Villa vain toimii.

Villa on ihanaa, melkeinpä missä vain milloin vain. Tämän merinovillakankaan ostin Tampereen kässämessuilta, muistaakseni se on Paapiin. Tätä pitäisi haalia lisää, unelman pehmeää, sekä juuri sopivan lämmintä.

Kangasta ostaessani pelkäsin etten osaa siitä mitään kivaa ommella ja kangas menee pilalle. Ystäväni lupasi ommella mekon puolestani. Loppujen lopuksi kankaasta syntyi maailman yksinkertaisin mekko, jonka ompelimme yhdessä ystäväni kanssa. Hän viimeisteli käden- ja pääntiet minun ommellessani aiemman postauksen vauvanhousuja. Kiitos.

Samainen ystävä tykästyi tähän mekkoon, ja minun epäillessäni osaanko tällaista kuviota käyttääkään, hän lupasi mekon kotiuttaa jos en sitä käytä. Kävi kuitenkin niin, että lopulta tästä tuli ihan lempivaate. Monesti on käynyt niin, että ne mitkä ensin vähän epäilyttävät, ovatkin juuri niitä vaatteita joista saa kehuja aina kun ne päälleen laittaa. Tästä kai voi päätellä, että pitäisi useammin rohkaistua vaatevalinnoissa ja valita sen tutun ja turvallisen sijaan jotain muuta.

Malli: Perus neliömekko ilman kaavaa

Kangas: Paapiin (?) merinovillaneulos

Huomaan näistä postauksistani sen, että neulon paljon enemmän kuin ompelen. Ompeluksista tulee esiteltyä se kaikkein tavallisin mekkokin, kun taas jotain perussukkia ja muita ei tule blogiin kuvattua. Kai ompeluista tulee aina sellainen "vau, sain aikaiseksi fiilis", että ne haluaa myös esitellä. 

Hyppy taaksepäin

Joskus neulojan urani alkuaikoina päätin, että villapaita on neulottava. Taitoa ei tainnut siinä vaiheessa vielä perussukkaa enempää olla, pitkäjänteisyyttä vielä vähemmän. Luulen, että lähipiirissäkin oli hieman epäilyjä. "Ai että neuletakki, sulle itselle?"

Tätä takkia ennen minulla oli ei-niin-lupaava kokeilu taustalla. Vauvan neuletakki (tai kaksi) jotka yhä edelleen ovat keskeneräisinä jonkun laatikon pohjalla. En tiedä miksi niitä säilön, sillä kumpaakaan en varmasti tule ikinä neulomaan loppuun asti. Molemmissa on lanka täysin pielessä, toisessa supermuovinen sukkalanka ja toisessa ohut ja pörröinen alpakkalanka, joka ei täsmää ohjeen lankaan vaikka mitä tekisi. No, tekemällä oppii. Näiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen päätin, että nyt muuten tämä valmistuu, piste.

Malli: Dropsin joku takkimalli

Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena

Puikot: Ohjeen mukaiset (kai, taisin omistaa tasan yhdet pyöröpuikot joten voi olla että tuli tehtyä millä sattuu...) 

Ja valmiiksihan se tuli. Yllättävän nopeasti vielä. Siinä auttoivat helppo malli ja kaksinkertainen lanka. Voi sitä ylpeyden määrää, kun sai itse tehdyn neuleen päälleen. 

Näin jälkikäteen ajateltuna en ole tätä takkia kovinkaan usein käyttänyt. Hihat eivät ole ihan makuuni ja huolimattomasti yhdisteltyjen palojen saumat vähän irvistävät, mutta rakas se on silti. Se on muistutus siitä, että aika paljon saa aikaiseksi kun vain tarpeeksi haluaa. Oikeastaan tästä tulee mieleen Sudranan kirjoittama teksti ärsyttävistä kommenteista joita neuloja saa. "Toiset ne vain osaa", oli yksi näistä. Tämä neuletakki muistuttaa siitä, että ei, ei ne osaa, vaan ne tekee silti ja jos ei osaa, ne opettelee.

