Koolit katastrofisukat

Keväällä sain mieheni siskolta muutaman pussin Kool Aid "mehujauheita" ja ohjeen miten niillä saisi lankaa värjättyä. Ajatus kyllä houkutti, mutta jotenkin loppuraskaudessa ei sitten jaksanut projektiin ryhtyä. Noin kuukausi sitten päätin, että nyt viimein otan jauheet käsittelyyn ja katson millaista lankaa saan aikaiseksi. Läheisestä lankakaupasta löytyi sopivasti Dropsin Fabelia tarjoushintaan, joten ajattelin, ettei ole paha menetys jos tulos on kamala. En halunnut valkoista lankaa, sillä en ole räikeiden värien ystävä. Olisin halunnut vaaleaa harmaata, mutta sitä ei ollut joten ostin vaaleahkon ruskeaa fingering vahvuista sukkalankaa. Tästä kerästä oli kuva ennen värjäystä, mutta se kuva on mieheni läppärin sisuksissa. Läppäri unohtui anoppilaan, mutta onneksi ystävä pelasti ja nappasi minulle kuvan omasta kerästään. 

Lähtökohtana oli siis tämänsävyinen sukkalanka. 

Väripatoja mulla oli kaksi, toiseen päätyi tummempaa oranssia, toiseen vaaleampaa. Muistaakseni nimet olivat Orange tangerine ja mandarine. Tai jotain sinnepäin. Dippasin vyyhdin toisen pään toiseen kattilaan ja toisen toiseen. Väriainetta oli kummassakin kattilassa yksi pussillinen, vaikka jossain ohjeissa sanottiin yhden pussin riittävän sadalle grammalle lankaa. Varmaan riittäisikin jos lanka olisi valkoista tai muuten todella vaaleaa. Minun pohjavärini oli niin tummaa, että käytin yhden pussin/25 grammaa. Tosin toisen 50 g kerän värjäsin liukuvärjäyksen sijaan vain ihan yhdellä pussilla tuota tummempaa oranssia. Tummempi oranssi värjäsi ruskean lankani aivan täydellisen sävyiseksi. Harmi kun pusseja ei ollut enempää, sellaista syvää ketunoranssia voisin haalia lisääkin. 

Ensimmäisen 50 g keräni värjäsin siis kotona käyttäen kahta eri värisävyä. Toisen kerän värjäsin ystäväni luona, samalla kun värjäilimme kaikenlaisia pieniä nöttösiä erisävyisistä langoista. Molemmat kerät olivat minusta todella kauniita. Värjäys oli siis todella onnistunut, siitä ei tule nimitys katastrofisukat. Neuloessa raidoitin kahdelta kerältä, jotta molemmat sukat olisivat samannäköisiä. 

Kuvassa vasemmalla on liukuvärjätty kerä ja oikealla tasaväryinen kerä. Kuva on otettu jäljelle jääneistä jämäkeristä, kun täysistä keristä ottamani kuva on siellä samalla koneella joka ei ole nyt täällä. 

Olin jo etukäteen valinnut neulottavaksi malliksi ullaneuleen arkistoista löytyneen kauniin Charlotta toisen. Rakastan tuollaista kiemurtelevaa minipalmikkoa. Sen neulominen on niin helppoa, ainakin teoriassa. Näiden sukkien kohdalla ongelmaksi tuli se, että tuota palmikkoa voi periaatteessa neuloa mihin suuntaan vaan ja kaaviota ei koko ajan tarvitse tuijottaa, niin kuin vaihtelevan pitsineuleen kanssa. En sitten muistanut edes vilkuilla sitä tarpeeksi usein ja virheitähän sinne tuli. Roppakaupalla. Onneksi sanotaan, että "ei niitä kukaan muu huomaa", joten sovitaan sitten niin. 

Malli: Charlotta toinen

Lanka: Drops Fabel - itse värjätty

Puikot: 2.5 mm

Ensimmäiset katastrofin ainekset oli jo siinä, kun minulla ei ollut oikeankokoisia puikkoja. Ajattelin, että eiköhän niistä kuitenkin hyvän kokoiset tule. Ei tullut. Yleensä en pura, mutta lanka oli sen verran spesiaalia tapausta, että pakkohan se oli. Ensin lähdin tekemään M-kokoa 2.5 mm puikoilla, tuloksena oli jättimäinen sukka. Vaihdoin pienimpään eli XS-kokoon joka pitkään vaikutti hyvältä mutta olikin loppujen lopuksi liian väljä. 

