29. syyskuuta 2017

Palmikkopaita

Tuli pakkomielle paksusta palmikkopaidasta vauvalle. Sopivaa ohjetta ei millään meinannut löytyä. Tämä ohje näytti heti täydelliseltä, mutta kuvan perusteella päättelin, että se neulotaan paloista. Palaneuleet eivät ole minun juttuni, joten hylkäsin ohjeen. Selattuani ravelryn vaihtoehdot, palasin takaisin tähän ja kappas vain, sehän olikin saumaton. Ostin heti ohjeen ja aloitin paidan, mutta muut projektit kiilasivat edelle ja lopulta tämän valmistumiseen meni muutama kuukausi. Itse paita oli kyllä paksun lankansa ansiosta supernopea neulottava. Tästä tuli aikalailla juuri sellainen, millaisen paidan halusinkin. Mitoitus on mielestäni hieman pieni, sillä tämä 6 kk koko on meidän 3 kk ikäiselle vauvallemme vain hieman reilu. 

Paidan kaveriksi piti toki neuloa villasukat. Olen jo kauan sitten ostanut tämän Schoppel Wollen jämäkerän facebookin lankakirppikseltä tarkoituksena neuloa siitä vauvalle pitkät villasukat. Nyt viimein sain aikaiseksi, sillä langan keltainen oli juuri samaa sävyä kuin paita. Tämä lanka oli ihanaa! Värit liukuivat yhdestä toiseen aikalailla täydellisesti. Tätä lankaa on ehkä pakko ostaa lisää...  

Villahousut vielä, niin vauva on valmis syksyyn. 


Malli: Silver Birch
Lanka: Drops Karisma
Koko: 6 kk





Sukat: Junasukat
Lanka: Schoppel Wolle Zauberball Stärke 6
Puikot: 2,5 mm

27. syyskuuta 2017

Helsingin käsityömessut 2017

Tulipa käytyä Helsingin messuilla ensimmäistä kertaa. Sain lipun kiitos bloggaajastatuksen. Vaikka messuilta puuttui monia lempimyyjiäni, kuten esimerkiksi Titityy, oli siellä silti paljon tuttuja ja mielenkiintoisia myyjiä. Käsinvärjättyjä lankojakin oli vaikka minkälaisia. Toki Tampereen messuihin verrattuna tapahtuma oli pieni, mutta pienuudessa oli hyviäkin puolia. Tiloissa oli ainakin lauantai-iltapäivänä ihanan hiljaista ja tuotteita sai katsella rauhassa. Väkeä oli, mutta ei tungokseksi asti. Ostettavaakin löytyi, vaikka ei juurikaan sitä, mitä alunperin lähdin hakemaan. 

Olin tiukasti päättänyt, etten osta mitään luksuslankoja tällä kertaa, vaan ostan vain ja ainoastaan tarpeelliset langat lasten villapaitoihin. Tämän lupauksen toteutuminen vaati sitä, etten juuri lankoja tutkinut. Jälkikäteen vähän harmittaa, että itsekurini piti. No, lompakko kiittää. Paitalankoja en lopulta löytänyt, sillä juuri tarvitsemaani Dropsin Karismaa ei Dropsin lankoja myyvällä jälleenmyyjällä ollut. Dropsin merinossakaan ei ollut sopivia värejä, joten tilasin langat lopulta kotiinpäästyäni Adlibrikseltä. Olin myös suunnitellut ostavani kangaskapinalta yksivärisiä college-kankaita, mutta niitä ei heillä ollut messuilla mukana ollenkaan. Lopulta ostinkin vain muutaman vetoketjun joltakin pisteeltä, sekä Kangaskapinalta mustaa trikoota ja mustaa resoria. Näiden lisäksi sain Viljamin Puodin myyjältä yhden pandanapin, ihan vain koska harmittelin, etten ollut käteistä varannut mukaani enkä euron takia viitsinyt korttia käyttää. Blogilla ei ollut tämän kanssa mitään tekemistä, koska hän ei edes tiennyt minun blogia kirjoittavan. Joskus jokin niinkin pieni asia kuin nappi voi ilahduttaa hirmu paljon. Napin ompelen jomman kumman lapseni villapaitaan, kunhan ne valmistuvat. 

