26. huhtikuuta 2019

Siskolle myös

Virkkasin viime keväänä esikoisellemme stegosauruksen, josta tuli kaikin puolin ihana. Pikkusiskolle toki piti tehdä myös! Hieman siinä kesti, mutta nyt on molemmilla omat söpöläisensä.

Malli on tässäkin Heidi Bearsin käsialaa ja löytyy ravelrysta nimellä Fatty Lumpkin. Kannattaa tsekata Heidin ohjeet sieltä, jos ne eivät ole sinulle aiemmin tuttuja.


Villi ja vapaa heppa valmiina seikkailuihin!


Langat ovat tässä pääosin itse värjäämiäni. Lilan päävärin värjäsin ihan tätä projektia varten, muut langat ovat jämiä muista projekteista.


Korvat, häntä ja harja olivat mielestäni hyvin suunnitellut yksityiskohdat. Heidin ohjeet ovat suht hintavia, mutteivat todellakaan ylihinnoiteltuja, sen verran yksityiskohtaisia ne nimittäin ovat. Näillä ohjeilla onnistuu kyllä ihan aloittelijakin! Itsekin nimittäin olen aivan tumpelo virkkaamisessa.




Kuvaan pääsi myös veljen stegosaurus. Nyt pitäisi kuulemma tehdä isoveljelle uusi, kun siskokin sai. Ja sitten varmaan taas siskolle uusi, kun velikin sai... ja niin edelleen. 

Näitä on kyllä hirmu kiva tehdä, joten voi olla, että nappaan neuleprojektejen sivuun vielä jonkun Heidin pehmoista. Olisi ihana tehdä esimerkiksi kilpikonna trikoo- tai ontelokuteesta, niin siitä tulisi lattiatyyny. Ehkä joskus sitten. 

27. maaliskuuta 2019

Kirjontajuttuja

//Kirja saatu arvostelua vastaan.

Bongasin jostain blogista kirja-arvostelun kirjontakirjasta ja innostuin. Nyt olisi viimein aika minunkin opetella kirjomaan! Toki jonkun verran olen joskus kirjonut, mutta hyvin vähän, enkä todellakaan ole osannut mitään muita pistoja kuin sen ihan perus-perus ompeleen joka opetetaan jo eskarissa. Tämä kirja vaikutti sopivalta teokselta, jonka parissa voisin aloittaa uuden harrastuksen. 


Kun sain kirjan, oli paikallisessa käsityöliikkeessä sattumalta kirjontalangat ja kehykset alessa, joten hamstrasin niitä sitten tarpeiksi ja rupesin hommiin. 


Kirjassa eniten viehätti lehti- ja kukkakuviot, joista yhden otinkin ensimmäiseksi harjoitustyöksi. Tässä työssä tuli mukavasti kokeiltua lähes kaikki kirjassa esitellyt pistot. Kirjonta oli mielestäni yllättävän helppoa ja jälkikin on kelvollisen näköistä. Luulen, että pienellä harjoittelulla olisi mahdollista tehdä todella kivoja juttuja. 


Kirjasta löytyy mielestäni moderneja, simppeleitä ja kauniita ideoita niin kehyksiin laitettavaksi, käytettäväksi kuin sisustukseen sisällytettäväksi. 







Kirjan lopusta löytyy selitykset kaikista pistoista. Mielestäni kuvat ja ohjeet olivat helppoja seurata, tosin yhden piston jouduin tarkistamaan youtube-videosta, kun en meinannut saada sitä onnistumaan. Vallan kelpo perusteos, jota voin suositella kaikille kirjonnasta kiinnostuneille. 

3. maaliskuuta 2019

Joulukalenterisukat hippusen myöhässä

Isompi lapsista totesi viime viikolla, että "en jaksa millään odottaa joulua". Nyt lienee siis viimeinen hetki esitellä viime joulun kalenterisukat. Nämähän valmistuivat ihan ajallaan joululomalla, mutta kuvaamiseen ei muka ole löytynyt sopivaa hetkeä. En pidä sisäkuvista, mutta sukkien kuvaaminen ulkona niin, että jalat pysyvät kuivana ei ole kovin helppoa tällä hetkellä. Tänään sitten viimein tartuin härkää sarvesta tai oikeammin miestä hihasta ja saimme kuvat otettua. Ihan kivat näistä tuli, vaikka sisällä otettiinkin.