Sukat neulottiin varpaista varteen, ja kantapää oli minulle aivan uusi. Ohjeen kanssa oli sitten pientä epäselvyyttä joka onneksi selvisi kun sain ohjeen kirjoittajalta vähän lisäselvitystä. Näin jälkikäteen ajateltuna ohje oli ihana, malli kaunis ja kantapääkin hyvä ja toimiva. Neuloessa ei vain aina tuntunut siltä. Sen verran poikkesin ohjeesta, etten käyttänyt siinä mainittua apupuikkoa vaan neuloin palmikot ilman. 

Oman jalan kuvaaminen ei tosiaan ole kovin helppoa. Näistä kuvista ei ainakaan saa parasta mahdollista kuvaa tuosta mallista. Onneksi tuolla ullaneuleen sivuilla on todella hyvät kuvat tästä mallista, kurkatkaa sieltä jos haluatte nähdä lisää. 

Hurja väriero on kännykällä nopeasti autossa näpätyssä kuvassa ja järkkärillä ulkona otetuissa kuvissa. Järkkärikuvissa on ylläri totuudenmukaisempi väri. Tämän postauksen kuvien haalimisessa oli aikamoinen homma. Olin etukäteen ottanut joka vaiheesta kuvia, mutta ne nyt ovat monen sadan kilometrin päässä, joten metsästin nyt sitten näitä kuvia vaikka mistä. Kiitokset ystävälleni joka löysi muutaman kuvan! 

Pakko kai tällä mallilla on neuloa toisetkin, istuvammat sukat joskus. Tai sitten suunnitella itse joku kiekurakuvio. Siihen varmaan minunkin pääni taipuisi, pitsineuleen suunnittelun jätän suosiolla muille.

Olen saanut Liebster Awardeja muistaakseni neljä tässä viimeaikoina. Kiitos teille kaikille jolta sen olen saanut! Tunnustus on jo kiertänyt blogeissa sen verran vilkkaasti, etten taida sitä nyt eteenpäin laittaa. Luulenpa, että kaikki seuraamani blogit ovat sen jo ainakin kerran saaneet. Katsotaanpa jos ehdin jossain vaiheessa vastailla kysymyksiinne! 

Ihana Ruissalo

Kesälomareissulla Turkuun kävimme kiertelemässä Ruissaloa ja haaveilemassa elämästä sen ihanissa puuhuviloissa. Vanhan huvilan kattoterassille olisi täydellistä kattaa aamupala ja katsella samalla auringossa kimaltelevaa merta. Haaveeksi taitaa jäädä, mutta onneksi haaveileminenkin on mukavaa. 

Samalla reissulla tuli kuvattua uusin mekkoni. Vaikka malli ja tekeminen olivat todella helppoja kesti tässä silti kauan. Ystäväni saumuri jota aina lainaan trikoo-ompeluksiin oli vähän vaikeasti tavoitettavissa muuton keskellä. Kävi se meilläkin kylässä, mutta ei ollut oikein halukas yhteistyöhön. Takaisin omaan kotiinsa päästyään (ja ystäväni tehtyä sille jotain pientä) se taas toimi ja sain viimein mekon valmiiksi. Tosin lähempää tarkastelua se ei oikein kestä, sen verran on ylimääräisiä langanpäitä ja muuta pientä viimeisteltävää. Ei se niin tarkkaa ole... On mekko jo päälläni ollut monen monta kertaa. 

Mekko on imetysluukullinen ja tuli tarpeeseen. Olen kyllä muutaman imetysluukullisen mekon ommellut, mutta ne ovat kaikki puuvillaisia. Tämä trikoinen on aika paljon helpompi ja mukavampi käytössä. Kaavan tähän on tehnyt taas kerran se samainen ystäväni jota saan kiittää lähes kaikista ompeluksistani. Olen kehottanut häntä kirjoittamaan ohjeen tähän mekkoon, sillä itse en googlaamalla ainakaan löytänyt mitään yksinkertaista maksutonta imetysmekon ohjetta. Saa nähdä tuleeko sitä ohjetta joskus. 

Imetysluukku on samanlainen kuin Boobin vaatteissa, todella toimiva. (Vielä toimivampi se olisi jos olisin laittanut luukun yläreunaankin kuminauhan. Ompelu ei selvästi ole mun juttu...) 

