4. tammikuuta 2019

2018

Vuosikatsauksesta on tullut jo perinne. Tänä vuonna meinasin jättää välistä ajanpuutteen vuoksi, mutta pitihän se jonkinlainen väkertää. Kolme aikaisempaa koostetta löytyy linkkien takaa: 201720162015. Muutaman vuoden ajan olen myös tilastoinut valmistuneet työt ja kulutetut lankakilot. Vuonna 2016 lankaa kului 1,9 kiloa, töitä valmistui 26, vuonna 2017 3,4 kiloa lankaa ja töitä valmistui 45. Viime vuonna lankaa kului 2870 g, eli n. 2,9 kiloa. Aika hyvä saavutus, sillä neuleaikani vähentyi syksyllä radikaalisti, kun vaihdoin kotiäitiyden kokopäivätöihin. Valmistuneita töitä oli 28 vuonna 2018.

Vuoden 2017 lopussa asetin vuodelle 2018 muutaman tavoitteen. Ne olivat neulo enemmän sukkia, itselleni lisää paitoja, kokeilla monenlaisia ohjeita ja kehittää käsialaani tiukempaan suuntaan. Halusin myös neuloa miehelleni paidan, sekä itselleni pipo/lapassetin. Sukkia neuloin tänä vuonna mielestäni ihan tarpeeksi, monenlaisia ohjeitakin tuli testattua ja käsialaani olen nykyään ihan tyytyväinen. Miehen paita on yhä kesken, se valmistunee jouluksi 2022 tai niillä main. Onneksi mies ei ole helposti palelevaa sorttia... Lapas/piposetti minulta vielä puuttuu, joten ehkä yritän tosissani panostaa siihen tänä vuonna. 

Mitäs kaikkea viime vuonna sitten tuli neulottua? 

Sukkia neuloin 8 paria, joista yhdet lasten kokoa. Lempparipari ehdottomasti on kesän Tour de Sockia varten neulomani Katrina Birkenwasserin Arctic Blizzard. Se jäikin ainoaksi TdS sukkaparikseni tänä vuonna. Jospa kohta alkavassa SukkaFinlandiassa saldo olisi parempi. 


Lapasia neuloin taas vain vähän, tänä vuonna kolme paria, jotka kaikki menivät lahjaksi. Kahdet näistä kolmesta parista olivat yksisarvislapasia. 


Huiveja neuloin tänä vuonna neljä, joista yksi oli lasten kauluri ja toinen lastenkokoinen huivi. Aikuisten huivit jäivät omaan käyttööni ja olivat Rebel, sekä neulistin Shake it up! Shake it up (kuvassa) on ollut käytössä päivittäin ja on ihana. 


Myssyjä ja pipoja neuloin tänä vuonna viisi kappaletta, joista kaksi on vauvojen Bits+pieces myssyjä, kaksi kolmevuotiaalleni neulottuja pipoja ja yksi aikuisten Magnolia pipo (kuvassa). Ensi vuonna pipoja on kyllä pakko neuloa enemmän! 


Aikuisten paitoja neuloin viime vuonna kaksi. Treysta-kirjoneulepaidan sekä neulistin Plum twist-villapaidan. Treysta on ihana, vaikka siitä tulikin hieman liian pieni. Ehkä se joskus mahtuu paremmin, tai sitten neulon helmaan enemmän pituutta jolloin se istuisi paremmin. 


Lasten villapaitoja neuloin tänä vuonna kolme kappaletta, joista lempparit olivat lasteni samispaidat. 


Näiden töiden lisäksi neuloin vuonna 2018 myssyn ja mekon kuopuksemme nukelle, sekä virkkasin stegosauruksen isommalle lapselleni. Siitä tuli yksi tämän vuoden lemppareista, sen verran söpöjä nuo Heidi Bearsin mallit ovat. Minulla on tällä hetkellä tekeillä Heidin pehmolelu kuopuksellekin, saa nähdä milloin valmistuu. 


Sellaisia töitä! Kaikenkaikkiaan aika hyvä neulevuosi, vaikka aika paljon enemmänkin olisi voinut neuloa. Mutta mitäpä sitä harmittelemaan. 


Vuodelle 2019 asetin Instagramin puolella yhdeksän tavoitetta, hauska nähdä mitkä näistä toteutuvat. 