Voisin hyvin mennä Helsingin messuille toistekin, ja mielummin isomman budjetin kera. 


Nämä Viljamin puodin pandanapit olivat älyttömän suloisia! Taidan hamstrata niitä Tampereen messuilta lisää, jos niitä siellä on.


Tämä Viljamin puodin panda kyllä vetoaa minuun lähes missä tuotteessa vain.


Muotoiluhuone Tuokio oli uusi tuttavuus. Se on enemmän kankaiden kuosisuunnittelusta tunnetun Sanni Takkisen sivutoiminen yritys, jossa hän myy koruja, ihania villatuotteita, ja muita juttuja. Juttelimme pitkään, sillä selvisi, että meillä on yhteisiä tuttuja. 


Tämä söpö seinäkalenteri pitää ehkä hankkia ensi vuodelle... Muotoiluhuone Tuokiolta tämäkin. Kalenterin lisäksi ajattelin hankkia täältä miehelle isänpäivälahjaksi älyttömän pehmeän ja ihanan merinovillatuubin. 


Muistaakseni nämä upeudet olivat Neulovillan pisteeltä.


Nämä ihanant minivyyhdit (joita en milloinkaan voi vastustaa) olivat Neulovillan. Heillä oli myös hyvä valikoima erilaisia puunappeja.


Rintalan tilan suomenlampaan villoja.


Lentävän Lapasen pisteellä oli ihan hirmuinen määrä Handun kauniita lankoja.


Lentävän Lapasen pisteellä oli myös kaksi Jojin mysteerihuivia.


Vanja Sean pisteellä oli pehmeitä printtineuloksia. Nämä pitää ehkä lisätä ostoslistalle Tamperetta varten.

18. syyskuuta 2017

Klompelompe - neuleita koko perheelle

*Kirja saatu kustantajalta.

Sain aikoinaan synttärilahjaksi mieheltäni sen aiemman Klompelompe kirjan, ja tykästyin. Neuleet olivat yksinkertaisia, kauniita ja toimivia. Viimeinkin olin löytänyt neulekirjan, josta halusin neuloa useamman kuin yksi-kaksi mallia. Neuloinkin kirjasta ainakin tämän ja tämän paidan, ja lisää tulee varmasti. Kun kuulin uudesta Klompelompe neuleita koko perheelle-kirjasta*, halusin sen heti. Tarkoitukseni oli käydä ensin tutkimassa kirjaa livenä ja tehdä sitten ostopäätös, mutta sainkin arvostelukappaleen kustantajalta. Onneksi, sillä tämä kirja oli ainakin yhtä kiva kuin edeltäjänsäkin. 

Klompelompe on vähän kuin meidän satavuotias puinen vuokratalomme. Yksinkertaisen kaunis, pastellinen ja rauhallinen. Mallit ovat yksinkertaisia, värit vaaleita ja neutraaleja, ja kuvat kauniita. Jutellessani kirjasta ystäväni kanssa, hän sanoi, ettei ole vielä oikein innostunut, ja tajusimme värimaailman olevan juuri se ratkaiseva tekijä. Hän kaipasi inspiroivampia värityksiä, kun taas minä nautin kirjan rauhallisesta värimaailmasta, joka antaa tilaa omille suunnitelmille. Huomaan, että minä saatan hylätä neulemallin ihan vain siitä syystä, että se on neulottu jollain inhokkivärilläni. 

Mielestäni Klompelompen molemmat kirjat ovat sellaisia, joiden ohjeilla voi neuloa aikalailla kaiken mitä pieni vauva ja lapsi tarvitsee. Nämä kirjat ovatkin täydellisiä esimerkiksi ihmiselle, joka neuloo paljon vauvalahjoja muiden lapsille. Yksinkertaiset, mutta todella kauniit mallit ovat varmasti monelle mieleen. Klompelompen neuleita koko perheelle-kirjassa mielestäni pintaneuleet olivat mielenkiintoisempia, kuin Klompelompe ihania neuleita lapsille-kirjassa. Kirjat ovat sopivan erilaisia, että on mukavaa omistaa molemmat. Toki tässä koko perheen kirjassa on lasten ohjeiden lisäksi ohjeita myös aikuisille, mikä on kiva lisä. Pidän silti siitä, että pääpaino on lasten neuleissa. 

