Värien ihanuus

Syskyllä seisoin Lentävän Lapasen messupisteellä Tampereella ja pyörittelin käsissäni Handun lankavyyhtejä. Halusin tehdä niistä paidan, mutta värin valinta oli vaikeaa. Pohdin otanko jonkun "turvallisen" tumman, vai jotain ihanaa ja värikästä. Onneksi Handun upeat värit houkuttelivat liikaa ja valitsin tämän oranssin. Oranssi on kenties lempivärini, mutta päälläni sitä näkee harvoin. Jatkossa toivottavasti enemmän, ainakin tämän yhden paidan muodossa. Muutenkin pitäisi käyttää enemmän värejä. Onneksi seuraava puikoilla oleva paita onkin keltainen. 

Malliksi valitsin jo ennen messuja Grace-paidan, joka hurmasi yksinkertaisuudellaan ja istuvuudellaan. Ohjeen mukaiset kolme lankavyyhtiäkin sopivat hyvin messubudjettiin, vaikka loppuun asti epäilin, voiko tähän oikeasti riittää kolme 100 g vyyhtiä, mutta niin ne vain riittivät. Mietin ensin ohjeen olevan hieman kallis, mutta kun ostin sen ja näin kuinka yksityiskohtainen se on, ei hinta tuntunut enää ollenkaan pahalta. Ohje oli likipitäen täydellinen, niin tarkka ja mukava neuloa. Silmukkamäärät ilmotettiin joka välissä ja muutenkin kaikki yksityiskohdat lukivat ohjeessa. Kokoja oli myös laidasta laitaan. Itse neuloin koon 38, joka muuten on sopiva, mutta hihat ovat hieman tiukat ja kuten kuvastakin näkyy, yläosa voisi istua hieman paremmin. No, syytän osittain tätä raskautta, eiköhän takki istu jatkossa paremmin kun pääsen taas tavallisempiin mittoihini. Hihat tuntuivat muutenkin jo yhden käytön jälkeen paremmin istuvilta. Hihoihin neuloin usean sentin lisäpituutta, ja nyt ne ovat aikalailla juuri sopivat. Vielä pidemmätkään eivät haittaisi. Ostopaidoissa minulla onkin yleensä ongelmana liian lyhyet hihat. 

Lanka oli superihanaa myös. Väri on ihana ja neuletuntuma vallan mainio. Valmiina takki hieman kutittaa minua, mutta ei häiritsevästi. Taidan olla suht herkkä villan kutittavuuden suhteen.  


Malli: Grace koko 38
Lanka: Handun sukkalanka 
Langanmenekki: 263 g
Puikot: 2,5 mm




Tästä paidasta alkoi kunnon paitakuume, ja nyt puikoilla onkin kaksi uutta paitaa. Toivottavasti ne valmistuvat joskus tässä lähiaikoina.