Ilmeisesti tähän takkiin tuli käytettyä koko tahdonvoiman varastoni, sillä se on edelleen ainut valmistunut aikuisten neuletakkini, vaikka sen valmistumisesta on aikaa jo vuosia. No, seuraavasta puuttuu vain hiha ja lasten neuleita on tullut tehtyä useita.

Lumimaisemassa oli hyvä tehdä hyppy taaksepäin ja kuvata tämä villapaita, joka on virheistään huolimatta yksi mukavimmista valmistuneista töistäni.

Lomamekot

Keväällä mieheni oli käynyt Marimekossa etsimässä minulle mekkokangasta synttärilahjaksi. Heidän puuvillansa ei kuulemma sovellu vaateompeluun, sanoi myyjä. Ei se ehkä parasta olekkaan, mutta kauniin mekon siitä kuitenkin sai, kun mies oli itsepäinen ja osti kangasta myyjän epäilyistä huolimatta.

Mekon tein alunperin vauvamme ristiäisiä varten, mutta kovassa käytössä se oli myös Italian lomallamme, josta nämä kuvatkin ovat. Ihana oli kuvata, kun valoa oli riittävästi! Mies nämä kuvat tosin otti, en minä.

Mekon malli on maailman yksinkertaisin, aikalailla tasapaksu suorakaide, jossa on edessä napit imetyksen mahdollistamiseksi. Muotoa mekkoon tuo vyö. 

Tämä toinen mekko on myös Marimekon kankaasta, alelöydöstä. Muistaakseni 18 euroa siitä maksoin, ei paha hinta mieluisasta mekosta. Malli on tässä myös hyvin yksinkertainen, hihaton perusmekko, jossa myös kaksi nappia edessä. Ihanan käteviä imetysmekkoja. Reissussa tuli kannettua vauvaa paljon kantorepussa, ja mikäs sen helpompaa kuin avata napit ja imettää, ei tarvinnut edes pysähtyä. 

Kaavaa ei tähän mekkoon ole, vaikka olen näitä samantyyppisiä tehnyt jo varmaan kahdeksan. Ehkä juuri siksi. Seuraavaksi voisi tehdä jotain ihan oikeilla kaavoilla. Ja ehkä jopa oikeasta vaatekankaasta, eihän se haittaisi vaikka mekko laskeutuisi vähän paremmin... 

Nyt minulla on näitä Marimekon kankaista ommeltuja imetysmekkoja jo kolme, sen luulisi riittävän. Ensimmäinen mekko löytyy täältä.

Syksyn lehtiä

Joskus tässä syksyllä Toivolan Vanhalla Pihalla oli lammaspäivät. Siellä myymässä oli Piiku - ihanien hahtuvalankakiekkojensa kanssa. Yleensä meille kannan lankaa lähinnä minä, tällä kertaa oli miehen vuoro ihastua. Kotiin lähti kaksi kiekkoa, toinen liukuvärjätty punasävyinen ja toinen tasavärisempi tummankeltainen. Piikulla oli sopivasti mukana malli huovutetusta lapasesta ja mies päätti, että sellaiset on saatava. Pitihän sitä sitten tehdä.

Aikaahan näiden neulomiseen ei mene kuin hetki. Tosin loppujen lopuksi koko projektissa meni aikaa, kun kelit olivat niin lämpimät ja muita projekteja oli niin paljon. Mutta valmiiksi nämä oli nyt saatava, sillä halusin ehdottomasti kuvata ruskanväriset lapasemme syksyn lehtien kanssa. Nyt ollaan sitten niin samiksia, ennestään oli jo samanlaiset tennarit, nyt sitten lapasetkin. Ei sentään mätsääviä tuulipukuja, ainakaan vielä.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun huovutin koneessa ja opin ainakin seuraavat asiat. Koneella huovuttaminen on sata kertaa mukavampaa kuin pistellä neulalla hahtuvapalleroita, lopputuloskin on kauniimpi. (Tosin voihan siinä pistelyssä olla jotain terapeuttista) Meidän kone huovuttaa aika tiiviisti - seuraavalla kerralla teen vähän isommat. Viimeisimpänä sen, että lapaset eivät huovu koneessa kiinni toisiinsa, niin kuin pelkäsin.