Voin rehellisesti sanoa, että rakastan näitä molempia kirjoja. Enkä muuten ole ainut Klompelompe-fani meidän perheessämme, nämä molemmat kirjat kuuluvat nimittäin taaperomme lempilukemistoon. Toki kirjoissa on kuitenkin myös huonoja puolia. En esimerkiksi pidä siitä, miten ohjeiden lankasuosituksissa ei lue lankojen metri/g määrää. Korvatakseen langan toisella pitää siis netistä ensin etsiä tämä lanka ja sen tiedot. Toinen asia mistä en niin pidä, on kirjan sukupuolittuneisuus. Esimerkiksi yksi neule on palmikkoversiona tytölle, pojan paidassa palmikot on korvattu helmineuleella. En ymmärrä, miksi tämä jaottelu tarvitsee tehdä. Mielestäni voisi hyvin olla palmikkotakki, ja helmineuletakki, ilman sukupuolijaottelua. Tällaista jaottelua on tässä kirjassa muuallakin. Pienistä puutteistaan huolimatta nämä kaksi Klompelompea ovat ainakin tällä hetkellä ihan lempikäsityökirjojeni joukossa ja tulevat varmasti olemaan kovassa käytössä tulevien vuosien aikana, kun kuorrutan lapseni villalla. 



Näiden housujen pintaneule on mielestäni kaunis ja tällaiset housut ovat käteviä vauvalla. Nämä neulon ehdottomasti kunhan ehdin. 


Kirjan kuvat ja tunnelma on harmonisen kaunis. 


Nämä housut aion neuloa myös, kunhan ehdin. Taidan värjätä jotain jännänväristä lankaa näitä varten. 


Melkein parasta näissä kirjoissa on mielestäni nämä pienet, mutta niin tarpeelliset neuleet. 


Tämän pipon aion neuloa hauskan pintaneuleen takia taaperolleni.


Aikuisten neuleet olivat kauniita myös. Tämä oli mekko, jonka todennäköisesti neulon joskus paitamittaisena (ihan vain koska todennäköisesti kyllästyisin sata kertaa ennen helmaa...). 


Taaperostakin oli pakko napata salaa kuva, kun hän iski kiinni kirjaan lähes heti sen saavuttua. 

Tulipas paljon asiaa tällä kerralla. Kohta toivottavasti on esiteltävänä jokin kirjan neuleistakin, kunhan pääsen tekemään lankahankintoja Helsingin käsityömessuille ensi viikonloppuna.

12. syyskuuta 2017

Sammalmättäät

Tour de Sock on jo lähes ohitse, mutta minä esittelen vasta kolmannen etapin sukkani. Nämä ovat olleet valmiina jo viikkoja, mutta ensimmäiset kuvat olivat epätarkkoja ja uusien ottamisessa kesti kauan. Ensinäkemältä nämä sukat eivät innostaneet, jotenkin ne olivat liian tavalliset. Olin odottanut Tourilta jotain ihmeellisempää. Lopputulos on kuitenkin mielestäni kaunis, vaikkei näissä nyt mitään kovin ihmeellistä olekaan. Helppoa ja yksinkertaista pitsikuviota ja simppeliä palmikkoa vuorotellen. Parasta näissä sukissa oli pieni kikka, jonka avulla kantalapusta tuli todella siisti. Lapun reunimmaiset silmukat nostettiin niin, että lanka oli työn edessä ja neulottiin seuraavaksi takareunasta. 

