Rakkaudesta joustamattomiin kankaisiin

Olen käynyt syksystä asti ompelukurssilla. Syksyllä touhusin kurssilla aina vähän sitä ja tätä, enkä oikein osannut rentoutua, vaikka kurssi-illat olivatkin aina kovin kaivattua omaa aikaa. Ennen joulua rupesin ompelemaan lapsille joululahjaksi kylpytakkeja, ja siitä se kurssirakkaus sitten pikkuhiljaa syttyi. Tajusin nauttivani joustavien kankaiden ompelusta tällä hetkellä paljon paljon enemmän kuin trikoista ja muista joustavista. Onnistumisen kokemukset olivat kannustavia ja opettajan avulla uutta tuli opittua paljon. 

Kurssikaverillani on aina mukana Mekkotehdas-kirja. Olen jo kauan halunnut ommella tytölleni ihania mekkoja ja niitähän tuo Mekkotehdas on pullollaan. Ensimmäiseksi ompelin Orelma-mekon, josta tuli ihana! Malli on hyvin yksinkertainen ja siksi myös helppo ommeltava. Kangas tässä mekossa on ihanasta Kimmistä (linkki) ostettua double gauze puuvillaa. Tämä on superpehmeää ja varmasti mukavaa päällä! Pitää ehkä itsellekin ommella tästä kesämekko... 

Kylläpä onnistuneesta projektista tulee hyvä fiilis, varsinkin kun onnistuu omalla epämukavuusalueellaan eli ompelussa. Täytyy kyllä sanoa, että taitava opettaja on tässä touhussa ollut minulle kullan arvoinen! Ennen minulla oli lähes aina ompelukaverina yksi taitava ystäväni, mutta muualle muutettuamme taitavampi kaveri puuttui. Onneksi sitten löysin tänne kurssille. Kurssi on kansalaisopiston ja tuntimäärään nähden todella halpa. Suosittelen siis lämpimästi, jos paikkakunnaltasi vastaavia löytyy! 

Malli: Orelma, kirjasta Mekkotehdas

Kangas: double gauze (kimmi.fi)

Koko: 86 cm

Meidän ihana pieni, jolle mekko on vielä hieman iso. <3 

Raitaa ja taskut

Ihastelin jo kauan sitten eilen tein - Hannen taskumekkoa. Rakastan taskuja, niin olihan tällainenkin saatava. Aika erilainen tästä minun versiostani kyllä loppujen lopuksi tuli, mutta ihana kuitenkin. Sellainen rento mekko, jonka voi vetäistä päälle aina kun vaatekriisi iskee. 

Olipa muuten mukava ommella Noshin kankaista! Tuntuvat olevan aika laadukkaita. Vielä on ainakin ihan uuden näköinen, saa nähdä miten kestää käytössä. Uskon, että erinomaisesti. Tämä kangas on siis Noshin raitakangasta, jota tilasin jo syksyllä voittamallani lahjakortilla. 

Helma on kyllä ihan suora vaikka tässä kuvassa vähän levenevältä näyttääkin. 

Kaava mekkoon on itse soveltamani. Yksinkertaisuudessaan tekoprosessi meni niin, että asettelin yhden paitani kankaan päälle ja pidensin helmaa mekkomittaiseksi. Paidassa on tiukka helma, mutta leveä yläosa. Hihat ovat vain suorakulmion muotoiset palat. Kuvista hahmottaa kyllä miten tämä menee. 

Taskut tein niin, että leikkasin etukappaleen helman vain sopivasta kohdasta poikki ja ompelin taskut kiinni etukappaleeseen, aivan samalla lailla kuin tekisi sivusaumataskut. Taskupussien sivusaumat jäivät auki ja ompelin ne kiinni samalla kuin sivusaumatkin. Hyvin siistit taskut tuli. 

Tämä oli kyllä kivoin ompeluprojekti pitkään aikaan! Sain itselleni hyvän mekon ja mitään isompia mokia ei sattunut. (Mitä nyt leikkasin takakappaleen helman ensin poikki, kun en hoksannut tarkistaa onko siinä nyt se suurempi kaula-aukko vai ei. Muuten kappaleet kun olivat samanlaisia. Onpa nyt sitten samanlainen kaula-aukko edessä ja takana, ei se niin tarkkaa ole.) 