Järjestimme neulontaryhmässämme joulukuussa joulukalenterivaihdon, jossa kukin lähetti toiselle neulojatoverille 12 raitaväriä plus yhden bonusvärin kärkeä varten. Paketit oli numeroitu, jotta osasi avata ne oikeassa järjestyksessä. Tämä oli hirmu mukavaa ja jää varmasti perinteeksi. Omista sukistani tuli ihanat. Jämiä näissä oli ainakin Eluded Fibresin, Dropsin, Louhittaren Luolan ja Filcolanan langoista. Kiitokset vain neulojatoverille hauskoista sukista.


Malli: Oma varpaista varteen
Lanka: Jämiä ystävältä
Puikot: 2 mm




20. helmikuuta 2019

Rakkaudesta joustamattomiin kankaisiin


Olen käynyt syksystä asti ompelukurssilla. Syksyllä touhusin kurssilla aina vähän sitä ja tätä, enkä oikein osannut rentoutua, vaikka kurssi-illat olivatkin aina kovin kaivattua omaa aikaa. Ennen joulua rupesin ompelemaan lapsille joululahjaksi kylpytakkeja, ja siitä se kurssirakkaus sitten pikkuhiljaa syttyi. Tajusin nauttivani joustavien kankaiden ompelusta tällä hetkellä paljon paljon enemmän kuin trikoista ja muista joustavista. Onnistumisen kokemukset olivat kannustavia ja opettajan avulla uutta tuli opittua paljon. 

Kurssikaverillani on aina mukana Mekkotehdas-kirja. Olen jo kauan halunnut ommella tytölleni ihania mekkoja ja niitähän tuo Mekkotehdas on pullollaan. Ensimmäiseksi ompelin Orelma-mekon, josta tuli ihana! Malli on hyvin yksinkertainen ja siksi myös helppo ommeltava. Kangas tässä mekossa on ihanasta Kimmistä (linkki) ostettua double gauze puuvillaa. Tämä on superpehmeää ja varmasti mukavaa päällä! Pitää ehkä itsellekin ommella tästä kesämekko... 

Kylläpä onnistuneesta projektista tulee hyvä fiilis, varsinkin kun onnistuu omalla epämukavuusalueellaan eli ompelussa. Täytyy kyllä sanoa, että taitava opettaja on tässä touhussa ollut minulle kullan arvoinen! Ennen minulla oli lähes aina ompelukaverina yksi taitava ystäväni, mutta muualle muutettuamme taitavampi kaveri puuttui. Onneksi sitten löysin tänne kurssille. Kurssi on kansalaisopiston ja tuntimäärään nähden todella halpa. Suosittelen siis lämpimästi, jos paikkakunnaltasi vastaavia löytyy! 


Malli: Orelma, kirjasta Mekkotehdas
Kangas: double gauze (kimmi.fi)
Koko: 86 cm








Meidän ihana pieni, jolle mekko on vielä hieman iso. <3 

4. tammikuuta 2019

2018

Vuosikatsauksesta on tullut jo perinne. Tänä vuonna meinasin jättää välistä ajanpuutteen vuoksi, mutta pitihän se jonkinlainen väkertää. Kolme aikaisempaa koostetta löytyy linkkien takaa: 201720162015. Muutaman vuoden ajan olen myös tilastoinut valmistuneet työt ja kulutetut lankakilot. Vuonna 2016 lankaa kului 1,9 kiloa, töitä valmistui 26, vuonna 2017 3,4 kiloa lankaa ja töitä valmistui 45. Viime vuonna lankaa kului 2870 g, eli n. 2,9 kiloa. Aika hyvä saavutus, sillä neuleaikani vähentyi syksyllä radikaalisti, kun vaihdoin kotiäitiyden kokopäivätöihin. Valmistuneita töitä oli 28 vuonna 2018.

Vuoden 2017 lopussa asetin vuodelle 2018 muutaman tavoitteen. Ne olivat neulo enemmän sukkia, itselleni lisää paitoja, kokeilla monenlaisia ohjeita ja kehittää käsialaani tiukempaan suuntaan. Halusin myös neuloa miehelleni paidan, sekä itselleni pipo/lapassetin. Sukkia neuloin tänä vuonna mielestäni ihan tarpeeksi, monenlaisia ohjeitakin tuli testattua ja käsialaani olen nykyään ihan tyytyväinen. Miehen paita on yhä kesken, se valmistunee jouluksi 2022 tai niillä main. Onneksi mies ei ole helposti palelevaa sorttia... Lapas/piposetti minulta vielä puuttuu, joten ehkä yritän tosissani panostaa siihen tänä vuonna. 