Ohje oli epäselvä, siihen nähden kuinka yksinkertaiset sukat itsessään olivat. Tämä taitaa olla tyyliseikka, sillä kuulemma monet pitävät juuri tämän suunnittelijan sukkaohjeista. Lanka on värjäämääni Dropsin Fabelia. Pidän tästä värityksestä kovasti ja melkein harmittaa, etteivät nämä sukat jää omaan käyttööni. Pitänee värjätä lisää vihreää, seuraavaksi ehkä jotain todella tummaa ja syvää vihreää. 

Nämä olivat viimeiset sukat Tourilla, jotka sain valmiiksi aikarajan puitteissa. Neljännen etapin sukatkin olisivat valmistuneet, mutta lanka loppui kesken enkä saanut uutta käsiini ennen etapin loppua, sillä jouduin vauvamme kanssa sairaalaan. Tour oli todella positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan. Opin jonkin verran uutta, lähinnä pieniä erilaisia tapoja tehdä tuttuja juttuja. Oli jännittävää odottaa aina seuraavaa etappia. Neulominen oli hauskaa, eivätkä sukat vielä alkaneet kovin pahasti kyllästyttää. Jätin kuitenkin Tourin kesken, enkä neulonut kahta viimeistä paria, sillä aikaa ei enää oikein sukille ollut. Aion todennäköisesti osallistua tourille ensi vuonnakin, ja suomen vastaavaan kilpailuun, Sukka-Finlandiaan on jo paikka varattuna. 


Malli: Indecisions
Lanka: Itsevärjätty Drops Fabel
Puikot: 2 mm 



17. elokuuta 2017

Viime vuoden festarihuivi

Ostin viime vuoden neulefestareilta langat Veera Välimäen suunnittelemaa festarihuivia varten. Olin innoissani, mutta johonkin into sitten hävisi. Huivi ei enää houkutellutkaan ja neulejono täyttyi kaikesta mahdollisesta muusta. Neuloin kyllä huivejakin, useamman, mutta tämä huivi ei vain päässyt puikoille. Tämän vuoden festareiden jälkeen katselin kuitenkin taas Titityyssä tätä huivia ja mietin, että nyt on sen aika. Alunperin innostuin tästä huivista, koska mallikuvissa se näytti istuvan kaulaan todella kauniisti. Niin se istuukin! Muoto on juuri sopiva. Aika monet muut neulomani huivit nimittäin ovat jollain tavalla hassuja, joko liian pitkiä tai liian leveitä tai jotain. Tämä on juuri sopiva!

Ainut asia mistä en tässä huivissa pidä, on se, että siinä piti poimia silmukoita ja jostain syystä poimin ne ihan todella rumannäköisesti. No, onneksi sitä saumaa ei kaulassa niin huomaa. Tämä taitaa olla tämän syksyn luottohuivi, kunhan ilmat kylmenevät. 

Ohje oli selkeä, niin kuin Veeralla tuppaa olemaan. Ei ehkä mikään jännittävin neulottava, mutta ihan mukava välityö, siis sellainen jota neuloo aina silloin tällöin jonkun muun työn ohella. Lopputuloskin on vallan mainio. 


Lanka: Handun sukkalanka
Puikot: 4 mm





14. elokuuta 2017

Kantelettaret

Tour de Sockin toisella etapilla neulottavat sukat olivat kirjoneuletta, joka ei todellakaan ole minun vahvuuteni. Harvoin pidän kirjoneulemalleista, ja siksi en niitä juuri ole neulonutkaan. Olen ajatellut, etten osaa. Näiden sukkien malli kuitenkin oli kaunis ja kirjoneuletta sopivasti, joten pakkohan ne oli neuloa. Neuloessa into kasvoi, kun hoksasin, että hei, osaan! Ei tuo jälki nyt parasta mahdollista ole, mutta tarpeeksi siistiä. Näiden sukkien myötä innostus kirjoneuleeseen iski ja niitäkin taidetaan puikoillani nähdä tulevaisuudessa. Ainakin haluan neuloa saman suunnittelijan Prihat, jotka olivat tourin lämmittelyohjeena. Nämä Kantelettaretkin voisin neuloa toisessa värissä... Näissä nimittäin tuo oranssi on ihan ekoja itse värjäämiäni lankoja eikä lopputulos oikein miellytä. Voisin värjätä näitä varten jotain ihanaa tummaa vihreää esimerkiksi.