Villa vain toimii.

Villa on ihanaa, melkeinpä missä vain milloin vain. Tämän merinovillakankaan ostin Tampereen kässämessuilta, muistaakseni se on Paapiin. Tätä pitäisi haalia lisää, unelman pehmeää, sekä juuri sopivan lämmintä.

Kangasta ostaessani pelkäsin etten osaa siitä mitään kivaa ommella ja kangas menee pilalle. Ystäväni lupasi ommella mekon puolestani. Loppujen lopuksi kankaasta syntyi maailman yksinkertaisin mekko, jonka ompelimme yhdessä ystäväni kanssa. Hän viimeisteli käden- ja pääntiet minun ommellessani aiemman postauksen vauvanhousuja. Kiitos.

Samainen ystävä tykästyi tähän mekkoon, ja minun epäillessäni osaanko tällaista kuviota käyttääkään, hän lupasi mekon kotiuttaa jos en sitä käytä. Kävi kuitenkin niin, että lopulta tästä tuli ihan lempivaate. Monesti on käynyt niin, että ne mitkä ensin vähän epäilyttävät, ovatkin juuri niitä vaatteita joista saa kehuja aina kun ne päälleen laittaa. Tästä kai voi päätellä, että pitäisi useammin rohkaistua vaatevalinnoissa ja valita sen tutun ja turvallisen sijaan jotain muuta.

Malli: Perus neliömekko ilman kaavaa

Kangas: Paapiin (?) merinovillaneulos

Huomaan näistä postauksistani sen, että neulon paljon enemmän kuin ompelen. Ompeluksista tulee esiteltyä se kaikkein tavallisin mekkokin, kun taas jotain perussukkia ja muita ei tule blogiin kuvattua. Kai ompeluista tulee aina sellainen "vau, sain aikaiseksi fiilis", että ne haluaa myös esitellä. 

Marraskuun vakioasuste - puuvillainen pitsimekko

Kesällä saimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen kummilapsen, pienen tytön. Koskaan en ole mekkoa neulonut, joten pitihän se nyt tehdä, kun oli näin hyvä syy. Kooksi valitsin saman tien ison, muistaakseni 6 kk ikäiselle tarkoitetun, koska arvasin etten tätä ihan viikossa neulo.

Olin juuri muutamaa päivää aiemmin lukenut jonkun blogista tarinan siitä, miten hän oli joutunut purkamaan pitkälle ehtineen pitsitopin koska neule oli mennyt alussa kierteelle. Naurahdin itsekseni, että miten noin voi muka tapahtua. No, eipä se sitten kovin kummoisia taitoja vaatinutkaan... Kyllä harmitti, kun jouduin purkamaan pitkän pätkän muutenkin aika yksitoikkoista helmaa. No, ainakin tuli mallineule tutuksi.

Lopputulos on aika kiva ja uskon, että malli menee vauvalle pitkään. Hyvä niin, koska luulen tämän olevan käyttökelpoisempi kunhan tyttö alkaa kävelemään.

Marraskuu ei taida olla parasta aikaa puuvillaisen mekon käyttöön. Onneksi mekko matkaa meren toiselle puolelle, jossa mekkokelit tulevat nopeammin kuin täällä. Marraskuu ei ole parasta aikaa myöskään valokuvaamiseen... Mies tuli apuun, kun tuskailin, ettei tämä blogiin päädy kun kerran kuvat ovat niin karmeita. Hän sitten onneksi sai esittelykelpoisia kuvia otettua.

Malli: Jostain Modan numerosta

Lanka: BC Garnin Alba

Puikot: Ei kyllä mitään mielikuvaa

Kiva mekko, mutta kylläpä alkoi tulla ikävä villaa tämän loppuvaiheessa. 

Huh, onneksi marraskuu on vain kerran vuodessa. 

Ehkä joskus taas on valoisaa.

Lomamekot

Keväällä mieheni oli käynyt Marimekossa etsimässä minulle mekkokangasta synttärilahjaksi. Heidän puuvillansa ei kuulemma sovellu vaateompeluun, sanoi myyjä. Ei se ehkä parasta olekkaan, mutta kauniin mekon siitä kuitenkin sai, kun mies oli itsepäinen ja osti kangasta myyjän epäilyistä huolimatta.

