Kotipäivien viihdettä

Meillä on sairastettu, ja muutenkin on viime aikoina ollut paljon kotipäiviä, joiden iloksi on täytynyt keksiä jotain. Olen siis ommellut, lähinnä kaikkea pientä.

Vauvalle tuli tehtyä toiset tossut. Kun viistoitin tuon kutomani liinan päät, jäi kangasta juuri sopivasti. Tossuihin ei paljon mene, varsinkin kun vuoritin tällä kertaa fleecellä. Kivat tuli, mutta nyt harmittaa etten siksakannut reunoja ennen ompelua. Käsinkudottu kangas on jostain kohdasta ehtinyt purkautua, joten eipä nämä taida kovin pitkäikäiset olla.

Vauvalle tein myös unilelun, kantoliinakankaisen pupun jonka pitkiä käsiä ja jalkoja on ihana pureskella. On se tykätty ollut. Kulki mukana kun vauva seurasi imuroivaa miestäni. Vauva rakastaa seistä imuria vasten ja antaa ilmavirran puhaltaa hiuksia. Pupua tehdessä otin myös ensikosketuksen kirjontaan. Se olikin hurjan kivaa. Pitänee perehtyä aiheeseen enemmän.

Kolmas ompelus kuuluu sarjaan "miksi en tehnyt jo aikaisemmin." Kauan olen suunnitellut ruokalappujen tekoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt tein ja samantien kaksi, kun nämä surauttaa niin hetkessä. Tykkään tällaisista nopeista ja helpoista jutuista, aina kun ei jaksa keskittyä mihinkään isompaan.

Yhden sairaspäivän piristykseksi tehtiin puolukkamuffinsseja ja kinuskikastiketta. Muffinssien ohje on mun luotto-ohjeeni, hieman muokattuna. Ohje löytyy täältä. Jätin valkosuklaan pois ja korvasin mustikat puolukoilla.  

Vauvalahjoja

Tänä jouluna annoin neulottuja lahjoja enemmän kuin koskaan ennen, mutta silti määrä oli hyvin vaatimaton. Omalle äidilleni neuloin keltaisen Nurmilintu huivin, jonka esittelin blogissa jo aikoja sitten. Siitä postaus täällä. Vietimme joulua anoppilassa miehen siskon ja veljen kanssa. Tarkoituksena oli neuloa kaikille siellä joulua viettäneille jotain, mutta aika loppui kesken ja appi jäi ilman. No, hän sai lohdutukseksi vihreitä kuulia ja ilahtui niistä. Anoppi ja miehen veli saivat lapaset. Anopin lapaset tuli jo esiteltyä ennen joulua tässä postauksessa, miehen veljen lapaset jäivät täysin kuvaamatta. Miehen siskolle annoin syksyllä neulotun Annis shawl huivin, josta postaus täällä.

Joululahjojen sijaan esittelenkin nyt siis joululomalla perille toimitetut vauvalahjat. Poikamme sai syksyllä kaksi uutta pientä serkkua, joita piti totta kai lahjoa.

Viimeisimpänä syntyneelle nyt kuukauden ikäiselle pikkupojalle neuloin myssyn samalla ohjeella kuin omalle pojalleni tässä aiemmin. En ehtinyt kuvata myssyä omistajansa päässä, eikä kuvista hyviä olisi tullutkaan, kun se oli vielä sen verran iso. Kuvausapurina toimi siis vauvamme joululahjaksi saama nalle.

Malli: I heart cables / Justyna Lorkowska

Puikot: 4 ja 4.5 mm 

Lanka: Jotain ihanaa villaa jonka nimi on unohtunut

Ostin tämän langan Titityyn pikkujoulutapaamisessa ja eräs neuloja kehui neulomistuntumaa, kuulemma tuntuu vähän kuin ei neuloisi mitään, ja niinhän se oli. Ihanan pehmeää ja mukavantuntuista villaa. Pitää kaivaa tämän merkki jostain. 

En varmaan ole ainut joka odottaa kesää - eli parempaa kuvausvaloa. 

Ennen joululomalle lähtöä aika oli hieman kortilla ja toinen vauvalahja tulikin ommeltua kasaan vasta anoppilassa aatonaattona. Tein tälle vauvalle tossut ohjeela johon olen täysin ihastunut. Edellisistä tossuista kuvat tässä postauksessa.

Malli: Baby Cloth Shoe

Kankaat: Vanamon liinakankaan paloja

Tämän vauvan jalat olivat niin liikkuvaiset ja sisällä valo niin surkeaa, että tarkkaa kuvaa oli vaikea saada. Tässä nyt kuitenkin jonkunlaiset räpsyt.

Ihanan ohkaiset ja pikkuiset jalat. 

Meidän vauvan jalka oli heti synnäriltä lähtien niin iso, että olin epäileväinen mahtuvatko nämä jalkaan ollenkaan. Mutta mahtuivathan ne. Vauvalahjat ovat kyllä ihania, niin nopeita ja mukavia tehdä. 

Pieniä söpöjä asioita

Pientä ja söpöä on vain kovin vaikea vastustaa. Siksi luulenkin, että meidän asunto täyttyy pikkuhiljaa näistä vauvan töppösistä. Yksi vauva ei tosin kovin montaa paria tarvitse, joten luulen, että näitä tulee menemään vauvalahjoina lähipiirissä yhteen jos toiseenkin taloon. Nämä vain ovat niin suloisia!

Ensimmäiset, testiversiot, tein Ikean paksusta puuvillakankaasta. Niistä tuli meidän jättijalalle liian pienet, joten seuraaviin suurensin kaavaa aika reilusti. Nämä uudet, isommat, tein kotimaisesta Vanamo liinakankaasta. Kankaat tilasin Liinalapselta, 200 g paketin jämäpaloja. Liinakangasta on ihana ommella ja lopputulos on vallan mainio!

Ohjeen löysin englanninkielisenä täältä. Muokkasin ohjetta tosin hieman, niin lopputulos on siistimpi. Kirjoittelen varmaan tekoprosessista joskus lisää, kunhan teen taas uuden parin ja napsin kuvia.

Seuraavaksi voisin tosin testata pitkävartisia tossuja, esimerkiksi tällä ohjeella.

(Pahoittelut muuten kommentoijille, jostain syystä bloggeri ei ole antanut minun vastata kommentteihin vähään aikaan. Kiitos kuitenkin kaikille kommenteista, niitä on ihana saada! :) )