Ylärivi: Shake it up/AnnaJohanna, Sondershawl/letesknits, Tiedknotshat/letesknits
Keskirivi: Erisweater/Isabel Kraemer, Treysta/knit.love.wool., Joy/Veera Välimäki
Alarivi: Dre/AnnaJohanna, Hilla/AnnaJohanna, Fatty Lumpkin/Heidi Bears

Ihanaa ja tuotteliasta neulevuotta 2019 teille kaikille! 

23. joulukuuta 2018

Pilvenreunalla x 2

Haaveilin keväällä, miten kesällä molemmat lapseni kulkisivat kesäillassa päällään samanlaiset pilvenreunalla-villatakit. No, haaveeksi jäi, eikä viime kesänä kyllä lasten hereilläoloaikana juuri edes villatakkeja tarvinnut. Nyt tämä suunnitelma on kuitenkin viimein toteutettu, ja molemmilla lapsillani on oma söpö Muita ihania-blogin suunnittelema pilvenreunalla villatakki. Tosin ihan autenttisia nämä paidat eivät ole, sillä vain mallineule on Muita ihanian, takkien ohje on ravelrysta löytynyt perusraglanhuppari. Tein ohjevaihdoksen, sillä lankani oli alkuperäistä ohjetta ohuempaa.

Ensimmäisestä villatakista kirjoitin täällä ja tässä tulee nyt toisen takin esittely. Takit ovat keskenään hieman erilaiset, toisessa on huppu ja toisessa ei, sekä alimmainen väri on molemmissa eri. Hupun poisjäänti tästä toisesta oli ihan vain silkkaa laiskuutta, halusin nimittäin jo muiden projektien pariin.

Langat ovat itsevärjäämiäni. Lankapohja on worsted-paksuista (200m/100g) merinosukkalankaa, joka on kyllä laadultaan ollut hieman pettymys. Takit ovat jo muutaman käytön jälkeen aika nuhjuisen näköisiä. Mutta ovathan nämä silti hirmu suloiset! Suloisuudesta puheenollen, hupsistarallaaterhi-instagramtililtä löytyy kuva supersöpöstä nuken pilvenreunalla-villatakista, suosittelen kurkkaamaan! Olisin itsekin halunnut sellaisen lapsen joululahjanukelle neuloa, mutta aika loppui kesken. Josta muistuikin mieleen, että lapsen nuken joululahjamekko on vielä kesken, joten taidan tästä kiiruhtaa neulomaan! Ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille teille. <3


Malli: Balete cardigan
sekä pilvenreunalla villatakki Muita ihanian kässäkirjasta
Lanka: Merinosukkalanka 200m/100g
Puikot: 3,5 mm muistaakseni
Koko: 3/4








29. marraskuuta 2018

Magnolia-pipo silkkibambumerinosta

//Lanka saatu bloginäkyvyyttä vastaan. 

Kässämessuviikonloppuna yhtenä ohjelmanumerona meillä oli ystäväni Inkan kanssa muutaman neuleen ja yhden mekon valokuvaus. Oli ihanaa ottaa blogia varten kuvia jonkun sellaisen kanssa, joka oli touhusta ihan yhtä innoissaan kuin itse olin. Sääkin oli aivan ihmeellinen. Yleensä kun valokuvaus marraskuisessa Suomessa on enemmän kuin hankalaa, niin kuin varmasti kaikki bloggaajat tietävät. No, ei tänä sunnuntaina. Aurinko paistoi upeasti ja yhdessä koivussa oli vielä jopa lähes kaikki lehdet tallella. Muutenkin tämä kässämessusunnuntai oli ihana: nukuimme pitkään, söimme ihanan hotelliaamupalan, kävelimme auringonpaisteessa ja otimme kuvia, kiersimme yhden kirppiksen ja istuimme kahvilassa monta tuntia neulomassa. Eipä juuri parempaa ohjelmaa voisi olla.

