9. marraskuuta 2015

Ihana Italia

Olen itse sellainen, että muiden käsityöbloggaajien tehdessä postauksia lomamatkoistaan, en yleensä niitä lue. Toisaalta juuri siitä syystä aion itsekin tehdä sellaisen. Uskon nimittäin, että ne joita ei kiinnosta, voivat jättää lukematta ja keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Kirjoitan tätä blogia kuitenkin pääasiassa itseäni varten, joten haluan tallentaa tänne muistiin itselleni tärkeitä asioita. Pääasiassa keskityn kuitenkin käsitöihin, vain silloin tällöin harhaudun muihin aiheisiin, kun on tarpeeksi hyvä syy. Nyt on.

Niin kuin neulojat yleensä, pidän syksystä. Tämä syksy onkin ollut ihanan aurinkoinen, mutta päättelimme, että Suomen marraskuu ei petä. Silloin on kyllä pimeää ja märkää. Siksipä varasimme reissun kaveripariskuntamme kanssa. Meillä on jo kauan ollut haaveena matkustaa Italiaan, lähinnä maistelemaan Italialaisen keittiön antimia. Kaverimme (ja meidän muidenkin) ollessa intohimoinen pitsan ystävä, päätimme suunnata Napoliin. Vuokrasimme talon Napolin läheltä, Vesuviuksen rinteeltä. Lähikylä oli Torre Del Greco, jota ei kuulemma matkaoppaissa mainita.  Hyvä vaan, että ei mainita, ei nimittäin paljon tarvinnut turisteja väistellä. Ihana pikku kylä josta löytyi kaikki tarvittava. Kauppa, josta tiskiltä tuli ostettua aika monta kimpaletta parmesaania, perheravintola jonka omistajamies ei meinannut saada tarpeekseen meidän vauvasta, jätskipaikka ja lukemattomia pitsapaikkoja.


Meidän talon uima-allas. Vesi oli liian kylmää uimiseen, mutta altaalla tuli istuttua ja otettua aurinkoa. Näkymä altaalta oli Napolin kaupungin suuntaan. 


Kaupungin valot yöllä. 


Maisema iltapalapöydästämme. Kyllä tällaista maisemaa katselisi useamminkin. 
Napolin lahti. 


Talon valinta ratkesi, kun kuulimme siellä olevan puilla lämmitettävä pitsauuni. Talon vuokraaja oli nainen, joka asui omassa talossaan samoilla tiluksilla. Hän tuli eräänä iltana opastamaan meitä pitsanteossa. 


Pitsalapion käyttö vaati hieman harjoitusta, mutta siellä se paistuu. Myönnettäköön, että omatekemä pitsa ei yltänyt samalle tasolle paikallisen kanssa. 


Vesuviuksesta tuli napattua pikakuva viimeisenä päivänä. Reissun viimeinen kuva, kun sen jälkeen näytölle ilmestyi "lataa akku". Hyvä vain, Fiumicinon (Rooma) lentokentällä ei ollut mitään kuvaamisen arvoista. 


Maailman kuuluisimpiin lukeutuva pitsapaikka, da Michele, Napolissa. 


Olihan se hyvää. Kuuluisaa pitsaa, viisi euroa kappale, ei paha. Jono ulkona oli pitkä, mutta me jotenkin vahingossa onnistuimme tilaamaan pitsat take awayna, joten saimme ne todella nopeasti. 


Pompeiji. 







Pompeiji oli kyllä kaunis paikka. 


Parkkipaikalla Pompeijissa kasvoi appelsiineja. Harmi kun olivat raakoja. 


La Pizzaccia, ravintola jossa tilasimme antipastia, ajatuksena jatkaa sitten pääruokiin. Ei tarvinnut, sillä pöytään kannettiin muistaakseni ainakin kahdeksan lautasellista herkkuja. Ihana paikka, Torre Del Grecon ykköseksi rankattu, eikä ihme. Palvelu oli todella hyvää ja tunnelma ihanan rento. 


Yhtenä päivänä ajelimme Amalfin rannikkoa pitkin. Yksi kauneimmista paikoista missä olen koskaan ollut. Tämä kuva Maiorin kylästä. 




Tämä reissu oli pieni pintaraapaisu Italialaiseen kulttuuriin, jonka parasta antia oli suuri halu lähteä pian uudestaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!