27. syyskuuta 2017

Helsingin käsityömessut 2017

Tulipa käytyä Helsingin messuilla ensimmäistä kertaa. Sain lipun kiitos bloggaajastatuksen. Vaikka messuilta puuttui monia lempimyyjiäni, kuten esimerkiksi Titityy, oli siellä silti paljon tuttuja ja mielenkiintoisia myyjiä. Käsinvärjättyjä lankojakin oli vaikka minkälaisia. Toki Tampereen messuihin verrattuna tapahtuma oli pieni, mutta pienuudessa oli hyviäkin puolia. Tiloissa oli ainakin lauantai-iltapäivänä ihanan hiljaista ja tuotteita sai katsella rauhassa. Väkeä oli, mutta ei tungokseksi asti. Ostettavaakin löytyi, vaikka ei juurikaan sitä, mitä alunperin lähdin hakemaan. 

Olin tiukasti päättänyt, etten osta mitään luksuslankoja tällä kertaa, vaan ostan vain ja ainoastaan tarpeelliset langat lasten villapaitoihin. Tämän lupauksen toteutuminen vaati sitä, etten juuri lankoja tutkinut. Jälkikäteen vähän harmittaa, että itsekurini piti. No, lompakko kiittää. Paitalankoja en lopulta löytänyt, sillä juuri tarvitsemaani Dropsin Karismaa ei Dropsin lankoja myyvällä jälleenmyyjällä ollut. Dropsin merinossakaan ei ollut sopivia värejä, joten tilasin langat lopulta kotiinpäästyäni Adlibrikseltä. Olin myös suunnitellut ostavani kangaskapinalta yksivärisiä college-kankaita, mutta niitä ei heillä ollut messuilla mukana ollenkaan. Lopulta ostinkin vain muutaman vetoketjun joltakin pisteeltä, sekä Kangaskapinalta mustaa trikoota ja mustaa resoria. Näiden lisäksi sain Viljamin Puodin myyjältä yhden pandanapin, ihan vain koska harmittelin, etten ollut käteistä varannut mukaani enkä euron takia viitsinyt korttia käyttää. Blogilla ei ollut tämän kanssa mitään tekemistä, koska hän ei edes tiennyt minun blogia kirjoittavan. Joskus jokin niinkin pieni asia kuin nappi voi ilahduttaa hirmu paljon. Napin ompelen jomman kumman lapseni villapaitaan, kunhan ne valmistuvat. 

Voisin hyvin mennä Helsingin messuille toistekin, ja mielummin isomman budjetin kera. 


Nämä Viljamin puodin pandanapit olivat älyttömän suloisia! Taidan hamstrata niitä Tampereen messuilta lisää, jos niitä siellä on.


Tämä Viljamin puodin panda kyllä vetoaa minuun lähes missä tuotteessa vain.


Muotoiluhuone Tuokio oli uusi tuttavuus. Se on enemmän kankaiden kuosisuunnittelusta tunnetun Sanni Takkisen sivutoiminen yritys, jossa hän myy koruja, ihania villatuotteita, ja muita juttuja. Juttelimme pitkään, sillä selvisi, että meillä on yhteisiä tuttuja. 


Tämä söpö seinäkalenteri pitää ehkä hankkia ensi vuodelle... Muotoiluhuone Tuokiolta tämäkin. Kalenterin lisäksi ajattelin hankkia täältä miehelle isänpäivälahjaksi älyttömän pehmeän ja ihanan merinovillatuubin. 


Muistaakseni nämä upeudet olivat Neulovillan pisteeltä.


Nämä ihanant minivyyhdit (joita en milloinkaan voi vastustaa) olivat Neulovillan. Heillä oli myös hyvä valikoima erilaisia puunappeja.


Rintalan tilan suomenlampaan villoja.


Lentävän Lapasen pisteellä oli ihan hirmuinen määrä Handun kauniita lankoja.


Lentävän Lapasen pisteellä oli myös kaksi Jojin mysteerihuivia.


Vanja Sean pisteellä oli pehmeitä printtineuloksia. Nämä pitää ehkä lisätä ostoslistalle Tamperetta varten.

2 kommenttia:

  1. Olipa kiva lukea Helsingin messuista! Itse en ole siellä käynyt, kun ajankohta on vähän huono ja aina tässä vaiheessa siintää jo ajatus Tampereen messuista. Kiva voisi olla joskus käydä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!