Silkkiä puikoilla

Pitkästä aikaa pääsin neulomaan Jaipurin silkkilankaa, kun anoppi kaipaili hopeanväristä juhlahuivia itselleen. Tätä lankaa on ihana neuloa! Ohjeeksi valikoitui jo minua pitkään huudellut Boo Knitsin Out of Darkness. Ennen ohjeen ostoa vähän jännitin, että onko tämä minulle liian vaikea neuloa, kun lopputulos on niin kaunis. Mutta mitä vielä! Ei tässä ollut mitään erikoista. Ohjekin oli hyvin selkeä. Kaikin puolin hyvä ostos, neulontakokemus ja lopputulos.

Loppujen lopuksi tämä ei tosin päätynyt anopille, joka kaipaili hartiahuivia. Tästä ei nimittäin tullut hartiahuivia vaan jättipitkä, kapeahko huivi. Tämä jäi sitten minulle itselleni ja anoppi sai samasta langasta aiemmin neulomani Titaniumin.

Malli: Boo Knits - Out of Darkness

Lanka: Jaipur Silk Fino

Puikot: Ohjeen mukaiset 

Pingotuksen taidan tosin tehdä joskus uudelleen, kiireen vuoksi se ei ole ihan täysin onnistunut. 

Ohje hakusessa...

Tulipas taas harjoiteltua epävarmuuden sietämistä. Harvoin neulon ilman ohjetta, kun silloin vain soudan ja huopaan, enkä osaa tehdä päätöksiä minkään suhteen. Mietin viime tippaan asti, että kaventaisiko tässä vai vaihtaisiko väriä vai pitäiskö tehdä jotain muuta? Näitä housuja aloittaessani minulla oli kyllä ohje, mutta sen noudattamisen lopetin aika nopeasti. Vaikka käyttämäni lanka ja puikkokoko oli sama, ei ohje täsmännyt minun käsialallani sitten millään. Neuloin sitten fiiliksen mukaan ja tietenkin jahkailin koko ajan, että mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

Ensin piti tulla housut, sitten tulikin haalari. Vai miksi näitä pitäisi kutsua? Ihan hauskat pöksyt joka tapauksessa, saa nähdä ovatko nämä käyttökelpoiset. Tähtäsin noin kokoon 62, mutta vähän isommat tuli. Nämä menivät vauvalahjaksi yhdelle pikkuiselle pojalle, jota kävimme tänään katsomassa ensimmäistä kertaa.

Oikeasti housujen neulominen vauvalle ilman ohjetta on aika helppoa, jos vain tekee tarpeeksi isot. Kyllä ne sitten jossain vaiheessa mahtuu. Taidan tehdä tällaiset omallekin vauvalle jossain vaiheessa, joka tosin on jo melkein taapero, kun oppi kävelemäänkin tuossa viikko sitten, kypsässä 10 kk iässä. Omalle olisi siitä helppo tehdä, että voi väleissä vähän sovittaa.

Malli: Oma! Tää on harvinaista. 

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Puikot. 3.5 mm muistaakseni 

Loin 30 silmukkaa ja neuloin niillä lahkeen joustimen, sitten lisäsin 30 silmukkaa ja jatkoin sileällä neuleella lahkeen loppuun. Silmukoita kaventelin tuolla vartalo-osiossa vähän miten sattui. Haara-vyötärö mitta on n. 25 senttiä. 

Henkselit näihin haalareihin virkkasin, jotta eivät venyisi niin kovin. Virkkasin 6 ketjusilmukkaa, ja sitten kiinteitä silmukoita aina viisi riville, ja hyppäys seuraavalle riville yhden ketjusilmukan avulla. Napinlävet tein niin että rivillä oli kaksi kiinteää silmukkaa, yksi ketjusilmukka ja taas kaksi kiinteää. Seuraavalle riville tein vain kolme kiinteää silmukkaa. Ainakin suurin piirtein näin. Henkselit piti tehdä tuosta samasta valkoisesta, mutta se loppui joten ne on virkattu Dropsin Baby Merinosta. Jotta haalareissa olisi jotain muutakin harmaata virkkasin ketjusilmukkaketjun jonka ompelin kiinni haalareihin sydämen muotoon. Mielestäni ihan hauska koriste. 

