1. lokakuuta 2018

Uutta ja jännää testissä

//Langat saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Sain vähän aikaa sitten Eijan kudontaputiikilta testiin lankoja. Törmäsin Eijan lankoihin jossakin facebookin neulontaryhmistä ja innostuin langoista epätavallisten koostumusten takia,. Kudontaputiikilta kun löytyy esimerkiksi soijapapu-, maito-, ja maissilankaa. Myös kauniit ja rauhalliset sävyt houkuttelivat. Halusin esitellä lankoja blogissani, koska uskon, että monia jännittää tilata aivan vierasta lankaa ilman sen enempää tietoa siitä. Tuttuja lankoja, esimerkiksi merinosinkkua tilatessa aikalailla osaa arvailla, miltä lanka tuntuu, merkistä riippumatta, mutta itselläni ei ainakaan ollut mitään ennakkokäsitystä näistä Eijan langoista.

Eija on värjännyt lankoja jo liki 20 vuotta. Ensin hän innostui kasviväreistä, sillä luonnon keskellä asumisen takia kasvien keräily on ollut helppoa. Eijaa kiehtoo se, miten esimerkiksi monesta kasvista saa keltaista, mutta jokainen keltainen on hieman erisävyinen. Luonnosta löytyy niin paljon erilaisia värejä, että joka vuodelle riittää uutta löydettävää ja huomattavaa. Nykyään hän värjää paljon myös tekstiiliväreillä ja kasvivärjäys on jäänyt ajanpuutteen vuoksi hieman vähemmälle. Nämä kaikki saamani langat on värjätty tekstiiliväreillä. Eija innostui erikoisemmista kuiduista, koska on itse niin herkkähipiäinen, ettei lampaanvilla oikein hänelle sovi. Nykyään hän värjää ja myy monenlaisia laadukkaita lankoja, mitä erikoisemmissa blendeissä. Värit hän sekoittelee itse pääväreistä, joiden lisäksi hän käyttää myös mustaa, harmaata ja ruskeaa. 


Sain testiin kolmea erilaista lankaa. Ensimmäinen lanka on maito/merinolanka. Tuntumaltaan tämä lanka on hattaranpehmeä. Se muistuttaa mielestäni kovasti Dropsin Baby Merinolankaa, mutta tuntuma on vieläkin sileämpi ja pehmeämpi. Tästä langasta neulon ehdottomasti jotain ihoa vasten tulevaa, esimerkiksi kaulurin vauvalle. Langassa on metrejä 400/100g. Lanka on käsinvärjättyä, kuten kaikki muutkin Eijan kudontaputiikin langat. Lanka on 50% maitoa, 50% merinovillaa. 


Maitokuitu on minulle täysin vieras kuitu ja etsiskelinkin siitä tietoa netistä. Yhden blogitekstin mukaan maitokuitu kehitettiin ensimmäisen maailmansodan aikoihin vaihtoehdoksi, kun villavaatteet haluttiin säästää sotilaille. Wikipedia myös kertoo, että maitokuitu kehitettiin Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan ja kehitystä jatkettiin amerikassa 1930-luvulla. Ilmeisesti maitokuidun käyttö hiipui vaatemarkkinoilla, kun kehitettiin halvempia korvikkeita, kuten nylon. Tässä blogitekstissä kerrottiin hyvin tarkasti maitokuidusta. Toki lähteiden luotettavuutta on vaikea arvioida. Mielenkiinnolla odotan, miltä tämä lanka tuntuu neulottuna ja miten se kestää käytössä. Jatkoa siis seuraa! 



Toinen lanka mitä sain, on soijapapu/alpakkalanka (50/50 %). Langan väri on mielestäni todella kaunis! Tuntumaltaan lanka on hieman kuin merseroitua puuvillaa, mutta pehmeämmän tuntuista.  Alpakalle tavanomaista pörhöisyyttä ei mielestäni langassa juurikaan ole. En usko, että tämä lanka minua kutittaisi, vaikka jotkut alpakat kutittavatkin. Lanka on mukavaa neuloa ja näppituntumalta jotenkin tekstuurista, mutta silti sileää ja pehmeää. Itse en pidä puuvillasta juuri ollenkaan, joten tämä voisi olla hirmu hyvä vaihtoehto sille. Ei niin lämmin kuin villa, muttei myöskään niin raskas kuin puuvilla. Tästä langasta olisi varmasti ihana neuloa mekkoja ja muita meidän yksivuotiaallemme. Puikoillani onkin juuri tästä langasta lapselle shortsiasu. Toivottavasti saan sen pian valmiiksi, niin tekin näette, miten kivannäköistä jälkeä tällä langalla tulee!

