15. elokuuta 2018

Luottosuunnittelijan ohje toimii aina

Neuloin joskus Missä neuloimme kerran- blogin Johannan paidan, josta tuli heti lemppari. Sen jälkeen Johanna on julkaissut paitaohjeen toisensa jälkeen. Niistä lähes jokainen on sellainen, jonka neuloisin mielelläni. Johanna onkin yksi niistä suunnittelijoista, jonka tyyliin luotan sen verran, että uskallan varmaan lähteä myöhemmin syksyllä neulottavaan mysteerihuiviin mukaan. Luottosuunnittelija siis. Tämän Plum Twist paidan nähtyäni halusin heti neuloa sen, ja ohje olikin loistava! Pitsi oli tarpeeksi helppoa, mutta silti mielenkiintoista neulottavaa. Ohjeessa oli kaikki tarvittava, niin ettei tarvinnut rukata omia aivojaan vaan sai vain posottaa menemään. 

Neuloin paidan BC Garnin Bio Shetlandista, ohuesta luomuvillasta, joka oli todella riittoisaa. Neljä vyyhtiä riitti tähän paitaan hyvin, eli langanmenekki oli alle 200 g. Paita oli alunperin ihan täysin erivärinen, mutta värit eivät valmiina pintana toimineet, joten heitin paidan valmistuttuaan väripataan. Ja uudestaan... ja uudestaan. Opinpahan ainakin sen, että valmiin paidan värjääminen on vaikeaa. Mutta lopulta väri on mielestäni hyvä! Kuvauspäivänä oli niin kirkasta, ettei väri oikein näy, mutta se on sellainen eläväinen tumma liila. 

Paidasta tuli tosi kiva, istuvuus on taas ihan nappiin, niin kuin tiesi Johannan ohjeella sen olevankin. Muotoilut olisin voinut jättää pois, sen verran on nimittäin raskauksista jäänyt ylimääräistä vyötärölle. Mutta pidän takkejani aina auki, niin ei se haittaa. 


Malli: Plum twist
Puikot: 2 mm ? 
Lanka: BC Garn Bio Shetland





9. heinäkuuta 2018

Jyväskylän neulefestarit 2018

Tämä on tapahtuma, jota en jätä välistä kovin heppoisin perustein. Vaikka välimätkä on muuton takia venähtänyt useamman sadan kilometrin pituiseksi, ei se tahtia haittaa. Varasimme ystäväni kanssa hotellihuoneen (tai itseasiassa kaksi, joista toisen peruimme) jo aikoja sitten. Hotelliksi valikoitui Hotelli Yöpuu, jonka ravintolassa (Pöllöwaari) olen käynyt useasti Jyväskylässä asuessani ja sitä kautta tiesin paikan loistavaksi. Eikä kyllä tarvinnut pettyä! Pitkän festaripäivän jälkeen pääsimme nauttimaan ensin pienestä tervetuliaisvälipalasta paahdettuine pähkinöineen ja tervetuliaisjuomineen ja sen jälkeen saimme hotellin saunan tunnin ajaksi kokonaan itsellemme. Kun kokemuksen kruunasi vielä paras hotellissa syömäni aamupala ja pitkät yöunet, ei voi kuin todeta, että valinta oli vallan mainio. (Todettakoon vielä sekin, ettei tämä ollut mikään maksettu mainos, ihan tavallisina yövieraina hotellissa olimme.)

Mutta asiaan, eli niihin itse festareihin. Olimme päättäneet tulla paikalle lauantaiksi ja sunnuntaiksi, sillä halusimme osallistua lauantai-illan neuleiltaan. Perjantaina olinkin anoppilassa ihan tuskissani, sillä olin varma, että kaikki hyvät langat ehtivät loppua ennen kuin pääsen paikan päälle. Ihan näin ei onneksi käynyt, vaikka esimerkiksi aiemmin haaveilemani raitapallot Petrichor Yarnsin pisteeltä olivat ehtineet loppua jo. 



Mielestäni tämän vuoden festarihitti oli Suomenlampaan villa, ja erityisesti tämä Suoma-single, joka olikin ihan älyttömän pehmeää ja ihanaa. Tätä tarvitsen joskus ehdottomasti paidallisen. Suoma on Kässäkerho Pompomin lankaa.