Tässä mallissa on tosi paljon juttuja joista pidän: reunus, tuo Latvialainen palmikko sekä kirjoneulekuviot itsessään. Jos ja kun neulon nämä uudestaan, teen ehkä erilaisen kantapään ja jätän nuo nostetut silmukkarivit tekemättä, vaikkei niissä sinänsä mitään vikaa olekaan. Näitä oli ihana neuloa. Ohje oli todella selkeä, siitä kiitosta. Tämän etapin kanssa samaan aikaan sattui muuttomme, joten sijoituksesta ei juuri kannata puhua. Valmistuivat silti ajoissa! 

Lankakin muuten loppui kesken, mutta Handun oranssi sukkalanka sattui olemaan sopivan samanväristä. Kyllä sen valmiista sukista huomaa, mutta vain jos katsoo tarkkaan. Nämä olivat ensimmäise Tiina Kuun suunnittelemat sukat jotka neuloin, mutta tuskin viimeiset...


Lanka: Itsevärjätty Drops Fabel, 
Hedgehog Fibersin vaaleaharmaa sekä Dropsin musta Fabel
Puikot: 2 mm, kirjoneuleessa 2,5 mm




1. elokuuta 2017

Tour de Sock

Otin ensimmäistä kertaa osaa tähän sukkien nopeusneulontakisaan. Joukkueemme tavoitteena ei todellakaan ole tavoitella kärkisijoja, vaan toivottavasti neuloa edes yhdet kilpailusukat. Minun osaltani tavoite on jo saavutettu, sillä ensimmäisen etapin kohdalla kilpailuvietti yllättäen iski ja neuloin sukat niin nopeasti kuin lasten ja muun elämän rajoitteiden puitteissa pystyin. Kärkisijoja en tosin silti millään kolkutellut, lopullinen sijoitukseni oli muistaakseni jotain 160 paikkeilla.

En usko, että olisin tätä mallia neulonut, ellei se olisi ollut kisaohje. Ohje oli kuitenkin helppo ja mukava neuloa. Sukan rakenne oli mielenkiintoinen, sillä ensin neulottiin jalkaosa ja kantapää ja varsi tehtiin "afterthought" tyyliin. Kaikenkaikkiaan ohje oli yllättävänkin helppo, sillä etukäteen ajattelin kisasukkien olevan haastavampia. Helppous ei tosin haitannut ollenkaan, päinvastoin. Näitä pystyi hyvin neulomaan siinä sivussa, mikä toimii hyvin lapsiperhearjen keskellä.

Langan värjäsin itse joskus aiemmin, ajatuksena tehdä siitä kesäsukat itselleni. Käytin sen kuitenkin näihin sukkiin, mikä ehkä hieman neuloessa harmitti, koska malli ei niin mieleinen ole. Lopputulos on kuitenkin ihan hauska. Voi olla, että puran nuo varren "hainevät" pois jossain vaiheessa, jos jaksan...


Puikot: 2 mm
Lanka: Itsevärjäämäni Dropsin Fabel
Langanmenekki: 75 g



21. heinäkuuta 2017

Mustetahroja

Sain synttärilahjaksi mieheltäni Hedgehog Fibersin Twist Sockia, josta hän halusi minun neulovan paidan itselleni. Lanka sopii nimestään huolimatta vallan mainiosti paitalangaksi, ainakin minun mielestäni. Vyyhdit olivat tuota mustavalkoharmaata läikikästä lankaa, enkä oikein ollut varma, pitäisinkö kokonaan läikikkäästä paidasta. Ravelryssa tästä langasta tehtyjä projekteja selatessani päätin, että haluan jotain yksivärisempää lankaa kokonaisuutta rauhoittamaan. Loppujen lopuksi tosin tuo minun "Typewriter" vyyhtini ei ole kovin läikikästä ja sillä olisin hyvin voinut koko paidankin neuloa, mutta hyvä näinkin. Lahja sisälsi luvan vaihtaa langat johonkin muuhun väriin, joten valitsin typewriter värin kaveriksi kaksi vyyhtiä crystalia, joka oli tuollaista vaaleanharmaan ja valkoisen sekoitusta. Valintaan sain onneksi apua kaupalliselta neuleiltalaisia, jotka vakuuttivat näiden toimivan yhdessä. Ja niinhän ne toimivatkin. Liukuma väristä toiseen on mielestäni kaunis ja lopputulos onnistunut. Pingotus sen sijaan ei ollut niin onnistunut, kuten viimeisestä kuvasta näkee, mutta pitää tehdä se uudestaan joskus paremmalla ajalla. 