Metrejä tässä langassa on 400m/100g. Lanka on myös käsinvärjättyä. Väri on nimeltään marjapuuro.



Kolmas ja viimeinen lanka jonka Eijalta sain, on ehdottomasti lempparilankani koko satsista! Tämä lanka on bambu/silkki/merinolankaa. Tästä langasta ei kyllä pahaa sanottavaa keksi, kuten tuo ihana blendi jo vihjaakin. Voiko muka tulla kamalaa, jos yhdistää pehmoisen bambun, ylellisen silkin ja ihanan merinovillan? Niin kaunis silkkinen kiilto ja täydellinen pehmeys! Luulen, että tästä langasta on pakko myöhemmin neuloa paita. Värikin on todella kaunis. Lanka myös vaikuttaa siltä, että pehmeydestään huolimatta se kestää hyvin käyttöä. Sitä toki ei varmaksi voi tietää, ennen kuin neule on valmis ja käytetty useasti, mutta raportoin siitäkin sitten myöhemmin. 

Ilmeisesti tämä lanka on valmistajan mukaan sopivaa sukkalangaksi. Aioin ensin neuloa tästä itselleni sukat, jotta pääsisin testaamaan tällaisen tekokuiduttoman langan sukkakestävyyttä, mutta en taida raaskia. Neulonkin sen sijaan varmaan tästä itselleni pipon (Magnolia hat odottelee ravelryjonossa jo...) ja lapselle sukat, niin tulee sukkakestävyyskin sitten samalla testattua. 


Näiden lankojen lisäksi Eijan putiikissa on kaikkea muutakin mielenkiintoista, esimerkiksi tämä merinosilkki tai tämä silkkijakkilanka. Varsinkin tuo jakkilanka kuulostaa mielenkiintoiselta.

Kertokaa ihmeessä kommenteissa, jos olette jo jotain Eijan lankoja testanneet. Mitä tykkäsitte? Itse ainakin odotan innolla, että ehdin neuloa työt näistä loppuun. Neulistin Shake it up! KAListelu on vienyt kaiken neulonta-ajan viimeaikoina, mutta pianhan sekin jo loppuu ja ehtii neuloa kunnolla muutakin.

Kysykää ihmeessä, jos haluatte tietää jostakin langasta jotain tarkempaa! Kerron niistä itse myös tarkemmin vielä myöhemmin, kunhan olen saanut neuleet valmiiksi. 

11. syyskuuta 2018

Lumimyrsky sukissa

Loppukesästä iski jostain syystä vähän neule-plääh. Mikään ei oikein innostanut eivätkä vanhat projektit edenneet. Osallistuin Tour de Sockiin, mutta en saanut neulottua sukkia. Yksiä aloitin, mutta purin, kun ne olisivat olleet liian pienet lähes kenelle tahansa. Sitten julkaistiin tämä, olikohan tämä nyt kolmannen etapin ohje. Katrina Birkenwasserin suunnittelemat sukat iskivät heti. Olen viime aikoina ihastunut kirjoneuleen neulomiseen, mutta monet kirjoneuleohjeet eivät ole niin makuuni. Näihin kuitenkin ihastuin heti, sillä mielestäni ne ovat ihanan modernit, samalla kertaa simppelit ja monimutkaiset. Ihana ohje kaikinpuolin! Parasta tässä oli se, ohjeessa oli yksi sadan kerroksen kaavio, joka neulottiin kerran ja siinä sukka sitten oli. Pidän tällaisesta "etappineulomisesta" : koko ajan tiesi, montako riviä vielä oli jäljellä ennen kuin oli valmista. 