Pompomin pisteellä ihailimme myös Mehukekkerit Veeran neulomaa paitaa, johon löytyy ilmainen ohje tuon linkin takaa. Ohje on kirjoitettu suomeksi, joten tässä oiva vinkki niille, jotka haluaisivat neuloa paidan yhtenä kappaleena, mutta englanti ei taivu. Lankana alemman kuvan Donegal Tweed. 



Muiden bloggaajien raporteissa on hitiksi mainittu myös oheistuotteet, ja tähän voi kyllä yhtyä. Niitä oli tarjolla entistä enemmän, oli pinssiä, korua, pussukkaa, kassia, korttia ja muuta.


Ensimmäisiltä neulefestareilta tuttu Snailyarn oli paikalla taas. Ihastuttavinta tällä pisteellä olivat nämä (sekä isommat) gradisetit, joista esilläkin ollut Utu oli neulottu. Tässä taas yksi ohje, joka on pakko neuloa joskus.



Lanitiumin pisteellä ihastuttivat nämä vyyhdit, jotka olivat kuin pieniä maalauksia. 


Yksi viime vuoden hiteistä, La Fee Fil oli taas paikalla. Heillä oli tällä kertaa mukana myös 200 ja 300 gramman gradikeriä, joista varsinkin tätä mustaharmaata paitalankaa ihailin pitkään, mutten lopulta raaskinut kotiuttaa. 



Johanna julkaisi juuri ennen neulefestareita Dre-villatakin ohjeen, joka oli neulottu tästä Walcot Yarnsin Opus langasta. Langan luvataan vyötteessä olevan 100 % awesome, mikä kyllä piti täysin paikkaansa. Vieläkin vähän harmittaa, etten lopulta lankaa ostanut.


Mielestäni Petrichor Yarns kuuluu myös yhteen näiden festareiden tai ehkä ennemmin tämän vuoden hiteistä. Yhden naisen värjäämö, joka nousi aika nopeasti tunnetuksi ja pidetyksi. Ei voi kuin hattua nostaa tällaiselle yrittäjälle. Suosittelen seuraamaan instagramin puolella, jos ihanat väriherkut kiinnostavat. Tältä puodilta löytyy kaikkea hauskaa ja erilaista, kuten raitapallot ja upeaakin upeammat taidelankut, joista nyt valitettavasti ei ole kuvaa, sillä ne loppuivat ennen kuin pääsin paikalle.  


Ilon pisteellä oli taas kaikenlaisia herkkuja. 


Handulla oli pisteellään ihana sateenkaari.


Tänä vuonna festariostokseni koostuivat pääosin Rintalan tilan langoista. Olen jo kauan heidän lankojaan ihaillut ja intoillut Suomenlampaiden villasta, mutta sopivaa ohjetta ei ole koskaan ollut takataskussa, kun heidän pisteelleen olen erinäisissä tapahtumissa löytänyt. Nyt oli, ja kahdet paitalangat lähtivät mukaan. 



Pihalla oli tänä vuonna selkeästi enemmän istumapaikkoja kuin aiempina vuosina, kun pihan uusi kahvila Love Local Brands oli koonnut pihalle trukkilavoista istumapaikkoja. Sama kahvila myös tarjosi ruokaa ja juotavaa koko festareiden ajan, ja ruokahuolto pelasikin mielestäni tänä vuonna aiempia vuosia paremmin. Viime vuonna iltajuhlassa jotkut jonottivat ruokaa todella kauan ja osa myyntituotteista pääsi loppumaankin, mutta tänä vuonna lauantain neuleillassa ei ollut samaa ongelmaa. Erityiskiitos kahvilan älyttömän hyvälle Brita-kakulle. 


Pihalta löytyi neuleillan aikaan myös kerijälaite, joka oli ihan pelastus. Ostin nimittäin Lentävän lapasen pisteeltä yhteensä 1600 metriä ohuen ohutta pellavalankaa, jota olisi ollut aika tuskaisaa keriä käsin. 


