Uusi aluevaltaus...

...eli kohde johon tulen syytämään kaikki lanka- ja kangasostoksista ylijäävät rahat. Mun mies aina vitsailee, että muutetaan johonkin syrjäkylälle, jossa asuminen ei maksa juuri mitään, ostetaan jätti talo ja saan sinne sitten oman huoneen jokaiselle käsityöharrastukselle. Ei paha idea, tosin ei varmaan koskaan toteudu, sen verran paljon nautitaan tällä hetkellä keskusta-asumisesta. No, asiaan.

Kuulin tuossa ennen joulua, että Jyväskylän pääkirjastolla on paikka jossa saa kutoa kangaspuilla ja saa myös ohjausta ilman kurssia . Olen jo kauan haaveillut kankaan kudonnasta, kurssikin on ollut suunnitelmissa mutta ei sitten koskaan ole ollut aikaa tai rahaa, tai olen ollut liian myöhässä ilmoittautumassa. Nyt päätin, että viimeinkin on sen aika. Kävin tapaamassa ohjaajaa ja kyselemässä minkälaiset käytänteet heillä on.

Homma toimii todella yksinkertaisesti : päivämaksua maksetaan 5 euroa, ja maksu tulee joka päivältä kun sinun työsi on puissa, kudoit tai et. Päivämaksun lisäksi maksat loimesta, sen materiaaleista sekä työstä jonka he tekevät saadakseen loimen kudontavalmiiksi. Loimia on erihintaisia, n. 3 e/metri kalliimpiin. Minun loimeni maksoi 11 euroa metriltä. Näiden lisäksi maksat vielä kuteesta, jota on myös todella eri hintaista riippuen käyttötarkoituksesta. Ohjausta on aina tiettyinä aikoina päivästä, sen lisäksi saa kutoa kirjaston aukioloaikoina niin paljon kuin vain jaksaa. Myös viikonloppuisin, jolloin päivämaksua ei mene.

Ohjaajat tuolla ovat ihania, ja meininki muutenkin hurjan leppoista. Mieheni kysyi, eikö kutominen ole tylsää, ja joku muukin kyseli samaa, mutta ei se vaan ole. On ihanaa kun ei tarvitse ajatella mitään, voi vain antaa käsien ja jalkojen tehdä mekaanista työtä. Sopivaa vastapainoa koulunkäynnille ja vauvanhoidolle. Tätä pitää saada tehdä lisää!

Tämä juttu nyt vähän polveilee, mutta palataanpa itse asiaan. Kudoin siis kantoliinan, työ jota hieman ihmeteltiin. "Ai kaulaliinan?" Tai "tuostapa tulisikin kiva pöytäliina mökin pöydälle" olivat kommentteja jota sain. Vauvan synnyttyä ja kantamiseen hurahdettuani olen kauan jo haaveillut, että tämänkin jutun saisin tehdä itse. Se on vain tuntunut saavuttamattomalta unelmalta, mutta nyt sekin on tehty. Aika siistiä.

Loimen tuli olla hyvin neutraali, sillä siihen kutoo myös neljä kaveriani, kaikki eri värillä.

Tällainen siitä tuli. Mustavalkoharmaa, tosin harmaan osuus jäi loppujen lopuksi aika pieneksi. Kerroin ohjaajalle, millaisen loimen haluan ja hän sitten toteutti ideani pohjalta tällaisen. Loimi on merseroitua puuvillaa. 

Sidoksena meillä oli murtotoimikas, johon itse kudoin suoralla poljennalla sulkakuviota, joka oli vaihtoehdoista se yksinkertaisempi. Toinen vaihtoehto oli ns. timanttikuvio. Virallista nimeä en tiedä. 

Kuteena minulla oli Lankavalta tilattua Bockensin 8/2 puuvillaa, petroolin värisenä. 

Kutominen oli loppujen lopuksi todella helppoa. Alussa tietenkin oli vähän vaikeuksia, eikä reuna ole täydellinen, mutta kaikenkaikkiaan olin yllättynyt kuinka siistiä jälkeä ihan aloittelija voi saada aikaan. Isoin moka oli se, että alussa kudoin aivan liian tiheään, joten loppupätkä on selkeästi paljon kivemman tuntuista kuin alkupätkä. No, ensi kerralla osaa tämänkin virheen korjata. 

Kudontatahti kiihtyi aika paljon. Yhteensä viiden metrin (5,03 metriä tarkalleen) kutomiseen, mukaan lukien langan puolaus, minulla meni noin 15 tuntia. Ensimmäisissä neljässä tunnissa kudoin yhteensä 47 cm, viimeisessä neljässä tunnissa 1,8 metriä. 

Lopputulos oli juuri sellainen kuin halusin. Kudontavirheitä siinä ei ole, reunoissa on parannettavaa, mutta tarpeeksi hyvät ne ovat näinkin. Ainut mikä hieman harmittaa on juuri tuo alun tiukkuus, mutta sille ei voi mitään eikä se loppujen lopuksi niin paljon haittaa. 

Puilla viisi metriä ollut liina kutistui puilta oton, pesun ja viistoituksen kautta 4,38 m mittaiseksi kantoliinaksi. Eiköhän se käytössä veny vielä muutaman sentin. 

Loimen merseroitu puuvilla tuo liinaan kauniin kiillon! 

Kantoliinoilla on yleensä nimet, ja tämän minä nimesin "Sleepy Dust", eli unihiekka. Englanniksi, koska se on kieli jota puhun pojalleni. Unihiekka, koska tästä liinasta tulee mielestäni mieleen myrskyinen vedenpinta, ja nukkuminen on tässä taloudessa vauvan synnyttyä ollut aina välillä hieman myrskyistä. Paitsi liinakyydissä. 

Ei voi muuta kuin suositella kankaan kudontaa. Ihanaa ihanaa puuhaa! Tekisi mieleni kutoa huiveja ja vilttejä ja mattoja ja liinoja ja kaikkea. 

Laitanpa tähän muuten vielä tarkemmin, mitä tämä tuli minulta maksamaan. Kudoin neljänä arkipäivänä, sekä lauantaina, joten päivämaksuja maksoin yhteensä 20 euroa. Sen lisäksi maksoin loimesta 55 e, eli viidestä metristä. Kude maksoi 27 euroa, eli yhteensä aikalailla sata euroa. Ei paha hinta mielestäni.

(Tätä kangasta jäi muuten pienet palat jäljelle, kun viistoitin päät. Jotain kaunista niistäkin syntyi, mutta tästä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvat otettua.)