Varastostani ei löytynyt sopivia lankoja näitä varten, joten värjäsin sellaista itse. Onneksi oli aurinkoinen päivä, niin vyyhti kuivui ulkona hetkessä ja pääsin aloittamaan nämä saman päivän iltana. Jonkun aikaa näiden neulomiseen meni, sillä kaaviota piti vahdata koko ajan. Kirjoneulesukissa minulla on monesti ollut ongelmana varren tiukkuus. Niinpä vaihdoin näissä sukissa puikkokoon reilusti isommaksi, kun päästiin varteen asti ja niinpä ne istuvatkin jalkaan hyvin. Hippusen pienempikin puikkokoko olisi varteen riittänyt, mutta jos olisin jatkanut samankokoisilla puikoilla koko sukan läpi, eivät ne menisi kenenkään jalkaan. Sukat neulottiin varpaista varteen, joten niitä pystyi kivasti sovittamaan koko ajan. 

Nämä haluan kyllä neuloa joskus vielä uudestaan, vaikkapa jouluisissa väreissä. Tämä taitaa olla yksi lempi sukkamalleistani ikinä. 


Lanka: Itsevärjätty merinosukkalanka 
Puikot: 2,25 mm jalkaterään, 3 mm varteen







15. elokuuta 2018

Luottosuunnittelijan ohje toimii aina

Neuloin joskus Missä neuloimme kerran- blogin Johannan paidan, josta tuli heti lemppari. Sen jälkeen Johanna on julkaissut paitaohjeen toisensa jälkeen. Niistä lähes jokainen on sellainen, jonka neuloisin mielelläni. Johanna onkin yksi niistä suunnittelijoista, jonka tyyliin luotan sen verran, että uskallan varmaan lähteä myöhemmin syksyllä neulottavaan mysteerihuiviin mukaan. Luottosuunnittelija siis. Tämän Plum Twist paidan nähtyäni halusin heti neuloa sen, ja ohje olikin loistava! Pitsi oli tarpeeksi helppoa, mutta silti mielenkiintoista neulottavaa. Ohjeessa oli kaikki tarvittava, niin ettei tarvinnut rukata omia aivojaan vaan sai vain posottaa menemään. 

Neuloin paidan BC Garnin Bio Shetlandista, ohuesta luomuvillasta, joka oli todella riittoisaa. Neljä vyyhtiä riitti tähän paitaan hyvin, eli langanmenekki oli alle 200 g. Paita oli alunperin ihan täysin erivärinen, mutta värit eivät valmiina pintana toimineet, joten heitin paidan valmistuttuaan väripataan. Ja uudestaan... ja uudestaan. Opinpahan ainakin sen, että valmiin paidan värjääminen on vaikeaa. Mutta lopulta väri on mielestäni hyvä! Kuvauspäivänä oli niin kirkasta, ettei väri oikein näy, mutta se on sellainen eläväinen tumma liila. 

Paidasta tuli tosi kiva, istuvuus on taas ihan nappiin, niin kuin tiesi Johannan ohjeella sen olevankin. Muotoilut olisin voinut jättää pois, sen verran on nimittäin raskauksista jäänyt ylimääräistä vyötärölle. Mutta pidän takkejani aina auki, niin ei se haittaa. 


Malli: Plum twist
Puikot: 2 mm ? 
Lanka: BC Garn Bio Shetland





9. heinäkuuta 2018

Jyväskylän neulefestarit 2018

Tämä on tapahtuma, jota en jätä välistä kovin heppoisin perustein. Vaikka välimätkä on muuton takia venähtänyt useamman sadan kilometrin pituiseksi, ei se tahtia haittaa. Varasimme ystäväni kanssa hotellihuoneen (tai itseasiassa kaksi, joista toisen peruimme) jo aikoja sitten. Hotelliksi valikoitui Hotelli Yöpuu, jonka ravintolassa (Pöllöwaari) olen käynyt useasti Jyväskylässä asuessani ja sitä kautta tiesin paikan loistavaksi. Eikä kyllä tarvinnut pettyä! Pitkän festaripäivän jälkeen pääsimme nauttimaan ensin pienestä tervetuliaisvälipalasta paahdettuine pähkinöineen ja tervetuliaisjuomineen ja sen jälkeen saimme hotellin saunan tunnin ajaksi kokonaan itsellemme. Kun kokemuksen kruunasi vielä paras hotellissa syömäni aamupala ja pitkät yöunet, ei voi kuin todeta, että valinta oli vallan mainio. (Todettakoon vielä sekin, ettei tämä ollut mikään maksettu mainos, ihan tavallisina yövieraina hotellissa olimme.)

