Viimeinkin!

Huh tämä kuukausi on ollut suoraan sanottuna aika kamala. Influenssa iski tähän talouteen ja sitä on nyt reilu viikko podettu, eikä terveitä olla vieläkään. Mutta voiton puolella sentään! Sattuneesta syystä siis blogi ei ole juurikaan päivittynyt, vaikka kuvattavia juttuja olisikin valmiina. Tänään viimein oli niin hyvä olo, että jaksoin käydä ulkona kuvaamassa yhtä huivia. Se oli tarkoitus esitellä nyt, mutta kuvista tuli vähän liian plääh, siihen nähden, että huivi on mun mielestä oikeasti upea. Uusi kuvausreissu siis kalenteriin mahdollisimman pian.

Huivin sijaan esittelenkin vauvalle ompelemani nallerepun, josta tosin oli ensin koirareppu tulossa, mutta eipä nallessakaan mitään vikaa. Tämä kohta kymmenkuinen harjoittelee jo kovasti kävelyä, joten kesällä on varmasti repulle jo paljon käyttöä. Ainakin sinne mahtuu pojan omat retkieväät.

Kangas on marimekon jotain raitakangasta. Sain tällaiset verhot siskoltani ja niitä olen nyt pikkuhiljaa pilkkonut kaikenlaisiin ompeluksiin. Vetskari on karnaluksista. 

Tiedättekö sen tunteen, kun ei ole oikein tyytyväinen bloginsa sisältöön? Kuvat eivät oikein onnistu, ei ole aikaa jne. Nyt on sellainen fiilis, mutta eiköhän se taas tästä kunhan voimat taas kunnolla palaavat taudin jälkeen. Ainakin aurinko taas paistaa ja valoa riittää kuvien ottoon! 

Kohta on jo kesä!

Käsityöt koukuttavat

Näköjään jään koukkuun, oli käsityötyyli mikä tahansa. (Paitsi virkkaus...) Näin kävi myös kutomisen kanssa. Niin rentouttavaa puuhaa ja kaunis lopputulos, pakkohan sitä oli toinenkin liina käydä kutomassa. Kudoin tämän liinan samaan loimeen kuin edellisen, Tähän samaan loimeen on kudottu jo viisi kantoliina, kuudes on tuloillaan ja sitten se onkin loppu. Kaksi näistä kuudesta on minun kutomiani.

Kuteena tässä liinassa on Dropsin Lace, joka sisältää 70 % alpakkaa ja 30 % mulberry silkkiä. Ihanan pehmoista lankaa. Lopputulos on ohut, mutta tukeva. Hyvin jaksaa kantaa tätä minun reilu kymmenenkiloista jässikkää vielä. Ihan kiva tästä tuli, mutta seuraavaksi haluan kyllä kutoa värikkääseen loimeen. Kuviona tässä on timanttikuviota, jonka poljenta oli hieman haastavampaa kuin aiemman liinan sulkakuvion, mutta ei ollenkaan liian vaikeaa.

Oli jotenkin haikeaa käydä hakemassa tämä liina, kun ei ollut tietoa seuraavasta kudontaprojektista. Pitänee yrittää varata sille aikaa ja rahaa joskus mahdollisimman pian. Ehkä seuraava olisi huivi. Tai jotain muuta. Saapa nähdä. Ensimmäinen kutomani liina jatkoi tänään matkaa toiseen kotiin, vähän meinasi olla vaikeaa päästää siitä irti, mutta ainahan voi kutoa uuden...

Uusi yritys

En ole kovin hyvä neulomaan pipoja, en oikeastaan hyvä ollenkaan. Jostain syystä niistä tulee aina liian löysiä. No, nykyään olen oppinut, että käsialani on oikeasti hyvin löysä ja ehkä seuraavalla pipokerralla osaan jo ottaa tarpeeksi pienet puikot.

Tämä yksilö on kuitenkin yrityksistä paras. Ihan toimiva peruspipo. Langan sain joululahjaksi mieheltäni, joka oli kuulemma huokaissut helpotuksesta, kun joskus ennen joulua kävimme lankakaupassa ja puhuin miten juuri tämä lanka olisi täydellistä pipoon. Hän kun oli sitä jo minulle pipolangaksi ehtinyt ostaa. Ja olihan se aika täydellistä. Paksua, kaunista ja lämmintä.