Mitäs kaikkea viime vuonna sitten tuli neulottua? 

Sukkia neuloin 8 paria, joista yhdet lasten kokoa. Lempparipari ehdottomasti on kesän Tour de Sockia varten neulomani Katrina Birkenwasserin Arctic Blizzard. Se jäikin ainoaksi TdS sukkaparikseni tänä vuonna. Jospa kohta alkavassa SukkaFinlandiassa saldo olisi parempi. 


Lapasia neuloin taas vain vähän, tänä vuonna kolme paria, jotka kaikki menivät lahjaksi. Kahdet näistä kolmesta parista olivat yksisarvislapasia. 


Huiveja neuloin tänä vuonna neljä, joista yksi oli lasten kauluri ja toinen lastenkokoinen huivi. Aikuisten huivit jäivät omaan käyttööni ja olivat Rebel, sekä neulistin Shake it up! Shake it up (kuvassa) on ollut käytössä päivittäin ja on ihana. 


Myssyjä ja pipoja neuloin tänä vuonna viisi kappaletta, joista kaksi on vauvojen Bits+pieces myssyjä, kaksi kolmevuotiaalleni neulottuja pipoja ja yksi aikuisten Magnolia pipo (kuvassa). Ensi vuonna pipoja on kyllä pakko neuloa enemmän! 


Aikuisten paitoja neuloin viime vuonna kaksi. Treysta-kirjoneulepaidan sekä neulistin Plum twist-villapaidan. Treysta on ihana, vaikka siitä tulikin hieman liian pieni. Ehkä se joskus mahtuu paremmin, tai sitten neulon helmaan enemmän pituutta jolloin se istuisi paremmin. 


Lasten villapaitoja neuloin tänä vuonna kolme kappaletta, joista lempparit olivat lasteni samispaidat. 


Näiden töiden lisäksi neuloin vuonna 2018 myssyn ja mekon kuopuksemme nukelle, sekä virkkasin stegosauruksen isommalle lapselleni. Siitä tuli yksi tämän vuoden lemppareista, sen verran söpöjä nuo Heidi Bearsin mallit ovat. Minulla on tällä hetkellä tekeillä Heidin pehmolelu kuopuksellekin, saa nähdä milloin valmistuu. 


Sellaisia töitä! Kaikenkaikkiaan aika hyvä neulevuosi, vaikka aika paljon enemmänkin olisi voinut neuloa. Mutta mitäpä sitä harmittelemaan. 


Vuodelle 2019 asetin Instagramin puolella yhdeksän tavoitetta, hauska nähdä mitkä näistä toteutuvat. 

Ylärivi: Shake it up/AnnaJohanna, Sondershawl/letesknits, Tiedknotshat/letesknits
Keskirivi: Erisweater/Isabel Kraemer, Treysta/knit.love.wool., Joy/Veera Välimäki
Alarivi: Dre/AnnaJohanna, Hilla/AnnaJohanna, Fatty Lumpkin/Heidi Bears

Ihanaa ja tuotteliasta neulevuotta 2019 teille kaikille! 

23. joulukuuta 2018

Pilvenreunalla x 2

Haaveilin keväällä, miten kesällä molemmat lapseni kulkisivat kesäillassa päällään samanlaiset pilvenreunalla-villatakit. No, haaveeksi jäi, eikä viime kesänä kyllä lasten hereilläoloaikana juuri edes villatakkeja tarvinnut. Nyt tämä suunnitelma on kuitenkin viimein toteutettu, ja molemmilla lapsillani on oma söpö Muita ihania-blogin suunnittelema pilvenreunalla villatakki. Tosin ihan autenttisia nämä paidat eivät ole, sillä vain mallineule on Muita ihanian, takkien ohje on ravelrysta löytynyt perusraglanhuppari. Tein ohjevaihdoksen, sillä lankani oli alkuperäistä ohjetta ohuempaa.

Ensimmäisestä villatakista kirjoitin täällä ja tässä tulee nyt toisen takin esittely. Takit ovat keskenään hieman erilaiset, toisessa on huppu ja toisessa ei, sekä alimmainen väri on molemmissa eri. Hupun poisjäänti tästä toisesta oli ihan vain silkkaa laiskuutta, halusin nimittäin jo muiden projektien pariin.