Olen monesti miettinyt miten neulominen sopii tällaiselle vähän hutiloivalle suurpiirteiselle ihmisille paljon paremmin kuin ompelu. Purkaminen on helpompaa, eikä se muutenkaan ole niin tarkkaa. 

Tää oli kyllä nyt vähän turha postaus: epämääräistä höpötystä ja yksi surkea kuva. Teinpä sen silti, hih. Onneksi omaan blogiin saa postata just sitä mitä ehtii ja haluaa. Tosin paremmat kuvat ei haittais yhtään... 

Joskus on kiva olla tyylikäs

Neuloin vauvalle aika monta villatakkia/paitaa, mutta oikeastaan kahta lukuunottamatta kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen. Ongelmana oli lähinnä neuleiden pieni koko ja se, ettei pienellä vauvalla oikeasti ole kovinkaan käytännöllistä käyttää villapaitaa. Olinhan minä niin lukenut, mutta kun teki niin mieli neuloa pienen pieniä villapaitoja. Harrastushan tämä on, ettei kai sillä niin väliä ole käyttääkö joku tuotoksia vai ei. Onpahan ainakin valmiina jos joskus meille tulee minivauva... Yksi neule lähti jo kiertoon, kun oli kuitenkin liian tyttömäinen meidän pojalle.

Yksi onnistunut neule oli puerperium cardigan, jonka neuloin vauvan sairaalasta kotiintulo vaatteeksi. Siinä tehtävässä se saa luvan palvella tulevaisuudessakin, jos meille joskus lisää lapsia tulee. Siitä ei nyt ole kuvaa.

Ylivoimaisesti onnistunein vauvan neuleista oli seuraava villatakki. Koko on tässä vastasyntyneen sijaan muistaakseni 3 kk, se on siis tarpeeksi iso jotta sitä ehtii joskus käyttääkin... Pidän myös tuosta helmineuleen ja palmikon yhdistelmästä. Ainut mistä en tässä neuleessa pitänyt, olivat monet ommeltavat saumat lopussa. Hihat sentään tehtiin pyörönä.

Malli: Lapsen palmikkojakku - Moda 3/2014

Lanka: Drops Baby Merino

Puikot: 2.5 mm

Mallia muokkasin sen verran, että jätin kauluksen pois. Sen sijaan tein kaulukseen muutaman kerroksen joustinneuletta. 

Tarkoitukseni oli ottaa tästä paidasta kuvia myös vauvan päällä, mutta hänpä päätti nukkua koko ajan vaunuissa. 

Tämän neuleen lisäksi neuloin vauvalle kesäpöksyt. Harmittelin keväällä, etten oikein kesävauvalle viitsi villahousuja neuloa, mutta jotkut housut olisi kiva tehdä. Törmäsin sitten ravelryssa hauskojen kesähousujen ohjeeseen. Piti heti kipaista langat kaupasta ja ruveta hommiin. Ei siinä muistaakseni montaa hetkeä mennyt ennen kuin housut olivat valmiit. 

Malli: Kanoko pants

Lanka: Schachenmayer Journey

Puikot: 4 mm

Lanka oli hauska uutuus Titityystä. Journey on putkilomaista lankaa, joka oli yllättävän pehmeää sisältämäänsä tekokuitumäärään nähden. Sitä oli todella mukava neuloa. 

Jos neuloisin nämä uudestaan, tekisin haaraosan pidemmäksi. Se pidentäisi myös käyttöikää todella paljon, sillä mielestäni tässä mallissa ei haittaa vaikka lahje jäisikin vähän lyhyeksi. 

Liekö johtuu lähestyvästä syksystä, mutta viime päivinä on tehnyt hurjasti mieli neuloa. Tällä hetkellä on kolme (plus muutama... muu) työtä kesken ja valmistakin tulee nopeasti. Toinen peräkkäinen Nurmilintu-huivi kaipaa vain päättelyä ja pingotusta. Ehkä se onkin sitten seuraavana esittelyvuorossa. Tai ehkä ei, saapa nähdä. 

Kantamisen iloa

Olemme vauvan kanssa harjoitelleet kantamista vähän reilun kuukauden. Ei siinä kauaa mennyt, että innostuin aiheesta suuresti. Tuntuu niin mukavalta kun vauva on siinä ihan lähellä ja yleensä aina nukahtaa. Kun vauvalla on niin selvästi hyvä olla liinassa, tuntuu se itsestäkin hyvältä. Kantoliinoja minulla on tällä hetkellä (hurahtamisvaara liinoihin on suuri...) kaksi, molemmat norjalaisen Ellevil merkin liinoja. Toinen on 4,2 metrinen pitkä liina, jota olen tähän mennessä käyttänyt edessä kantamiseen, sidontana kietaisuristi.