Viimeinkin!

Huh tämä kuukausi on ollut suoraan sanottuna aika kamala. Influenssa iski tähän talouteen ja sitä on nyt reilu viikko podettu, eikä terveitä olla vieläkään. Mutta voiton puolella sentään! Sattuneesta syystä siis blogi ei ole juurikaan päivittynyt, vaikka kuvattavia juttuja olisikin valmiina. Tänään viimein oli niin hyvä olo, että jaksoin käydä ulkona kuvaamassa yhtä huivia. Se oli tarkoitus esitellä nyt, mutta kuvista tuli vähän liian plääh, siihen nähden, että huivi on mun mielestä oikeasti upea. Uusi kuvausreissu siis kalenteriin mahdollisimman pian.

Huivin sijaan esittelenkin vauvalle ompelemani nallerepun, josta tosin oli ensin koirareppu tulossa, mutta eipä nallessakaan mitään vikaa. Tämä kohta kymmenkuinen harjoittelee jo kovasti kävelyä, joten kesällä on varmasti repulle jo paljon käyttöä. Ainakin sinne mahtuu pojan omat retkieväät.

Kangas on marimekon jotain raitakangasta. Sain tällaiset verhot siskoltani ja niitä olen nyt pikkuhiljaa pilkkonut kaikenlaisiin ompeluksiin. Vetskari on karnaluksista. 

Tiedättekö sen tunteen, kun ei ole oikein tyytyväinen bloginsa sisältöön? Kuvat eivät oikein onnistu, ei ole aikaa jne. Nyt on sellainen fiilis, mutta eiköhän se taas tästä kunhan voimat taas kunnolla palaavat taudin jälkeen. Ainakin aurinko taas paistaa ja valoa riittää kuvien ottoon! 

Kohta on jo kesä!

Käsityöt koukuttavat

Näköjään jään koukkuun, oli käsityötyyli mikä tahansa. (Paitsi virkkaus...) Näin kävi myös kutomisen kanssa. Niin rentouttavaa puuhaa ja kaunis lopputulos, pakkohan sitä oli toinenkin liina käydä kutomassa. Kudoin tämän liinan samaan loimeen kuin edellisen, Tähän samaan loimeen on kudottu jo viisi kantoliina, kuudes on tuloillaan ja sitten se onkin loppu. Kaksi näistä kuudesta on minun kutomiani.

Kuteena tässä liinassa on Dropsin Lace, joka sisältää 70 % alpakkaa ja 30 % mulberry silkkiä. Ihanan pehmoista lankaa. Lopputulos on ohut, mutta tukeva. Hyvin jaksaa kantaa tätä minun reilu kymmenenkiloista jässikkää vielä. Ihan kiva tästä tuli, mutta seuraavaksi haluan kyllä kutoa värikkääseen loimeen. Kuviona tässä on timanttikuviota, jonka poljenta oli hieman haastavampaa kuin aiemman liinan sulkakuvion, mutta ei ollenkaan liian vaikeaa.

Oli jotenkin haikeaa käydä hakemassa tämä liina, kun ei ollut tietoa seuraavasta kudontaprojektista. Pitänee yrittää varata sille aikaa ja rahaa joskus mahdollisimman pian. Ehkä seuraava olisi huivi. Tai jotain muuta. Saapa nähdä. Ensimmäinen kutomani liina jatkoi tänään matkaa toiseen kotiin, vähän meinasi olla vaikeaa päästää siitä irti, mutta ainahan voi kutoa uuden...

Uusi yritys

En ole kovin hyvä neulomaan pipoja, en oikeastaan hyvä ollenkaan. Jostain syystä niistä tulee aina liian löysiä. No, nykyään olen oppinut, että käsialani on oikeasti hyvin löysä ja ehkä seuraavalla pipokerralla osaan jo ottaa tarpeeksi pienet puikot.