No, asiaan. Ystäväni suostui onneksi olemaan mallina näissä pipokuvissa, kun pipo ei omaan päähäni mahdu. Malli on Magnolia hat ja lanka on ihanaa bambusilkkiä Eijan kudontaputiikilta. Langassa on 65 % merinovillaa, 20 % bambua ja 15 % silkkiä. Kuten blendistä voi päätellä, on lanka unelmanpehmeää. Oletettavasti silkin ansiosta langassa on myös upea kiilto. Sain Eijan kudontaputiikilta kolmea erilaista lankaa testiin ja tämä oli kyllä ehdottomasti niistä minulle mieluisin. Tästä tulisi varmasti ihana paita. Lanka on fingering vahvuista ja valmistajan mukaan se toimisi myös sukkalankana. Minunkin piti alunperin neuloa langasta sukat, mutta se oli niin ihanan pehmeää, etten raaskinut. Lankaa on tosin vielä paljon jäljellä, joten voi olla, että neulon lopusta sukat ihan vain mielenkiinnosta, että voiko tekokuiduton sukkalanka oikeasti kestää sukkakäyttöä. Tätä lankaa voin kyllä ainakin pipoon suositella lämpimästi. Se on hirmu sileää, ja tosiaan todella pehmeää, joten en usko sen kutittavan kuin kaikkein herkimpiä. 

Pipo aloitettiin tavallisuudesta poiketen ylhäältä, mikä oli ihan hauska tapa neuloa pipo. Kokoa oli mielestäni helpompi säätää tällä tavalla. Neuloinkin tähän pipoon muutaman ylimääräisen pitsikerroksen, sillä siitä uhkasi tulla muuten liian lyhyt. Ohjeessa nimittäin käytettiin hieman paksumpaa lankaa, joten kerrostiheyteni ei varmasti täsmännyt.

Ohje oli hirmu kiva, juuri sellainen luotto-ohje jota voi neuloa useamman kerran. Seuraavaksi taidan testata pipoa Tukuwoolista, ohjeessa käytetty lankakin kun on enemmän sellainen rouhea villa. 


Malli: Magnolia hat - Camilla Vad
Puikot: 4 mm





19. marraskuuta 2018

Kässämessut 2018

Messulippu saatu blogipostausta vastaan. 

Tätä messureissua suunniteltiin pitkään, hotellinkin varasin ystävälleni ja minulle jo kuukausia sitten. Oikeastaan itse lähtö oli varmistunut jo heti viime vuoden messujen jälkeen. Tämä oli nimittäin jo viides vuoteni peräkkäin näillä messuilla ja on sinne vamasti päästävä myös ensi vuonna. Messut ovat totisesti yksi vuoden kässäkohokohdista! Toinen on sitten kesän neulefestarit. Parasta messuilla on se valikoiman määrä. Aina löytyy jotain (tai hieman enemmänkin) ostettavaa, nähtävää ja koettavaa. Tänä vuonna järjestelyt olivat sitäpaitsi jotenkin paremmat kuin aiemmin, eikä ihan tuskastuttavaa tungosta syntynyt missään välissä. Toki ihan joka paikkaan ei nopeasti päässyt, mutta se nyt on ihan oletettavissa, kun kävijöitä on kolmen päivän aikana yli 50 000.

Uutta messuilla oli myös kansainväliset lankamyyjät. Vaikka suomessa on toinen toistaan ihanampia lankamyyjiä, jolta ei totisesti valikoimaa puutu, on aina kiva nähdä myös uusia juttuja. Parasta näissä ulkomaalaisissa myyjissä oli yhden neuleidolini eli Justyna Lorkowskan tapaaminen. Harmittaa, etten tajunnut pyytää yhteiskuvaa hänen kanssaan. Hän on yksi ensimmäisistä suunnittelijoista, joista olen innostunut. Tapasin messuilla myös toisen lempisuunnittelijoistani, neulistin eli Johannan. Olipa kiva jutella, samoin kuin muiden kässäbloggaajien ja muiden kässätuttujen kanssa, joihin siellä törmäsin. Ihana huomata, miten monet yrittäjät alkavat olla jo tuttuja, kun heitä näkee eri lankakaupoissa, messuilla ja neulefestareilla. 

Monessa kässäblogissa on pohdittu tämän vuoden messuhittiä. Mielestäni se oli tänä vuonna erilaiset tavikepakkaukset. Tiedän, että ulkomailla tällaiset pakkaukset ovat olleet pitkään suosittuja, mutta mielestäni niitä ei suomessa (varsinkaan lankafirmoilla) ole juuri näkynyt. Nyt niitä kuitenkin oli hirmu monella kojulla. Itseäni eniten kiinnostavat pakkaukset olivat tanskalaisen g-uldin kojulla olevat lanka + ohje kombinaatiot, sekä jollakin taito kojulla myytävät korkkikankaat, joissa oli ohje pieneen laukkuun. Valitettavasti ne olivat loppuneet, ennen kuin ehdin apajille. 