Malli: Cable Hat / Dora Stephensen

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka

Puikot: 3.5 mm ja 4.5 mm

Tupsu on ostettu Toivolan Vanhan Pihan jostain puodista. 

Pingviini

Eipä ole vähään aikaan ollut mitään valmista esiteltävää, kun olen yhden huivin parissa viettänyt jo monta iltaa. Itse huivi tuntui valmistuvan nopeasti, mutta tämä päättely kestää... ja kestää. Picot bind off ja silmukoita on monta sataa, no ehkä tämä joskus loppuu ja pääsen huivin täällä esittelemään.

Nyt esittelyssä kuitenkin pingviini, jonka ompelin ja hoksasin, että tarvitsen harjoitusta käsinompelussa. Siinä onkin syy miksi en usein näitä pehmoleluja tee. Osa paloista pitää kuitenkin sulkea käsin ompelemalla, eikä jälki koskaan ole niin siistiä kuin toivoisin. No, harjoitusta harjoitusta. Tämä pingviini lähtee lahjaksi, jos päätän, että sen kehtaa antaa. Vähän harmittaa antaa sellaisia "vähän sinnepäin" käsitöitä, lahjojen kun soisi aina olevan ihan priimaa. No, eiköhän tästä lapsille jotain iloa ole, vaikka ulkonäkö ei niin täydellinen olisikaan.

Pingviini on tehty äärettömän tarkalla ohjeella, joku löytyy englanninkielisenä ja ilmaisena täältä. Tämä versio on ommeltu kantoliinakankaista. Pingviini olisi toki pitänyt kuvata ulkona lumihangessa, mutta niiden puutteessa tyydytään nyt sisäkuviin.

Jospa seuraava käsityö olisi taas sitten sellainen, johon voi olla oikeasti tyytyväinen. Tuntuu, että viime aikoina on useampi työ ollut vähän mitä sattuu...

Kotipäivien viihdettä

Meillä on sairastettu, ja muutenkin on viime aikoina ollut paljon kotipäiviä, joiden iloksi on täytynyt keksiä jotain. Olen siis ommellut, lähinnä kaikkea pientä.

Vauvalle tuli tehtyä toiset tossut. Kun viistoitin tuon kutomani liinan päät, jäi kangasta juuri sopivasti. Tossuihin ei paljon mene, varsinkin kun vuoritin tällä kertaa fleecellä. Kivat tuli, mutta nyt harmittaa etten siksakannut reunoja ennen ompelua. Käsinkudottu kangas on jostain kohdasta ehtinyt purkautua, joten eipä nämä taida kovin pitkäikäiset olla.

Vauvalle tein myös unilelun, kantoliinakankaisen pupun jonka pitkiä käsiä ja jalkoja on ihana pureskella. On se tykätty ollut. Kulki mukana kun vauva seurasi imuroivaa miestäni. Vauva rakastaa seistä imuria vasten ja antaa ilmavirran puhaltaa hiuksia. Pupua tehdessä otin myös ensikosketuksen kirjontaan. Se olikin hurjan kivaa. Pitänee perehtyä aiheeseen enemmän.

Kolmas ompelus kuuluu sarjaan "miksi en tehnyt jo aikaisemmin." Kauan olen suunnitellut ruokalappujen tekoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt tein ja samantien kaksi, kun nämä surauttaa niin hetkessä. Tykkään tällaisista nopeista ja helpoista jutuista, aina kun ei jaksa keskittyä mihinkään isompaan.

Yhden sairaspäivän piristykseksi tehtiin puolukkamuffinsseja ja kinuskikastiketta. Muffinssien ohje on mun luotto-ohjeeni, hieman muokattuna. Ohje löytyy täältä. Jätin valkosuklaan pois ja korvasin mustikat puolukoilla.  

Uusi aluevaltaus...