Mekon tein alunperin vauvamme ristiäisiä varten, mutta kovassa käytössä se oli myös Italian lomallamme, josta nämä kuvatkin ovat. Ihana oli kuvata, kun valoa oli riittävästi! Mies nämä kuvat tosin otti, en minä.

Mekon malli on maailman yksinkertaisin, aikalailla tasapaksu suorakaide, jossa on edessä napit imetyksen mahdollistamiseksi. Muotoa mekkoon tuo vyö. 

Tämä toinen mekko on myös Marimekon kankaasta, alelöydöstä. Muistaakseni 18 euroa siitä maksoin, ei paha hinta mieluisasta mekosta. Malli on tässä myös hyvin yksinkertainen, hihaton perusmekko, jossa myös kaksi nappia edessä. Ihanan käteviä imetysmekkoja. Reissussa tuli kannettua vauvaa paljon kantorepussa, ja mikäs sen helpompaa kuin avata napit ja imettää, ei tarvinnut edes pysähtyä. 

Kaavaa ei tähän mekkoon ole, vaikka olen näitä samantyyppisiä tehnyt jo varmaan kahdeksan. Ehkä juuri siksi. Seuraavaksi voisi tehdä jotain ihan oikeilla kaavoilla. Ja ehkä jopa oikeasta vaatekankaasta, eihän se haittaisi vaikka mekko laskeutuisi vähän paremmin... 

Nyt minulla on näitä Marimekon kankaista ommeltuja imetysmekkoja jo kolme, sen luulisi riittävän. Ensimmäinen mekko löytyy täältä.

Ihana Ruissalo

Kesälomareissulla Turkuun kävimme kiertelemässä Ruissaloa ja haaveilemassa elämästä sen ihanissa puuhuviloissa. Vanhan huvilan kattoterassille olisi täydellistä kattaa aamupala ja katsella samalla auringossa kimaltelevaa merta. Haaveeksi taitaa jäädä, mutta onneksi haaveileminenkin on mukavaa. 

Samalla reissulla tuli kuvattua uusin mekkoni. Vaikka malli ja tekeminen olivat todella helppoja kesti tässä silti kauan. Ystäväni saumuri jota aina lainaan trikoo-ompeluksiin oli vähän vaikeasti tavoitettavissa muuton keskellä. Kävi se meilläkin kylässä, mutta ei ollut oikein halukas yhteistyöhön. Takaisin omaan kotiinsa päästyään (ja ystäväni tehtyä sille jotain pientä) se taas toimi ja sain viimein mekon valmiiksi. Tosin lähempää tarkastelua se ei oikein kestä, sen verran on ylimääräisiä langanpäitä ja muuta pientä viimeisteltävää. Ei se niin tarkkaa ole... On mekko jo päälläni ollut monen monta kertaa. 

Mekko on imetysluukullinen ja tuli tarpeeseen. Olen kyllä muutaman imetysluukullisen mekon ommellut, mutta ne ovat kaikki puuvillaisia. Tämä trikoinen on aika paljon helpompi ja mukavampi käytössä. Kaavan tähän on tehnyt taas kerran se samainen ystäväni jota saan kiittää lähes kaikista ompeluksistani. Olen kehottanut häntä kirjoittamaan ohjeen tähän mekkoon, sillä itse en googlaamalla ainakaan löytänyt mitään yksinkertaista maksutonta imetysmekon ohjetta. Saa nähdä tuleeko sitä ohjetta joskus. 

Imetysluukku on samanlainen kuin Boobin vaatteissa, todella toimiva. (Vielä toimivampi se olisi jos olisin laittanut luukun yläreunaankin kuminauhan. Ompelu ei selvästi ole mun juttu...) 

Olen monesti miettinyt miten neulominen sopii tällaiselle vähän hutiloivalle suurpiirteiselle ihmisille paljon paremmin kuin ompelu. Purkaminen on helpompaa, eikä se muutenkaan ole niin tarkkaa. 

Tää oli kyllä nyt vähän turha postaus: epämääräistä höpötystä ja yksi surkea kuva. Teinpä sen silti, hih. Onneksi omaan blogiin saa postata just sitä mitä ehtii ja haluaa. Tosin paremmat kuvat ei haittais yhtään...