Yksi messujen parhaista löydöistä oli Raijan Aitan pellavakauppa. Ihania edullisia pellavakankaita. Joskus vielä ompelen pyyhekaapin täyteen pellavapyyhkeitä. Ja toki vaatekaapin täyteen pellavamekkoja. 



Ommel Ry:n messupisteella sai ommella pipon hyväntekeväisyyteen. Pisteen vetäjät olivat onneksi tarkkana, sillä itse meinasin ommella pipon väärinpäin ajatuksissani, vaikka olenkin paljon pipoja ommellut. 


Lanitium ex machina oli messuilla ensimmäistä kertaa. 


Tanskalaisen g-uldin kasvivärjätyt langat olivat hirmu kauniita. 


G-uldilla oli paljon erilaisia lanka + ohje-settejä. 


Handun langat ovat aina yhtä ilahduttava näky. Niitä löytyi lentävän lapasen pisteeltä. 



Pihkan pisteellä ihailin pieniä laukkuja ja lompakoita. 


Taito-lehden pisteellä oli hirmu söpö kettu, joka istui Louhittaren luolan värjäämän langan päällä. Lanka on tarkoitettu Taito-lehden järjestämään mysteerineulontaan. 



Lisää tarvikepakkauksia. 



Hedgehog fibresin väriloistoa muistaakseni Silmukan pisteellä. 



Tarvitsisin juuri jonkun tämänmuotoisen huivin itselleni. 


Uusi juttu lankojen saralla oli tämä Malabrigon todella roiskevärjätty lanka. Tällaisia en ole aiemmin nähnyt. Tätä oli monella kojulla. 



Yllä olevat ihanat langatkin vuonuen ja viipsinpuun pisteeltä. Ihania juttuja koko koju täynnä.


Kässäkerho Pom Pomin pisteellä oli ihania mallineuleita. 



Pom Pomin värimaailma on ihanan murrettu, juuri minun makuuni. 


Kangasmyyjiä tuli tänä vuonna kuvattua niukanlaisesti. Paapiin kojulla ihastelin joulukankaita. 



Nuppu print companyn kukkakankaat ovat himu söpöjä. Yritin etsiskellä heiltä sellaista ihanaa kukallista pikkulaukkua, mutta sellaisia ei ollut mukana. 



Kettuvillan keinutuolin matto oli älyttömän kaunis. 




Petrichor yarns taisi esiintyä messuilla myös ensimmäistä kertaa. Näitä oli Lankaidean kojulla. 



Bää lankalaboratoriossa esiteltiin kehräämistä. Seuraan sitä aina ihaillen ja toivoen, että joskus oppisin tämän taidon myös itse. 



Nämä olivat samalta pisteeltä. Upeita käsinkehrättyjä lankoja! 


Taito-kojut inspiroivat minua tänä vuonna. Aiempina vuosina olen ne sivuuttanut, mutta niissähän on vaikka mitä hienoja juttuja! 



Rankan kässämessupäivän jälkeen ei olisi voinut parempaa olla, kuin nauttia rentouttavasta illasta ja saunasta hotellilla, ja kruunata kokemus vielä pitkillä yöunilla ja loistavalla aamiaisella. 


Sunnuntaina emme enää menneet messuille, vaan vietimme päivää lähinnä kahvitellen ja neuloen. 



Lapanenkin melkein valmistui kahvittelun lomassa. 



Loppuun vielä kuva ostoksista. Ominilta tuo oksatrikoo, kangaskapinalta jc ja musta trikoo, mustaa pellavaa Raijan aitalta, yksisarvisia Verson puodilta, kuminauhaa käpyseltä ja upeaakin upeammat vyyhdit Skein Queenilta.



Lankarakkauksista vielä yhteiskuva.

Olipa kaikinpuolin loistava messuviikonloppu! Sopivassa suhteessa ostoksia, rentoutumista, tuttujen tapaamista ja ystävän kanssa jutustelua. <3 Ensi vuonna taas, se on varmaa.

Tässä linkit edellisvuosien postauksiini samasta aiheesta 2016 2017 2015.