Mutta asiaan, eli niihin itse festareihin. Olimme päättäneet tulla paikalle lauantaiksi ja sunnuntaiksi, sillä halusimme osallistua lauantai-illan neuleiltaan. Perjantaina olinkin anoppilassa ihan tuskissani, sillä olin varma, että kaikki hyvät langat ehtivät loppua ennen kuin pääsen paikan päälle. Ihan näin ei onneksi käynyt, vaikka esimerkiksi aiemmin haaveilemani raitapallot Petrichor Yarnsin pisteeltä olivat ehtineet loppua jo. 



Mielestäni tämän vuoden festarihitti oli Suomenlampaan villa, ja erityisesti tämä Suoma-single, joka olikin ihan älyttömän pehmeää ja ihanaa. Tätä tarvitsen joskus ehdottomasti paidallisen. Suoma on Kässäkerho Pompomin lankaa.


Pompomin pisteellä ihailimme myös Mehukekkerit Veeran neulomaa paitaa, johon löytyy ilmainen ohje tuon linkin takaa. Ohje on kirjoitettu suomeksi, joten tässä oiva vinkki niille, jotka haluaisivat neuloa paidan yhtenä kappaleena, mutta englanti ei taivu. Lankana alemman kuvan Donegal Tweed. 



Muiden bloggaajien raporteissa on hitiksi mainittu myös oheistuotteet, ja tähän voi kyllä yhtyä. Niitä oli tarjolla entistä enemmän, oli pinssiä, korua, pussukkaa, kassia, korttia ja muuta.


Ensimmäisiltä neulefestareilta tuttu Snailyarn oli paikalla taas. Ihastuttavinta tällä pisteellä olivat nämä (sekä isommat) gradisetit, joista esilläkin ollut Utu oli neulottu. Tässä taas yksi ohje, joka on pakko neuloa joskus.



Lanitiumin pisteellä ihastuttivat nämä vyyhdit, jotka olivat kuin pieniä maalauksia. 


Yksi viime vuoden hiteistä, La Fee Fil oli taas paikalla. Heillä oli tällä kertaa mukana myös 200 ja 300 gramman gradikeriä, joista varsinkin tätä mustaharmaata paitalankaa ihailin pitkään, mutten lopulta raaskinut kotiuttaa. 



Johanna julkaisi juuri ennen neulefestareita Dre-villatakin ohjeen, joka oli neulottu tästä Walcot Yarnsin Opus langasta. Langan luvataan vyötteessä olevan 100 % awesome, mikä kyllä piti täysin paikkaansa. Vieläkin vähän harmittaa, etten lopulta lankaa ostanut.


Mielestäni Petrichor Yarns kuuluu myös yhteen näiden festareiden tai ehkä ennemmin tämän vuoden hiteistä. Yhden naisen värjäämö, joka nousi aika nopeasti tunnetuksi ja pidetyksi. Ei voi kuin hattua nostaa tällaiselle yrittäjälle. Suosittelen seuraamaan instagramin puolella, jos ihanat väriherkut kiinnostavat. Tältä puodilta löytyy kaikkea hauskaa ja erilaista, kuten raitapallot ja upeaakin upeammat taidelankut, joista nyt valitettavasti ei ole kuvaa, sillä ne loppuivat ennen kuin pääsin paikalle.  


Ilon pisteellä oli taas kaikenlaisia herkkuja. 


Handulla oli pisteellään ihana sateenkaari.


Tänä vuonna festariostokseni koostuivat pääosin Rintalan tilan langoista. Olen jo kauan heidän lankojaan ihaillut ja intoillut Suomenlampaiden villasta, mutta sopivaa ohjetta ei ole koskaan ollut takataskussa, kun heidän pisteelleen olen erinäisissä tapahtumissa löytänyt. Nyt oli, ja kahdet paitalangat lähtivät mukaan. 



Pihalla oli tänä vuonna selkeästi enemmän istumapaikkoja kuin aiempina vuosina, kun pihan uusi kahvila Love Local Brands oli koonnut pihalle trukkilavoista istumapaikkoja. Sama kahvila myös tarjosi ruokaa ja juotavaa koko festareiden ajan, ja ruokahuolto pelasikin mielestäni tänä vuonna aiempia vuosia paremmin. Viime vuonna iltajuhlassa jotkut jonottivat ruokaa todella kauan ja osa myyntituotteista pääsi loppumaankin, mutta tänä vuonna lauantain neuleillassa ei ollut samaa ongelmaa. Erityiskiitos kahvilan älyttömän hyvälle Brita-kakulle. 