Lopuksi vielä yhteiskuva ostoksistani, etualan värikäs sukkalanka on Ikken pisteeltä, punertava pellava Lentävästä lapasesta, ja loput Rintalan tilalta. Näistä tulee kolme paitaa ja sukat. 


Ikken vyyhdistä vielä parempi kuva.

Olipa kyllä kaikinpuolin loistavat neulefestarit! Järjestelyt toimivat moitteettomasti, keli oli mitä kaunein, seura mitä mainiointa ja langat jälleen kerran upeita. Kurssit jäivät tänä(kin) vuonna väliin, mutta neuleilta oli kiva lisä lankashoppailuun. Parasta oli taas ihmisten tapaaminen ja se inspiraation määrä, kun ympärillä parveili toinen toistaan upeampia neuleita. Ensi vuonna sitten taas, ehdottomasti! 

Täältä löytyy aiempien vuosien festaripostaukseni. 

17. kesäkuuta 2018

Pilvenreunalla-villatakki


Olen halunnut neuloa tämän villatakin jo kauan ennen kuin minulla oli edes lapsia. Pitkäksi aikaa se kuitenkin unohtui, kunnes sain kustantajalta Muita ihania-kässäkirjan ja siellä olevan ohjeen avulla pilvenreunalla-kuume äityi taas kovaksi. En kuitenkaan halunnut neuloa tätä kirjan ohjeella, sillä halusin takista ohuemman, kuin kirjan ohjeessa. Etsin siis ravelrysta hupullisen villatakin ohjeen ja nappasin Muita ihania-kirjasta vain kirjoneulekuvion. Hyvin toimi tällainenkin kombo, vaikka käyttämäni ohje ei ehkä lempparini ollutkaan. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ollut, pieniä juttuja vain, kuten raglanlisäykset, jotka pystyy mielestäni tekemään myös kauniimmalla tavalla. Tämän olisin tietysti voinut helposti korjata jo neuloessani, mutta se jäi tekemättä. Aion kuitenkin neuloa tämän saman takin myös esikoiselleni, joten siinä voin sitten fiksata ensimmäisen paidan epätäydellisyydet. Koko oli myös mielestäni hieman nafti, sillä 1-2 v koon neulomalla sain aikaan juuri meidän pienehkölle 11 kk vauvalle sopivan takin. Onneksi paita oli kuitenkin sopiva ja ohjeen malli muuten todella kiva. Helppokin tämä ohje oli. 

Pitäisiköhän aloittaa alusta? Rupesin alunperin neulomaan tätä villatakkia, kun sain pakkomielteen molemmista lapsistani istumassa pyöräkärryssä kesäiltana, uudet ja samanlaiset (mutta eriväriset) villatakit päällään. Nyt sitten vain isompi äkkiä puikoille, ennen kuin kesä loppuu. Vastahan se onneksi alkoi, joten aikaa on. Tämän takin kuvat eivät nyt ole parhaasta päästä, sillä tuollaista eläväistä 11 kk on hyvin haastavaa kuvata. Odotan innolla sitä, kun kuvaan molempia lapsia takeissansa, veikkaan, että silloin lopputulos on vielä upeampi. ;) 



Malli: Muita ihania - kässäkirja (pilvenreunalla villatakki lapselle)
Lanka: Itsevärjäämäni merinosukkalanka (200 m/100 g)





4. kesäkuuta 2018

Ikuisuusprojekti briossista


Tässä huivissa kesti ja kesti, ja tauollekin se joutui pitkäksi aikaa, mutta neulojatoveri kannusti, että neulo loppuun vain, se on sen arvoinen. Ja onhan tämä! Lopputulos on todella mieluinen, juuri sopivan mallinen kaulaan ja muutenkin kaikinpuolin kaunis. Syksyn luottohuivi, veikkaan. 

Briossihan ei ole mitenkään vaikeata, mutta hidasta se on. Jotta saa yhden kerroksen neulottua, joutuu neulomaan kaksi kerrosta, ensin toisella ja sitten toisella värillä. Mutta kivaa tämä on, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos briossin neulominen ei vielä ole tuttua. Ravelry on täynnä toinen toistaan ihanampia briossineuleohjeita. Esimerkiksi tämä Anna Johannan ihana briossipaita tai sitten ihan yksinkertainen kauluri. Itse neuloin ensimmäisenä briossityönä tämän pipon. 