...eli kohde johon tulen syytämään kaikki lanka- ja kangasostoksista ylijäävät rahat. Mun mies aina vitsailee, että muutetaan johonkin syrjäkylälle, jossa asuminen ei maksa juuri mitään, ostetaan jätti talo ja saan sinne sitten oman huoneen jokaiselle käsityöharrastukselle. Ei paha idea, tosin ei varmaan koskaan toteudu, sen verran paljon nautitaan tällä hetkellä keskusta-asumisesta. No, asiaan.

Kuulin tuossa ennen joulua, että Jyväskylän pääkirjastolla on paikka jossa saa kutoa kangaspuilla ja saa myös ohjausta ilman kurssia . Olen jo kauan haaveillut kankaan kudonnasta, kurssikin on ollut suunnitelmissa mutta ei sitten koskaan ole ollut aikaa tai rahaa, tai olen ollut liian myöhässä ilmoittautumassa. Nyt päätin, että viimeinkin on sen aika. Kävin tapaamassa ohjaajaa ja kyselemässä minkälaiset käytänteet heillä on.

Homma toimii todella yksinkertaisesti : päivämaksua maksetaan 5 euroa, ja maksu tulee joka päivältä kun sinun työsi on puissa, kudoit tai et. Päivämaksun lisäksi maksat loimesta, sen materiaaleista sekä työstä jonka he tekevät saadakseen loimen kudontavalmiiksi. Loimia on erihintaisia, n. 3 e/metri kalliimpiin. Minun loimeni maksoi 11 euroa metriltä. Näiden lisäksi maksat vielä kuteesta, jota on myös todella eri hintaista riippuen käyttötarkoituksesta. Ohjausta on aina tiettyinä aikoina päivästä, sen lisäksi saa kutoa kirjaston aukioloaikoina niin paljon kuin vain jaksaa. Myös viikonloppuisin, jolloin päivämaksua ei mene.

Ohjaajat tuolla ovat ihania, ja meininki muutenkin hurjan leppoista. Mieheni kysyi, eikö kutominen ole tylsää, ja joku muukin kyseli samaa, mutta ei se vaan ole. On ihanaa kun ei tarvitse ajatella mitään, voi vain antaa käsien ja jalkojen tehdä mekaanista työtä. Sopivaa vastapainoa koulunkäynnille ja vauvanhoidolle. Tätä pitää saada tehdä lisää!

Tämä juttu nyt vähän polveilee, mutta palataanpa itse asiaan. Kudoin siis kantoliinan, työ jota hieman ihmeteltiin. "Ai kaulaliinan?" Tai "tuostapa tulisikin kiva pöytäliina mökin pöydälle" olivat kommentteja jota sain. Vauvan synnyttyä ja kantamiseen hurahdettuani olen kauan jo haaveillut, että tämänkin jutun saisin tehdä itse. Se on vain tuntunut saavuttamattomalta unelmalta, mutta nyt sekin on tehty. Aika siistiä.

Loimen tuli olla hyvin neutraali, sillä siihen kutoo myös neljä kaveriani, kaikki eri värillä.

Tällainen siitä tuli. Mustavalkoharmaa, tosin harmaan osuus jäi loppujen lopuksi aika pieneksi. Kerroin ohjaajalle, millaisen loimen haluan ja hän sitten toteutti ideani pohjalta tällaisen. Loimi on merseroitua puuvillaa. 

Sidoksena meillä oli murtotoimikas, johon itse kudoin suoralla poljennalla sulkakuviota, joka oli vaihtoehdoista se yksinkertaisempi. Toinen vaihtoehto oli ns. timanttikuvio. Virallista nimeä en tiedä. 

Kuteena minulla oli Lankavalta tilattua Bockensin 8/2 puuvillaa, petroolin värisenä. 

Kutominen oli loppujen lopuksi todella helppoa. Alussa tietenkin oli vähän vaikeuksia, eikä reuna ole täydellinen, mutta kaikenkaikkiaan olin yllättynyt kuinka siistiä jälkeä ihan aloittelija voi saada aikaan. Isoin moka oli se, että alussa kudoin aivan liian tiheään, joten loppupätkä on selkeästi paljon kivemman tuntuista kuin alkupätkä. No, ensi kerralla osaa tämänkin virheen korjata. 