Malli: Piikun peruslapanen

Lanka: Piikun hahtuvalanka

Puikot: 6 mm 

Ihana ihana syksy! 

Jouluverhosta laukku

Kävimme jokin aika sitten siskoni luona kylässä ja hän tyhjensi kaapeistaan kaikkea itselleen turhaa, mutta meille käyttökelpoista. Pinoon päätyi muun muassa paljon Marimekon kankaita, jotka otin mielelläni vastaan. Siskoni oli ostanut Marimekon Raanu kangasta, josta piti tulla hänelle jouluverho. Sen sijaan se päätyikin minulle.

Innostuin eilen tutkimaan pinterestistä kaikenlaisia erilaisia ompeluprojekteja ja innostuin pikkulaukun ompelemisesta. Olen vauvan syntymän jälkeen kaivannut hoitorepun seuraksi pientä laukkua, jossa voisin kuljettaa omat tavarani. Päätin tehdä sellaisen itse, kun ei kaupoista kerran tunnu löytyvän sopivaa.

Kankaaksi valikoitui tämä raanu, koska inspiraation iskiessä projektihan pitää toki aloittaa heti. Eilen illalla rupesin 11 aikaan hommiin, eikä kotoa löytyvät vetoketjut sopineet mihinkään muuhun varastokankaaseeni. Alunperin olisin halunnut tehdä laukun keltavalkoraitaisesta marimekon puuvillasta, mutta siihen ei löytynyt sopivaa vetskaria ja loppujenlopuksi parempi näin. Tästä tuli nimittäin heti ihan lemppari! Muutenkin matskut oli vähän mitä sattuu, tukikangasta ei ollut niin laitoin vuoren ja päällisen väliin vahakangasta jämäkkyyttä tuomaan. Pitääpä se siinä samalla sitten veden ulkona, jos laukku pääsee kastumaan.

Laukkuun katsoin ensin ohjetta täältä, mutta loppujen lopuksi en ohjetta käyttänytkään vaan tein oman pääni mukaan. Ensi kerralla voisin kirjoittaa jonkunnäköisen ohjeen tähän, luulen nimittäin, että näitä tulee tehtyä vielä ainakin yksi. Todella yksinkertainenhan tämä on, mutta itse olen ainakin sen verran tumpelo vielä ompelutouhuissa, että kaipaan yksinkertaisiinkiin asioihin ohjeen.

Vielä kun löydän tähän laukkuun kirpparilta ohuen nahkavyön hihnaksi, on se täydellinen.

Koolit katastrofisukat

Keväällä sain mieheni siskolta muutaman pussin Kool Aid "mehujauheita" ja ohjeen miten niillä saisi lankaa värjättyä. Ajatus kyllä houkutti, mutta jotenkin loppuraskaudessa ei sitten jaksanut projektiin ryhtyä. Noin kuukausi sitten päätin, että nyt viimein otan jauheet käsittelyyn ja katson millaista lankaa saan aikaiseksi. Läheisestä lankakaupasta löytyi sopivasti Dropsin Fabelia tarjoushintaan, joten ajattelin, ettei ole paha menetys jos tulos on kamala. En halunnut valkoista lankaa, sillä en ole räikeiden värien ystävä. Olisin halunnut vaaleaa harmaata, mutta sitä ei ollut joten ostin vaaleahkon ruskeaa fingering vahvuista sukkalankaa. Tästä kerästä oli kuva ennen värjäystä, mutta se kuva on mieheni läppärin sisuksissa. Läppäri unohtui anoppilaan, mutta onneksi ystävä pelasti ja nappasi minulle kuvan omasta kerästään. 

Lähtökohtana oli siis tämänsävyinen sukkalanka. 