Malliksi halusin jotain todella yksinkertaista, ja sitä tämä Veera Välimäen paita onkin. Taidan neuloa tämän joskus uudelleenkin... Tämä oli täydellistä neulottavaa kevään pitkiä ryhmätöitä tehdessä. Neule edistyikin nopeasti, kun odotin vain milloin pääsen neulomaan tuota typewriter väriä. Mielestäni nuo mustat läikät ovat kuin konekirjoittajan käsistä lankaan jättämiä mustetahroja, siitä ehkä langan nimikin tulee.  

Tavoitteenani oli tänä vuonna neuloa useampi paita kuin viime vuonna, jolloin neuloin niitä vain yhden. Tämä oli jo kolmas tänä keväänä valmistunut paita ja seuraavaan on langat jo ostettuna, eli tavoite on toteutunut paremmin kuin hyvin. Ihanaa, kun saa täyttää kaappiaan pikkuhiljaa itseneulotuilla paidoilla kaupan paitojen sijaan. 


Lanka: Hedgehog Fibres Twist Sock, typewriter ja crystal
Puikot: 3,5 mm ja 2 mm
Langanmenekki: Vajaa 300 g





13. heinäkuuta 2017

Jyväskylän kesän neulefestarit

Noniin, nyt ehdin minäkin kirjoitella raporttia neulefestareilta, kun olemme palanneet kesälomareissulta taas kotiin. Tätä viikonloppua odotin aikalailla siitä hetkestä lähtien, kun kuulin, että festarit järjestetään uudestaan. Sen verran huikea tapahtuma tämä viime kesänä oli, eikä tämäkään vuosi tuottanut pettymystä. Festariseurana minulla oli kaksiviikkoinen vauvani, joten ihan yhtä täysillä en pystynyt tapahtumaan osallistumaan kuin viime vuonna. Vapaaehtoishommatkin jäivät tänä vuonna välistä vauvan takia. Olin paikalla perjantaina, aika lailla koko päivän lukuunottamatta pientä lepotaukoa kotona ennen iltajuhlaan siirtymistä. Vauva osoitti esimerkillistä neulomismyönteisyyttä ja nukkui vaunuissaan lähes koko päivän. 

Kamera unohtui festaripäivänä kotiin ja kävinkin pikaisesti nappaamassa blogiraporttia varten kuvat lauantaina ennen kuin lähdimme kesälomareissuun. Laatu onkin sen mukaista, sillä aikaa kuvaukseen oli miehen autontankkausreissun verran. Kuvia katsellessa tuntui, että tuonkin langan olisi vielä voinut ostaa ja tuon. Minulle varmaan sopisi parhaiten sellainen, että yhden päivän vaan katselisin ja suunnittelisin ja seuraavana päivänä ostaisin langat. Harmi kun se ei onnistu, sillä siinä vaiheessa parhaat ovat yleensä jo menneet. Nyt ostin kyllä ihania lankoja, mutta monta sellaista jäi ostamatta, mikä jälkikäteen harmittaa... 

Iltajuhlaan menoa pohdin etukäteen kovasti, lähinnä vauvan takia, mutta onneksi menin, sillä ilta oli todella mukava. Löysin seurakseni Mehukekkerit-blogin VeeranPilkkeitä-blogin Piian ja Hupsistarallaa-blogin Terhin. Oli ihana neuloa rauhassa, jutella ja kuunnella illan ohjelmaa, eli neulesuunnittelijoiden juttuja. Törmäsinpäs iltajuhlassa yhteen blogini lukijaankin, terkut vain Ainolle, kiva kun tulit juttelemaan! Lopuksi kävelimme vielä Terhin kanssa takaisin keskustaan nauttien ihanasta kesäillasta. 