Kudontatahti kiihtyi aika paljon. Yhteensä viiden metrin (5,03 metriä tarkalleen) kutomiseen, mukaan lukien langan puolaus, minulla meni noin 15 tuntia. Ensimmäisissä neljässä tunnissa kudoin yhteensä 47 cm, viimeisessä neljässä tunnissa 1,8 metriä. 

Lopputulos oli juuri sellainen kuin halusin. Kudontavirheitä siinä ei ole, reunoissa on parannettavaa, mutta tarpeeksi hyvät ne ovat näinkin. Ainut mikä hieman harmittaa on juuri tuo alun tiukkuus, mutta sille ei voi mitään eikä se loppujen lopuksi niin paljon haittaa. 

Puilla viisi metriä ollut liina kutistui puilta oton, pesun ja viistoituksen kautta 4,38 m mittaiseksi kantoliinaksi. Eiköhän se käytössä veny vielä muutaman sentin. 

Loimen merseroitu puuvilla tuo liinaan kauniin kiillon! 

Kantoliinoilla on yleensä nimet, ja tämän minä nimesin "Sleepy Dust", eli unihiekka. Englanniksi, koska se on kieli jota puhun pojalleni. Unihiekka, koska tästä liinasta tulee mielestäni mieleen myrskyinen vedenpinta, ja nukkuminen on tässä taloudessa vauvan synnyttyä ollut aina välillä hieman myrskyistä. Paitsi liinakyydissä. 

Ei voi muuta kuin suositella kankaan kudontaa. Ihanaa ihanaa puuhaa! Tekisi mieleni kutoa huiveja ja vilttejä ja mattoja ja liinoja ja kaikkea. 

Laitanpa tähän muuten vielä tarkemmin, mitä tämä tuli minulta maksamaan. Kudoin neljänä arkipäivänä, sekä lauantaina, joten päivämaksuja maksoin yhteensä 20 euroa. Sen lisäksi maksoin loimesta 55 e, eli viidestä metristä. Kude maksoi 27 euroa, eli yhteensä aikalailla sata euroa. Ei paha hinta mielestäni.

(Tätä kangasta jäi muuten pienet palat jäljelle, kun viistoitin päät. Jotain kaunista niistäkin syntyi, mutta tästä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvat otettua.) 

Villa vain toimii.

Villa on ihanaa, melkeinpä missä vain milloin vain. Tämän merinovillakankaan ostin Tampereen kässämessuilta, muistaakseni se on Paapiin. Tätä pitäisi haalia lisää, unelman pehmeää, sekä juuri sopivan lämmintä.

Kangasta ostaessani pelkäsin etten osaa siitä mitään kivaa ommella ja kangas menee pilalle. Ystäväni lupasi ommella mekon puolestani. Loppujen lopuksi kankaasta syntyi maailman yksinkertaisin mekko, jonka ompelimme yhdessä ystäväni kanssa. Hän viimeisteli käden- ja pääntiet minun ommellessani aiemman postauksen vauvanhousuja. Kiitos.

Samainen ystävä tykästyi tähän mekkoon, ja minun epäillessäni osaanko tällaista kuviota käyttääkään, hän lupasi mekon kotiuttaa jos en sitä käytä. Kävi kuitenkin niin, että lopulta tästä tuli ihan lempivaate. Monesti on käynyt niin, että ne mitkä ensin vähän epäilyttävät, ovatkin juuri niitä vaatteita joista saa kehuja aina kun ne päälleen laittaa. Tästä kai voi päätellä, että pitäisi useammin rohkaistua vaatevalinnoissa ja valita sen tutun ja turvallisen sijaan jotain muuta.

Malli: Perus neliömekko ilman kaavaa

Kangas: Paapiin (?) merinovillaneulos

Huomaan näistä postauksistani sen, että neulon paljon enemmän kuin ompelen. Ompeluksista tulee esiteltyä se kaikkein tavallisin mekkokin, kun taas jotain perussukkia ja muita ei tule blogiin kuvattua. Kai ompeluista tulee aina sellainen "vau, sain aikaiseksi fiilis", että ne haluaa myös esitellä.