Pihalta löytyi neuleillan aikaan myös kerijälaite, joka oli ihan pelastus. Ostin nimittäin Lentävän lapasen pisteeltä yhteensä 1600 metriä ohuen ohutta pellavalankaa, jota olisi ollut aika tuskaisaa keriä käsin. 


Lopuksi vielä yhteiskuva ostoksistani, etualan värikäs sukkalanka on Ikken pisteeltä, punertava pellava Lentävästä lapasesta, ja loput Rintalan tilalta. Näistä tulee kolme paitaa ja sukat. 


Ikken vyyhdistä vielä parempi kuva.

Olipa kyllä kaikinpuolin loistavat neulefestarit! Järjestelyt toimivat moitteettomasti, keli oli mitä kaunein, seura mitä mainiointa ja langat jälleen kerran upeita. Kurssit jäivät tänä(kin) vuonna väliin, mutta neuleilta oli kiva lisä lankashoppailuun. Parasta oli taas ihmisten tapaaminen ja se inspiraation määrä, kun ympärillä parveili toinen toistaan upeampia neuleita. Ensi vuonna sitten taas, ehdottomasti! 

Täältä löytyy aiempien vuosien festaripostaukseni. 

17. kesäkuuta 2018

Pilvenreunalla-villatakki


Olen halunnut neuloa tämän villatakin jo kauan ennen kuin minulla oli edes lapsia. Pitkäksi aikaa se kuitenkin unohtui, kunnes sain kustantajalta Muita ihania-kässäkirjan ja siellä olevan ohjeen avulla pilvenreunalla-kuume äityi taas kovaksi. En kuitenkaan halunnut neuloa tätä kirjan ohjeella, sillä halusin takista ohuemman, kuin kirjan ohjeessa. Etsin siis ravelrysta hupullisen villatakin ohjeen ja nappasin Muita ihania-kirjasta vain kirjoneulekuvion. Hyvin toimi tällainenkin kombo, vaikka käyttämäni ohje ei ehkä lempparini ollutkaan. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut, pieniä juttuja vain, kuten raglanlisäykset, jotka pystyy mielestäni tekemään myös kauniimmalla tavalla. Tämän olisin tietysti voinut helposti korjata jo neuloessani, mutta se jäi tekemättä. Aion kuitenkin neuloa tämän saman takin myös esikoiselleni, joten siinä voin sitten fiksata ensimmäisen paidan epätäydellisyydet. Koko oli myös mielestäni hieman nafti, sillä 1-2 v koon neulomalla sain aikaan juuri meidän pienehkölle 11 kk vauvalle sopivan takin. Onneksi paita oli kuitenkin sopiva ja ohjeen malli muuten todella kiva. Helppokin tämä ohje oli. 

Pitäisiköhän aloittaa alusta? Rupesin alunperin neulomaan tätä villatakkia, kun sain pakkomielteen molemmista lapsistani istumassa pyöräkärryssä kesäiltana, uudet ja samanlaiset (mutta eriväriset) villatakit päällään. Nyt sitten vain isompi äkkiä puikoille, ennen kuin kesä loppuu. Vastahan se onneksi alkoi, joten aikaa on. Tämän takin kuvat eivät nyt ole parhaasta päästä, sillä tuollaista eläväistä 11 kk on hyvin haastavaa kuvata. Odotan innolla sitä, kun kuvaan molempia lapsia takeissansa, veikkaan, että silloin lopputulos on vielä upeampi. ;) 



Malli: Muita ihania - kässäkirja (pilvenreunalla villatakki lapselle)
Lanka: Itsevärjäämäni merinosukkalanka (200 m/100 g)





4. kesäkuuta 2018

Ikuisuusprojekti briossista


Tässä huivissa kesti ja kesti, ja tauollekin se joutui pitkäksi aikaa, mutta neulojatoveri kannusti, että neulo loppuun vain, se on sen arvoinen. Ja onhan tämä! Lopputulos on todella mieluinen, juuri sopivan mallinen kaulaan ja muutenkin kaikinpuolin kaunis. Syksyn luottohuivi, veikkaan. 