Palataan kuitenkin tähän nyt esiteltävään huiviin. Tuo vaaleampi lanka on lankavarastoni aarre, tuliaislanka parin vuoden takaiselta Kanadan reissulta. Lanka on Manos Del Uruguayn sukkalankaa. Toisen langan sain vaihtarina, kun ompelin neulojatoverille projektipussukan. Se on Julia Asselin nimistä lankaa, josta en sen tarkemmin tiedä muuta, kuin että sukkalankaa sekin on. Molempia lankoja jäi vähän jäljelle yhdestä vyyhdistä. Hyvin riittivät. 



Langat: Manos Del Uruguay ja Julia Asselin
Puikot: n. 3 mm
Langanmenekki: vajaa 100 g kumpaakin, veikkaan n. 170 g yhteensä





14. toukokuuta 2018

Stegosaurus

Törmäsin yhtenä päivänä netissä taas Heidi Bears virkkausohjeisiin, joita kävin sitten tutkimassa ravelrysta lisää. Olin kyllä nähnyt ja ihastellut näitä aiemminkin, varsinkin jossain vaiheessa monessa paikassa esiintynyttä Happypotamusta. Voiko näitä olla ihastelematta? En kuitenkaan ole kovin innokas virkkailija, joten ihasteluksi se vain on osaltani jäänyt. Nyt kuitenkin bongasin Ravelrysta ohjeen Puff the Magic Stegosaurus - dinoon. Koska esikoisellani on viime aikoina ollut aika kova dinovaihe, tiesin, että tämä on tehtävä. Hetken aikaa yritin puhua itseäni ympäri, mutta argumentit kuten "et osaa virkata" ja "et todellakaan jaksa virkata montaa samanlaista kukkasta kyllästymättä" kaikuivat kuin kuuroille korville. Hain kaupasta koukun ja kohta oli värit jo päätetty. Loppujen lopuksi kävi niin, että innostuin tästä projektista niin, etten neulonut moneen päivään. Asia, jota ei ole tainnut tapahtua sen jälkeen, kun neulomisesta innostuin. 

Kävi ilmi, että tällainen palaprojekti on juuri täydellinen pikkulapsiarkeen. Koko ajan tuntui, että edistyi, kun yhden kukan virkkaukseen ei kauaa mennyt. Nopeat palat innostivat jatkamaan ja aiheuttivat onnistumisen kokemuksia. Kesäinen ja pirtsakka väriyhdistelmä sai myös virkkaamaan ja virkkaamaan ja virkkaamaan. Ohje oli yksi parhaita koskaan näkemistäni. Sen yksityiskohtaisempaa ja selkeämpää ohjetta ei juuri voi olla. Tällainen virkkaustumpelokin kuin minä, onnistui tässä ihan helposti. Suosittelen lämpimästi Heidi Bears ohjeita ja näitä syötävän suloisia pehmoja. Veikkasin etukäteen, että tämän virkattuani en suostuisi virkkaamaan ikinä enää yhtään kukkaa, mutta pakkohan pienemmällekin on oma pehmo tehdä. Enkä usko, että se edes on kovin vastenmielistä, päinvastoin. 

Langat tässä ovat kaikenlaisia sekalaisia jämiä. Pääväri on itse värjäämääni merinosukkalankaa. Sitä kului vajaa 60 grammaa. Selkäpanssarin (vai miksi noita voisi kutsua) lanka on myös itsevärjäämääni, kuten suurin osa muistakin väreistä. Kaikki langat ovat fingering vahvuisia sukkalankoja. 

Malli: Puff the Magic Stegosaurus - Heidi Bears 
Koukku: 1,75 mm






30. huhtikuuta 2018

Hiljainen huhtikuu

Onpas blogissa ollut tässä kuussa hiljaista. Olen naputellut gradua valmiiksi, eikä käsitöille juuri ole aikaa. Mutta nyt on gradu valmis, tai ainakin lähes, joten muutakin ehtii tehdä. 