Tämä yksilö on kuitenkin yrityksistä paras. Ihan toimiva peruspipo. Langan sain joululahjaksi mieheltäni, joka oli kuulemma huokaissut helpotuksesta, kun joskus ennen joulua kävimme lankakaupassa ja puhuin miten juuri tämä lanka olisi täydellistä pipoon. Hän kun oli sitä jo minulle pipolangaksi ehtinyt ostaa. Ja olihan se aika täydellistä. Paksua, kaunista ja lämmintä.

Malli: Cable Hat / Dora Stephensen

Lanka: Louhittaren Luolan Pohjan Akka

Puikot: 3.5 mm ja 4.5 mm

Tupsu on ostettu Toivolan Vanhan Pihan jostain puodista. 

Pingviini

Eipä ole vähään aikaan ollut mitään valmista esiteltävää, kun olen yhden huivin parissa viettänyt jo monta iltaa. Itse huivi tuntui valmistuvan nopeasti, mutta tämä päättely kestää... ja kestää. Picot bind off ja silmukoita on monta sataa, no ehkä tämä joskus loppuu ja pääsen huivin täällä esittelemään.

Nyt esittelyssä kuitenkin pingviini, jonka ompelin ja hoksasin, että tarvitsen harjoitusta käsinompelussa. Siinä onkin syy miksi en usein näitä pehmoleluja tee. Osa paloista pitää kuitenkin sulkea käsin ompelemalla, eikä jälki koskaan ole niin siistiä kuin toivoisin. No, harjoitusta harjoitusta. Tämä pingviini lähtee lahjaksi, jos päätän, että sen kehtaa antaa. Vähän harmittaa antaa sellaisia "vähän sinnepäin" käsitöitä, lahjojen kun soisi aina olevan ihan priimaa. No, eiköhän tästä lapsille jotain iloa ole, vaikka ulkonäkö ei niin täydellinen olisikaan.

Pingviini on tehty äärettömän tarkalla ohjeella, joku löytyy englanninkielisenä ja ilmaisena täältä. Tämä versio on ommeltu kantoliinakankaista. Pingviini olisi toki pitänyt kuvata ulkona lumihangessa, mutta niiden puutteessa tyydytään nyt sisäkuviin.

Jospa seuraava käsityö olisi taas sitten sellainen, johon voi olla oikeasti tyytyväinen. Tuntuu, että viime aikoina on useampi työ ollut vähän mitä sattuu...

Kotipäivien viihdettä

Meillä on sairastettu, ja muutenkin on viime aikoina ollut paljon kotipäiviä, joiden iloksi on täytynyt keksiä jotain. Olen siis ommellut, lähinnä kaikkea pientä.

Vauvalle tuli tehtyä toiset tossut. Kun viistoitin tuon kutomani liinan päät, jäi kangasta juuri sopivasti. Tossuihin ei paljon mene, varsinkin kun vuoritin tällä kertaa fleecellä. Kivat tuli, mutta nyt harmittaa etten siksakannut reunoja ennen ompelua. Käsinkudottu kangas on jostain kohdasta ehtinyt purkautua, joten eipä nämä taida kovin pitkäikäiset olla.

Vauvalle tein myös unilelun, kantoliinakankaisen pupun jonka pitkiä käsiä ja jalkoja on ihana pureskella. On se tykätty ollut. Kulki mukana kun vauva seurasi imuroivaa miestäni. Vauva rakastaa seistä imuria vasten ja antaa ilmavirran puhaltaa hiuksia. Pupua tehdessä otin myös ensikosketuksen kirjontaan. Se olikin hurjan kivaa. Pitänee perehtyä aiheeseen enemmän.

Kolmas ompelus kuuluu sarjaan "miksi en tehnyt jo aikaisemmin." Kauan olen suunnitellut ruokalappujen tekoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt tein ja samantien kaksi, kun nämä surauttaa niin hetkessä. Tykkään tällaisista nopeista ja helpoista jutuista, aina kun ei jaksa keskittyä mihinkään isompaan.

Yhden sairaspäivän piristykseksi tehtiin puolukkamuffinsseja ja kinuskikastiketta. Muffinssien ohje on mun luotto-ohjeeni, hieman muokattuna. Ohje löytyy täältä. Jätin valkosuklaan pois ja korvasin mustikat puolukoilla.