Briossihan ei ole mitenkään vaikeata, mutta hidasta se on. Jotta saa yhden kerroksen neulottua, joutuu neulomaan kaksi kerrosta, ensin toisella ja sitten toisella värillä. Mutta kivaa tämä on, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos briossin neulominen ei vielä ole tuttua. Ravelry on täynnä toinen toistaan ihanampia briossineuleohjeita. Esimerkiksi tämä Anna Johannan ihana briossipaita tai sitten ihan yksinkertainen kauluri. Itse neuloin ensimmäisenä briossityönä tämän pipon. 

Palataan kuitenkin tähän nyt esiteltävään huiviin. Tuo vaaleampi lanka on lankavarastoni aarre, tuliaislanka parin vuoden takaiselta Kanadan reissulta. Lanka on Manos Del Uruguayn sukkalankaa. Toisen langan sain vaihtarina, kun ompelin neulojatoverille projektipussukan. Se on Julia Asselin nimistä lankaa, josta en sen tarkemmin tiedä muuta, kuin että sukkalankaa sekin on. Molempia lankoja jäi vähän jäljelle yhdestä vyyhdistä. Hyvin riittivät. 



Langat: Manos Del Uruguay ja Julia Asselin
Puikot: n. 3 mm
Langanmenekki: vajaa 100 g kumpaakin, veikkaan n. 170 g yhteensä





14. toukokuuta 2018

Stegosaurus

Törmäsin yhtenä päivänä netissä taas Heidi Bears virkkausohjeisiin, joita kävin sitten tutkimassa ravelrysta lisää. Olin kyllä nähnyt ja ihastellut näitä aiemminkin, varsinkin jossain vaiheessa monessa paikassa esiintynyttä Happypotamusta. Voiko näitä olla ihastelematta? En kuitenkaan ole kovin innokas virkkailija, joten ihasteluksi se vain on osaltani jäänyt. Nyt kuitenkin bongasin Ravelrysta ohjeen Puff the Magic Stegosaurus - dinoon. Koska esikoisellani on viime aikoina ollut aika kova dinovaihe, tiesin, että tämä on tehtävä. Hetken aikaa yritin puhua itseäni ympäri, mutta argumentit kuten "et osaa virkata" ja "et todellakaan jaksa virkata montaa samanlaista kukkasta kyllästymättä" kaikuivat kuin kuuroille korville. Hain kaupasta koukun ja kohta oli värit jo päätetty. Loppujen lopuksi kävi niin, että innostuin tästä projektista niin, etten neulonut moneen päivään. Asia, jota ei ole tainnut tapahtua sen jälkeen, kun neulomisesta innostuin. 

Kävi ilmi, että tällainen palaprojekti on juuri täydellinen pikkulapsiarkeen. Koko ajan tuntui, että edistyi, kun yhden kukan virkkaukseen ei kauaa mennyt. Nopeat palat innostivat jatkamaan ja aiheuttivat onnistumisen kokemuksia. Kesäinen ja pirtsakka väriyhdistelmä sai myös virkkaamaan ja virkkaamaan ja virkkaamaan. Ohje oli yksi parhaita koskaan näkemistäni. Sen yksityiskohtaisempaa ja selkeämpää ohjetta ei juuri voi olla. Tällainen virkkaustumpelokin kuin minä, onnistui tässä ihan helposti. Suosittelen lämpimästi Heidi Bears ohjeita ja näitä syötävän suloisia pehmoja. Veikkasin etukäteen, että tämän virkattuani en suostuisi virkkaamaan ikinä enää yhtään kukkaa, mutta pakkohan pienemmällekin on oma pehmo tehdä. Enkä usko, että se edes on kovin vastenmielistä, päinvastoin. 

Langat tässä ovat kaikenlaisia sekalaisia jämiä. Pääväri on itse värjäämääni merinosukkalankaa. Sitä kului vajaa 60 grammaa. Selkäpanssarin (vai miksi noita voisi kutsua) lanka on myös itsevärjäämääni, kuten suurin osa muistakin väreistä. Kaikki langat ovat fingering vahvuisia sukkalankoja. 

Malli: Puff the Magic Stegosaurus - Heidi Bears 
Koukku: 1,75 mm