Toinen kantoliinani on rengasliina, tee se itse - laatuinen. Olimme ystäväni kanssa hengailemassa kimperissä, kun myyjä vinkkasi, että heillä olisi tarjouksessa Ellevillin liinoja. Alennusprosentti oli 70, joten kauaa ei tarvinnut miettiä. Ostin tuon pitkän liinan, ja lisäksi ostimme toisen reilu kolmimetrisen liinan puoliksi ystäväni kanssa. 

Rengasliinan teko on todella yksinkertaista. Liinan tekoa varten tarvitset kantoliinarenkaat, parhaat ovat metalliset ja saumattomat. Renkaita saa esimerkiksi kimperistä tai mamsellilta. Lisäksi tarvitset kantoliinan ja ompelukoneen. Joitakin tavallisiakin kankaita on, joista rengasliinan voisi ommella, mutta paras tulee kun valitset kantoliinakankaan. 

Minun rengasliinani on 1,7 metriä pitkä. Pituus on juuri täydellinen minulle, 170 senttiselle kantajalle. Rengasliinan ompelussa on vain muutama vaihe. 

Ensin tein suoraan päähän noin kymmenen sentin taitoksen, jonka reunaa myöten neulasin nuppineuloja, jotta saisin sauman ommeltua suoraan. En siis neulannut taitoksen päälle, vaan juuri sen alapuolelle, jotta saisin pujotettua renkaat taitoksen väliin samalla kun ompelen. Käänsin siis kangasta samalla kun ompelin ja käänsin aina nuppineulojen kohdalle. Valitsin ompelukoneestani mahdollisimman tiheän siksakin, eli piston pituuden laitoin mahdollisimman pienelle. Pikkuhiljaa käänsin taitetta, niin että renkaat jäivät sinne taitoksen väliin, ja ompelin taitettua kangasta kiinni. Loppuvaiheessa kun kangasta on renkaiden ympärillä jo paljon, on ompeleminen hankalampaa, mutta ei todellakaan mitenkään hurjan vaikeaa. Taitoksesta voi tehdä myös leveämmän, ja siksakin sijaan siihen voi ommella myös kolme saumaa suoraa ommelta. Itse tein siis vain yhden ompeleen.  Kauniimman lopputuloksen tosin mielestäni saa, jos ompelee nuo kolme suoraa ommelta. Sekavasti selitetty, mutta yksinkertainen homma! 

Saumaa ommellessa kannattaa ommella sauma niin, että se tulee hyvin molempien kankaiden päälle. Tämä on niin helppo homma, etteipä siihen juuri ohjetta tarvi, enkä minä kyllä ohjetta oikeastaan osaakkaan kirjoittaa. 

Kantamisen iloa!

Kesälomailua

Heinäkuussa tuli tehtyä muutama leppoinen kesäreissu. Vietimme mieheni ja pikku L:n kanssa yhden yön Helsingissä hotellilomailemassa ja sen jälkeen lähdin kahden ystäväni kanssa Tallinnaan. Mukana meillä oli kolme pientä vauvaa ja saamamme huomio oli sen mukaista. Varsinkin kun kuljimme vanhassa kaupungissa niin, että kaksi vauvoista oli kantoliinassa ja kolmas Manducassa. Ihania reissuja olivat molemmat! 

Tätä parempaa jäätelöä ei vielä ole tullut vastaan! Varsinkin vadelma-valkosuklaa on ihan huikeeta. 

Keväällä Helsinkiin avattua hampparipaikkaa piti käydä testaamassa. Hauska paikka kaikin puolin, plussaa itse tekemisestä ja hyvistä raaka-aineista. Hieman vähemmän suolaa, niin kaikki olisi juuri niin kuin pitää. 

Seuraavat kuvat ovat Tallinnan reissulta.

Nukupood - ihana käsintehtyjä lastenleluja myyvä kauppa aivan vanhankaupungin keskellä, siinä torin laidalla. 

Ihana Kadriorgin puisto - suosittelen! Sieltä löytyi myös ylivoimaisesti reissun paras ravintola, Katharinenthal. 