Kaikin puolin mainiot neulefestarit siis! Ensi kesää odotellessa...


La Fee Fil oli myyjä, johon ihastuin jo etukäteen. Päätin, että tuollaisen liukuvärjätyn kerän ostan varmasti, sillä sellaisesta olen haaveillut jo kauan. Festareilla kuitenkin jätin kerän ostamatta, mikä harmittaa kovasti. Harmitti varsinkin siinä vaiheessa, kun iltajuhlassa Piia, Terhi ja Veera kaikki neuloivat sukkia omasta liukuvärjätystä kerästään. Äh. Ehkä minun on pakko tilata sellainen itselleni vielä joskus...




Ilon pisteellä oli ihanat vesimelonisukat, jotka eivät kyllä tässä kuvassa pääse oikeuksiinsa, mutta parempaakaan ei nyt ole... Syön kesällä vesimelonia ihan järjettömät määrät, ja melkein tuntui, että vesimelonisukat olisi saatava. Nekin kerät jäivät kuitenkin myyntipöydälle, lähinnä hinnan takia. 


Tässä Ilon pisteellä liukuvärjättyjä keriä, jotka selvästi olivat tämän kesän festareiden juttu, sukkalankkujen ohella. 


Ilon pisteellä oli myös isot kasat Lystigin ja muiden värjäreiden upeita lanoja. Joskus pitää kyllä päästä käymään Ilon lankakaupalla, se kun sijaitsee entisellä kotipaikkakunnallani Salossa. 


Louhittaren Luolan pisteellä taisi olla enemmän lankaa, kuin kenelläkään muulla. Näitä värejä ei voi kuin ihailla. 


Louhittaren Luolan sukkalankoja. 


Jo viime kesältä tuttu La Bien Aimee oli saapunut taas paikalle. 


Heillä oli myynnissä sukkalankasettejä, joissa oli 100 g ja 50 g vyyhdit. Näiden väriyhdistelmät olivat upeita!


Pom Pomin upeita sukkalankkuja. 


Tällaiset hempeät karkkilangat tuntuvat olevan nyt aika pinnalla myös. Niitä itsekin aina ihastelen, mutta valitsen kuitenkin ostettavaksi yleensä vahvempia värejä. 


Ikken pisteellä oli juuri näitä vahvempia värejä tarjolla. 


Lanitium ex Machinan pisteellä oli myös upeita sukkalankkuja.


Qing Fibre oli yksi ulkomaalaisista lankamyyjistä. Värit olivat heilläkin upeita!



Handullakin oli sukkalankkuja. Häneltä tämä nimikin taitaa olla peräisin. Handulta meinasinkin yhden täydellisen värisen sukkalankun kotiuttaa, mutta sen ehti joku muu napata ennen kuin kykenin päätöksentekoon. 


Joku festarivieraista viritti tähän kaiteeseen nämä kauniit palat. Sopivat kyllä tuohon ympäristöön täydellisesti. 


Viimeisenä vielä pikaräpsy omista ostoksistani. Titityystä ostin Holst Garnin Tides lankaa paitaa varten, Lanitiumilta sukkalankaa, Ikkeltä myös sukkalankaa, sekä Neulovillan pisteeltä sukkalankaa värjättäväksi. Paperipussissa ovat iltajuhlasta saamani pikku lankamaistiaiset. Etukäteen olin päättänyt, etten osta yhtään yksittäistä sukkalankakerää. Tämä ei nyt oikein toteutunut, mutta onneksi kohta alkaa Tour De Sock, joten sukkalangalle on tarvetta. (Ihan kuin sitä ei jo ennestään olisi...) 

Suurkiitos Titityyn Tiinalle ja muulle järjestäjäporukalle ihanasta tapahtumasta!