Väripatoja mulla oli kaksi, toiseen päätyi tummempaa oranssia, toiseen vaaleampaa. Muistaakseni nimet olivat Orange tangerine ja mandarine. Tai jotain sinnepäin. Dippasin vyyhdin toisen pään toiseen kattilaan ja toisen toiseen. Väriainetta oli kummassakin kattilassa yksi pussillinen, vaikka jossain ohjeissa sanottiin yhden pussin riittävän sadalle grammalle lankaa. Varmaan riittäisikin jos lanka olisi valkoista tai muuten todella vaaleaa. Minun pohjavärini oli niin tummaa, että käytin yhden pussin/25 grammaa. Tosin toisen 50 g kerän värjäsin liukuvärjäyksen sijaan vain ihan yhdellä pussilla tuota tummempaa oranssia. Tummempi oranssi värjäsi ruskean lankani aivan täydellisen sävyiseksi. Harmi kun pusseja ei ollut enempää, sellaista syvää ketunoranssia voisin haalia lisääkin. 

Ensimmäisen 50 g keräni värjäsin siis kotona käyttäen kahta eri värisävyä. Toisen kerän värjäsin ystäväni luona, samalla kun värjäilimme kaikenlaisia pieniä nöttösiä erisävyisistä langoista. Molemmat kerät olivat minusta todella kauniita. Värjäys oli siis todella onnistunut, siitä ei tule nimitys katastrofisukat. Neuloessa raidoitin kahdelta kerältä, jotta molemmat sukat olisivat samannäköisiä. 

Kuvassa vasemmalla on liukuvärjätty kerä ja oikealla tasaväryinen kerä. Kuva on otettu jäljelle jääneistä jämäkeristä, kun täysistä keristä ottamani kuva on siellä samalla koneella joka ei ole nyt täällä. 

Olin jo etukäteen valinnut neulottavaksi malliksi ullaneuleen arkistoista löytyneen kauniin Charlotta toisen. Rakastan tuollaista kiemurtelevaa minipalmikkoa. Sen neulominen on niin helppoa, ainakin teoriassa. Näiden sukkien kohdalla ongelmaksi tuli se, että tuota palmikkoa voi periaatteessa neuloa mihin suuntaan vaan ja kaaviota ei koko ajan tarvitse tuijottaa, niin kuin vaihtelevan pitsineuleen kanssa. En sitten muistanut edes vilkuilla sitä tarpeeksi usein ja virheitähän sinne tuli. Roppakaupalla. Onneksi sanotaan, että "ei niitä kukaan muu huomaa", joten sovitaan sitten niin. 

Malli: Charlotta toinen

Lanka: Drops Fabel - itse värjätty

Puikot: 2.5 mm

Ensimmäiset katastrofin ainekset oli jo siinä, kun minulla ei ollut oikeankokoisia puikkoja. Ajattelin, että eiköhän niistä kuitenkin hyvän kokoiset tule. Ei tullut. Yleensä en pura, mutta lanka oli sen verran spesiaalia tapausta, että pakkohan se oli. Ensin lähdin tekemään M-kokoa 2.5 mm puikoilla, tuloksena oli jättimäinen sukka. Vaihdoin pienimpään eli XS-kokoon joka pitkään vaikutti hyvältä mutta olikin loppujen lopuksi liian väljä. 

Sukat neulottiin varpaista varteen, ja kantapää oli minulle aivan uusi. Ohjeen kanssa oli sitten pientä epäselvyyttä joka onneksi selvisi kun sain ohjeen kirjoittajalta vähän lisäselvitystä. Näin jälkikäteen ajateltuna ohje oli ihana, malli kaunis ja kantapääkin hyvä ja toimiva. Neuloessa ei vain aina tuntunut siltä. Sen verran poikkesin ohjeesta, etten käyttänyt siinä mainittua apupuikkoa vaan neuloin palmikot ilman. 

Oman jalan kuvaaminen ei tosiaan ole kovin helppoa. Näistä kuvista ei ainakaan saa parasta mahdollista kuvaa tuosta mallista. Onneksi tuolla ullaneuleen sivuilla on todella hyvät kuvat tästä mallista, kurkatkaa sieltä jos haluatte nähdä lisää. 