Tätä villatakkia aloitin jo aikoja sitten, mutta jotenkin inspis meinasi hävitä moneen otteeseen. Epäilin koon olevan liian pieni, en uskonut osaavani steekata, lanka ei ollut niin kivaa ja mitähän vielä. Lopulta kuitenkin takki valmistui nopeasti, kunhan vain neuloin sitä jahkailun sijaan. Eihän tällaiseen vauvaneuleeseen kauaa mene. 

Ohje on Klompelompen neuleita koko perheelle-kirjasta, josta kirjoitin täällä. Malli oli helppo ja neuloinkin ihan ohjeen mukaan, paitsi että muokkailin kirjoneulekaavioita siinä neuloessani hieman. Pienimpään kokoon oli mielestäni valittu vähän hassut kuviot, niin neuloin sitten isompien kokojen kuvioita. Pitkät langanjuoksut muokkasin lyhyemmiksi. Mielestäni neuloin jonkun n. puolivuotiaan koon, sillä isompaan kokoon ei lankamääräni olisi riitänyt ohjeen mukaan. Lopputulos on kuitenkin meidän kymmenkuiselle vielä aika sopiva, ellei jopa iso. Tiheyteni lienee ohjetta löysempi.

Tämä paita tosiaan neulottiin pyöröna ja lopulta leikattiin edestä auki. Luulin sen olevan jotenkin vaikeaa, mutta eihän se ollutkaan. Ompelukoneella vain saumat leikkuuvaran päälle molemmin puolin, ja sitten saksilla siitä keskeltä katki. Tarkkuutta tämä kyllä vaatii, itsehän onnistuin leikkaamaan ompelemani sauman poikki. Siitäkin tosin selvittiin. Taidan alkaa tehdä näin useamminkin, vaikkei paidassa kirjoneuletta olisikaan. Nurjan neulominen kun ei kuulu lempijuttuihini.

Lanka on Dropsin baby merinoa. Tämä ei kuulu suosikkilankojeni joukkoon, sillä neule on mielestäni jo valmistuessaan hieman nuhjuisen näköinen. Ihanan pehmeäähän se on. Valmistuneesta paidasta pidän silti. Hassua, miten omalle lapselle sopii ihan erivärit, mitä on itse tottunut käyttämään. Tämän lapsen myötä puikoilleni ovat löytäneet liilat ja muut, joita ei täällä ole aiemmin näkynyt. 



Malli: Klompelompe kirjasta neuletakki
Lanka: Drops Baby Merino
Puikot: Ohjeen mukaan



2. huhtikuuta 2018

Trapetsisukat

Sukka-Finlandia loppui osaltani näihin sukkiin, sillä viimeiselle etapille ei kisakunto enää riittänyt. Tämä postauskin on roikkunut luonnoksissa jonkun aikaa, ehkä kisasta on jo sen verran aikaa, ettei sanottavaa näistä enää juuri ole. Tavallaan tosi kiva malli, mutta jotenkin nämä tökkivät kuitenkin. Eniten harmitti se, että ohjeessa oli lankamäärät ilmoitettu vähän miten sattuu. Lopulta päävärille kaivoin varastoista varalangan ja vielä sille varalangalle varalangan, vaikka alkuperäisen lankani olisi pitänyt ohjeen mukaan riittää hyvin. Valitsin sirkusteeman mukaisesti "villejä" värejä, enkä jotenkin osaa näitä käyttää. Kuvissa nämä kyllä näyttävät kivalta, että ehkä pitäisi vain ruveta käyttämään. Tai lahjoittaa eteenpäin...

Sukka-Finlandia oli kyllä kaikinpuolin tosi kiva juttu! Toivottavasti kilpailu saa jatkoa tänä vuonna. Jotenkin kisan jälkeen neuleinto oli pitkään hukassa, ehkä koska kilpailusukkia neuloi niin innolla ja niiden jälkeen ei oikein tiennyt mitä tekisi, mutta viimein into alkaa palailla. 


Malli: Tiina Kaarela - Trapetsi
Langat: Dropsin itsevärjätty (tumma), vihreä ja pinkki tuntemattomia jämiä
Puikot: 2 mm





Lopuksi vielä kuva kaikista Sukka-Finlandiaan neulomistani malleista. Lämppärit ja viisi etappia tuli neulottua.