Tästä linkistä voi muuten halutessaan seurata blogiani bloglovinin kautta. Itse käytän sitä blogien lukemiseen kännykällä, tosi näppärä sovellus kun näkee kerralla kaikki uudet postaukset sen sijaan, että tarvitsisi siirtyä blogista toiseen ja tsekata onko joku päivittänyt vai ei. 

Follow my blog with Bloglovin

Parvi nurmilintuja

Tämä huivi ei ole mikään uusi näky käsityöblogeissa, mutta lisätään nyt parven jatkoksi vielä yksi nurmilintu. Kenties myöhemmin vielä toinenkin, sillä toinen huivi samalla mallilla on jo puikoilla, lähes valmiskin. Sitä huivia neulon Titityyn kesäKALiin. 

Joskus kauan sitten selailin ravelrya ja yritin etsiä sopivaa huivimallia erästä joululahjaa varten. Mieheni näki tämän mallin ja mikään muu ei kuulemma ollut yhtä hieno kuin tämä. Siispä nurmilintu pääsi puikoille. Onhan tämä malli mukavaa vaihtelua perinteisemmille pitsihuiveille joissa pitsi on reunassa. Lopputulos on mielestäni vähän rennompi ja ehkä monikäyttöisempi, mutta kuitenkin kaunis.

Malli: Nurmilintu - Heidi Alander

Lanka: Tukuwool fingering

Puikot: 4 mm 

Lankana käytetty Tukuwool oli mukavaa neulottavaa, niin kuin aina. Ihanan tasalaatuista ja helppoa. 

Lankaa meni hieman yli kaksi vyyhtiä, vaikka kahden vyyhdin piti riittää. Lopusta langasta ajatelin tehdä huivin seuraksi vaikka kämmekkäät, kunhan sopiva malli löytyy. 

Oli ihana ottaa kuvia, kun aurinko paistoi ja vauva nukkui vaunuissa. Ihana kesä <3

Pehmoista vauvalle

Näin aurinkoisena kesäpäivänä (jo toisena peräkkäin!) on hyvä blogata villahaalarista. Kyllä se syksy sieltä joskus tulee, vaikka vielä ei toki olekaan kiire. Tämän haalarin tein jo viime jouluna, kun tuli istuttua busseissa kymmeniä tunteja reissaten Pohjois-Amerikan itärannikkoa ylös ja alas. Kuvat tuli otettua vasta nyt, kun on saatavilla malli puvun sisälle. Enää ei pukukaan ole jättikokoinen vauvan päällä, sanotaanko että se on huolestuttavankin sopiva. Ei taida ihan talvella enää mahtua päälle.

Lankana tässä puvussa on Dropsin Baby Alpaca Silk, joka on niin pehmeää, että tekisi mieli tehdä samasta langasta itsellekin tällainen puku. Onneksi en ole ihan niin hullu...

Malli: Drops design - Winter Wonder

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Puikot: 2.5 mm 

Tein puvun koossa 6/9 kuukautta, muta meidän reippaasti kasvavalle vauvalle ei taida mennä enää edes tuossa kuuden kuukauden iässä. Tässä kuvassa vauva on 2 kk ja 61 cm. Vielä on onneksi vähän kasvunvaraa. Jos tekisin puvun uudestaan, neuloisin vartalo-osan pidemmäksi ja tekisin muutaman ylimääräisen lisäyksen lahkeisiin, jotta vaipalle jäisi enemmän tilaa. 

Tämä malli oli muuten todella ihanaa neulottavaa. Saumoja ei jäänyt ommeltavaksi, mitä nyt muutama sentti haaroista ja kainaloista. Ohje oli selkeä ja helppo. Lopputulos on mielestäni yksinkertaisen kaunis. Sen verran muokkasin mallia, että jätin kirjoneuleen pois ja tein haalarin yksivärisenä, sekä vaihdoin lahkeiden- ja hihansuiden helmineuleen joustinneuleeksi. Sen verran kiva malli, että pitää varmaan tehdä vielä suuremmassa koossa tämä uudestaan. Ja samasta langasta, ehdottomasti. Tuossa langassa on 70 prosenttia vauva alpacaa ja 30 prosenttia mulberry silkkiä. Lopputulos on mielestäni juuri täydellinen. Värikartta saisi tosin olla hieman mielenkiintoisempi.

Luonnonvalkoiseen haalariin sopivat nämä puunapit mielestäni erittäin hyvin. Napit löytyivät muistaakseni eurokankaasta. Ehkä ensi kerralla esittelyssä sitten jotain kesäisempää, saapa nähdä.