Hurja väriero on kännykällä nopeasti autossa näpätyssä kuvassa ja järkkärillä ulkona otetuissa kuvissa. Järkkärikuvissa on ylläri totuudenmukaisempi väri. Tämän postauksen kuvien haalimisessa oli aikamoinen homma. Olin etukäteen ottanut joka vaiheesta kuvia, mutta ne nyt ovat monen sadan kilometrin päässä, joten metsästin nyt sitten näitä kuvia vaikka mistä. Kiitokset ystävälleni joka löysi muutaman kuvan! 

Pakko kai tällä mallilla on neuloa toisetkin, istuvammat sukat joskus. Tai sitten suunnitella itse joku kiekurakuvio. Siihen varmaan minunkin pääni taipuisi, pitsineuleen suunnittelun jätän suosiolla muille.

Olen saanut Liebster Awardeja muistaakseni neljä tässä viimeaikoina. Kiitos teille kaikille jolta sen olen saanut! Tunnustus on jo kiertänyt blogeissa sen verran vilkkaasti, etten taida sitä nyt eteenpäin laittaa. Luulenpa, että kaikki seuraamani blogit ovat sen jo ainakin kerran saaneet. Katsotaanpa jos ehdin jossain vaiheessa vastailla kysymyksiinne! 

Ihana Ruissalo

Kesälomareissulla Turkuun kävimme kiertelemässä Ruissaloa ja haaveilemassa elämästä sen ihanissa puuhuviloissa. Vanhan huvilan kattoterassille olisi täydellistä kattaa aamupala ja katsella samalla auringossa kimaltelevaa merta. Haaveeksi taitaa jäädä, mutta onneksi haaveileminenkin on mukavaa. 

Samalla reissulla tuli kuvattua uusin mekkoni. Vaikka malli ja tekeminen olivat todella helppoja kesti tässä silti kauan. Ystäväni saumuri jota aina lainaan trikoo-ompeluksiin oli vähän vaikeasti tavoitettavissa muuton keskellä. Kävi se meilläkin kylässä, mutta ei ollut oikein halukas yhteistyöhön. Takaisin omaan kotiinsa päästyään (ja ystäväni tehtyä sille jotain pientä) se taas toimi ja sain viimein mekon valmiiksi. Tosin lähempää tarkastelua se ei oikein kestä, sen verran on ylimääräisiä langanpäitä ja muuta pientä viimeisteltävää. Ei se niin tarkkaa ole... On mekko jo päälläni ollut monen monta kertaa. 

Mekko on imetysluukullinen ja tuli tarpeeseen. Olen kyllä muutaman imetysluukullisen mekon ommellut, mutta ne ovat kaikki puuvillaisia. Tämä trikoinen on aika paljon helpompi ja mukavampi käytössä. Kaavan tähän on tehnyt taas kerran se samainen ystäväni jota saan kiittää lähes kaikista ompeluksistani. Olen kehottanut häntä kirjoittamaan ohjeen tähän mekkoon, sillä itse en googlaamalla ainakaan löytänyt mitään yksinkertaista maksutonta imetysmekon ohjetta. Saa nähdä tuleeko sitä ohjetta joskus. 

Imetysluukku on samanlainen kuin Boobin vaatteissa, todella toimiva. (Vielä toimivampi se olisi jos olisin laittanut luukun yläreunaankin kuminauhan. Ompelu ei selvästi ole mun juttu...) 

Olen monesti miettinyt miten neulominen sopii tällaiselle vähän hutiloivalle suurpiirteiselle ihmisille paljon paremmin kuin ompelu. Purkaminen on helpompaa, eikä se muutenkaan ole niin tarkkaa. 

Tää oli kyllä nyt vähän turha postaus: epämääräistä höpötystä ja yksi surkea kuva. Teinpä sen silti, hih. Onneksi omaan blogiin saa postata just sitä mitä ehtii ja haluaa. Tosin paremmat kuvat ei haittais yhtään...