Hyppy taaksepäin

Joskus neulojan urani alkuaikoina päätin, että villapaita on neulottava. Taitoa ei tainnut siinä vaiheessa vielä perussukkaa enempää olla, pitkäjänteisyyttä vielä vähemmän. Luulen, että lähipiirissäkin oli hieman epäilyjä. "Ai että neuletakki, sulle itselle?"

Tätä takkia ennen minulla oli ei-niin-lupaava kokeilu taustalla. Vauvan neuletakki (tai kaksi) jotka yhä edelleen ovat keskeneräisinä jonkun laatikon pohjalla. En tiedä miksi niitä säilön, sillä kumpaakaan en varmasti tule ikinä neulomaan loppuun asti. Molemmissa on lanka täysin pielessä, toisessa supermuovinen sukkalanka ja toisessa ohut ja pörröinen alpakkalanka, joka ei täsmää ohjeen lankaan vaikka mitä tekisi. No, tekemällä oppii. Näiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen päätin, että nyt muuten tämä valmistuu, piste.

Malli: Dropsin joku takkimalli

Lanka: Drops Alpaca kaksinkertaisena

Puikot: Ohjeen mukaiset (kai, taisin omistaa tasan yhdet pyöröpuikot joten voi olla että tuli tehtyä millä sattuu...) 

Ja valmiiksihan se tuli. Yllättävän nopeasti vielä. Siinä auttoivat helppo malli ja kaksinkertainen lanka. Voi sitä ylpeyden määrää, kun sai itse tehdyn neuleen päälleen. 

Näin jälkikäteen ajateltuna en ole tätä takkia kovinkaan usein käyttänyt. Hihat eivät ole ihan makuuni ja huolimattomasti yhdisteltyjen palojen saumat vähän irvistävät, mutta rakas se on silti. Se on muistutus siitä, että aika paljon saa aikaiseksi kun vain tarpeeksi haluaa. Oikeastaan tästä tulee mieleen Sudranan kirjoittama teksti ärsyttävistä kommenteista joita neuloja saa. "Toiset ne vain osaa", oli yksi näistä. Tämä neuletakki muistuttaa siitä, että ei, ei ne osaa, vaan ne tekee silti ja jos ei osaa, ne opettelee.

Ilmeisesti tähän takkiin tuli käytettyä koko tahdonvoiman varastoni, sillä se on edelleen ainut valmistunut aikuisten neuletakkini, vaikka sen valmistumisesta on aikaa jo vuosia. No, seuraavasta puuttuu vain hiha ja lasten neuleita on tullut tehtyä useita.

Lumimaisemassa oli hyvä tehdä hyppy taaksepäin ja kuvata tämä villapaita, joka on virheistään huolimatta yksi mukavimmista valmistuneista töistäni.