Langat ovat itsevärjäämiäni. Lankapohja on worsted-paksuista (200m/100g) merinosukkalankaa, joka on kyllä laadultaan ollut hieman pettymys. Takit ovat jo muutaman käytön jälkeen aika nuhjuisen näköisiä. Mutta ovathan nämä silti hirmu suloiset! Suloisuudesta puheenollen, hupsistarallaaterhi-instagramtililtä löytyy kuva supersöpöstä nuken pilvenreunalla-villatakista, suosittelen kurkkaamaan! Olisin itsekin halunnut sellaisen lapsen joululahjanukelle neuloa, mutta aika loppui kesken. Josta muistuikin mieleen, että lapsen nuken joululahjamekko on vielä kesken, joten taidan tästä kiiruhtaa neulomaan! Ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille teille. <3


Malli: Balete cardigan
sekä pilvenreunalla villatakki Muita ihanian kässäkirjasta
Lanka: Merinosukkalanka 200m/100g
Puikot: 3,5 mm muistaakseni
Koko: 3/4








29. marraskuuta 2018

Magnolia-pipo silkkibambumerinosta

//Lanka saatu bloginäkyvyyttä vastaan. 

Kässämessuviikonloppuna yhtenä ohjelmanumerona meillä oli ystäväni Inkan kanssa muutaman neuleen ja yhden mekon valokuvaus. Oli ihanaa ottaa blogia varten kuvia jonkun sellaisen kanssa, joka oli touhusta ihan yhtä innoissaan kuin itse olin. Sääkin oli aivan ihmeellinen. Yleensä kun valokuvaus marraskuisessa Suomessa on enemmän kuin hankalaa, niin kuin varmasti kaikki bloggaajat tietävät. No, ei tänä sunnuntaina. Aurinko paistoi upeasti ja yhdessä koivussa oli vielä jopa lähes kaikki lehdet tallella. Muutenkin tämä kässämessusunnuntai oli ihana: nukuimme pitkään, söimme ihanan hotelliaamupalan, kävelimme auringonpaisteessa ja otimme kuvia, kiersimme yhden kirppiksen ja istuimme kahvilassa monta tuntia neulomassa. Eipä juuri parempaa ohjelmaa voisi olla.

No, asiaan. Ystäväni suostui onneksi olemaan mallina näissä pipokuvissa, kun pipo ei omaan päähäni mahdu. Malli on Magnolia hat ja lanka on ihanaa bambusilkkiä Eijan kudontaputiikilta. Langassa on 65 % merinovillaa, 20 % bambua ja 15 % silkkiä. Kuten blendistä voi päätellä, on lanka unelmanpehmeää. Oletettavasti silkin ansiosta langassa on myös upea kiilto. Sain Eijan kudontaputiikilta kolmea erilaista lankaa testiin ja tämä oli kyllä ehdottomasti niistä minulle mieluisin. Tästä tulisi varmasti ihana paita. Lanka on fingering vahvuista ja valmistajan mukaan se toimisi myös sukkalankana. Minunkin piti alunperin neuloa langasta sukat, mutta se oli niin ihanan pehmeää, etten raaskinut. Lankaa on tosin vielä paljon jäljellä, joten voi olla, että neulon lopusta sukat ihan vain mielenkiinnosta, että voiko tekokuiduton sukkalanka oikeasti kestää sukkakäyttöä. Tätä lankaa voin kyllä ainakin pipoon suositella lämpimästi. Se on hirmu sileää, ja tosiaan todella pehmeää, joten en usko sen kutittavan kuin kaikkein herkimpiä. 

Pipo aloitettiin tavallisuudesta poiketen ylhäältä, mikä oli ihan hauska tapa neuloa pipo. Kokoa oli mielestäni helpompi säätää tällä tavalla. Neuloinkin tähän pipoon muutaman ylimääräisen pitsikerroksen, sillä siitä uhkasi tulla muuten liian lyhyt. Ohjeessa nimittäin käytettiin hieman paksumpaa lankaa, joten kerrostiheyteni ei varmasti täsmännyt.

Ohje oli hirmu kiva, juuri sellainen luotto-ohje jota voi neuloa useamman kerran. Seuraavaksi taidan testata pipoa Tukuwoolista, ohjeessa käytetty lankakin kun on enemmän sellainen rouhea villa. 


Malli: Magnolia hat - Camilla Vad
Puikot: 4 mm