1. helmikuuta 2020

Paksut kirjoneulesukat

Joskus jokin neuleprojekti vaatii hieman kypsyttelyä, ennen kuin pääsee sen kimppuun. Joskus jokin projekti vaatii kypsyttelyä hieman enemmänkin... Tai joskus jokin projekti tarvitsee vain sen täydellisen ohjeen, niin menee vain hetki kunnes se valmistuu. Niin kävi näiden paksujen kirjoneulesukkien kanssa. Olen jo vuosia halunnut neuloa paksut, polvimittaiset kirjoneulesukat, mutta jotenkin se on kuitenkin aina jäänyt. Välillä valikoin jo ohjeita ja suunnittelin ostavani lankoja, mutta jokin aina tökki. En löytänyt sopivaa lankaa tai ohjetta, tai sitten jokin muu projekti kiri aina edelle. Syksyllä kuitenkin neulojatoverini neuloi upeat sukat, joihin ihastuin heti. Kun hän sitten vielä kirjoitti niille ohjeen, oli langat pian hankittu ja toinen sukka jo valmis. Toinenkin valmistui aika nopeasti ja projektin valmistuttua ihmettelin, miksi olen jahkaillut paksujen kirjoneulesukkien kanssa näin pitkään. Ne ovat mitä mainioin hyvän mielen neuleprojekti, sillä paksulla langalla työ edistyy hujauksessa, jos on tottunut 2 mm puikkoihin ja fingering vahvuiseen lankaan. 

No, pidemmittä puheittä, tässä ovat nämä sukat.


Ohje: Talven tuivertamat - Johanna Kolhinen
Puikot: 3,5 mm ehkä
Langat: Valkoinen merinosukkalanka, värikkäät Dropsin Nordia kaksinkertaisena



Projektin valmistuttua keksin kyllä myös syyn sille, miksi en ole aiemmin tällaisia sukkia neulonut. En vain osaa käyttää paksuja sukkia. Nämä päätyivät lopulta hyväntekeväisyyden nimissä myyntiin ja sitä kautta erään neulojatoverin jalkoja lämmittämään. Hyvä niin. Tosin joskus saatan repäistä ja neuloa kuitenkin itsellenikin tällaiset. 

5. tammikuuta 2020

Hilla

Tämän paidan tarina alkoi jo kauan sitten, kun Anna Johanna julkaisi Crush paidan. Ihastuin paidan palmikkokoristeisiin hihoihin, mutta tiesin, etten todennäköisesti saisi briossipaitaa koskaan valmiiksi. Olisikohan se ollut neulefestareilla vai kässämessuilla kun näin Johannaa ja kyselin, olisikohan mahdollista saada joskus ohje laatikkomalliseen paitaan jossa olisi nämä samat (tai samantapaiset) palmikot hihoissa. Johanna innostui ideasta ja jonain päivänä Ravelryn postilaatikkooni kilahti yllättäen ihana Hilla. Kiitos tästä lahjasta ja paidan suunnittelusta Johannalle. <3 




Luonnollisesti tämä ohje oli kaikinpuolin täydellinen - ne ihanat palmikot, feidaus (jota olin kauan haikaillut kokeilevani), sekä luottosuunnittelijani mitoitus, jonka tiesin sopivan minulle kuin nenä päähän. Sitä paitsi pääsin vielä kokeilemaan Johannan omaa Hillaa kässämessuilla, joten koon valinta oli helppoa.  





Lanka on ostettu Tampereen kässämessuilta, jossa etsin sopivaa settiä kauan. Pähkäilin vaikka mitä värejä, mutta lopulta päädyin hyvin samantapaiseen settiin kuin Johannan omassakin Hilla paidassa. Tämä lanka on Skein Queenin Ravish lankapohjaa, jossa on 70 % superwash merinoa, 20 % silkkiä ja 10 % kashmiria. Lanka on hirmu ihanaa, mitäpä muuta tuolla sekoituksella voisi ollakaan. Pehmeää ja kiiltävää. Hieman tuo superwash minua jännittää, miten se käyttäytyy pesussa, mutta katsotaan. Vielä en ole paitaa kastellut. Värien nimiä en valitettavasti enää muista, mutta kolmea eri väriä tässä on. Kaksi saman värin vyyhtiä olivat keskenään niin erivärisiä, että näyttää siltä kuin värejä olisi neljää erilaista. 






Hauskaa tätä aloittaessa oli muuten huomata se, että oma käsialani on vuosien kuluessa tiivistynyt, juuri niin kuin olen halunnutkin. Aiemmin nimittäin olen joutunut näissä Anna Johannan paidoissa ottamaan yhden puikkokoon pienemmät puikot enkä välttämättä siltikään ole päässyt toivottuun tiheyteen. Tässä paidassa käytin 3,25 mm puikkoja, kun ohjeessa oli käytetty 3,5 millisiä. 

Tämä oli muuten ensimmäinen vuonna 2020 valmistunut neuletyö. Ihana paita ja ihana suunnittelija. Tämä ei todellakaan ole ensimmäinen Anna Johannan paita jonka olen neulonut, eikä varmasti viimeinenkään. Itse asiassa olen neulonut hänen ohjeillaan niin paljon, että pitäisi varmaan tehdä hänelle oma tägi tänne blogiin. Saa nähdä mitä puikoille hyppää seuraavaksi, kunhan SukkaFinlandialta ehtii. 

1. tammikuuta 2020

Vuosikatsaus 2019

Vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä kerrata vähän edellistä vuotta. Samanlaisen vuosikatsauksen olen tehnyt jo neljä kertaa aiemmin, ja ne löytyvät linkkien takaa: 2018, 2017, 2016, 2015

Vuonna 2019 puikoiltani putosi 23 neuletyötä, joihin kului 2,56 kg lankaa. Tähän tosin voisi vielä yhden paidan, joka on toista hihaa varten valmis. Valmistuneita töitä ja kulutettua lankaa on hieman vähemmän kuin 2018, jolloin lankaa kului 2,9 kg ja valmistuneita töitä oli 28. Tuottoisin neulevuosi on ollut 2017, jolloin lankaa kului yli kolme kiloa. Viime vuoden pienempää saldoa selittää tosin myös uusi käsityöharrastus, eli kehrääminen, joka on nielaissut osan neuleajastani. Kehrättyä lankaa on viime vuonna syntynyt n. puoli kiloa. Värjääminen sen sijaan jäi viime vuonna todella vähälle. 

Mitä vuonna 2019 tuli neulottua? 



Aikuisten sukkia 7 paria, lasten sukkia yksi pari, aikuisten tossuja yhdet. Yksi aikuisten paita, yksi pitkä neuletakki. Pipoja neuloin kaksi aikuisten koossa, kaksi lasten koossa. Vauvojen myssyjä neuloin kolme. Huiveja neuloin yhden, sekä yhden kaulurin. Neuloin lisäksi yhdet kämmekkäät sekä virkkasin yhden pehmolelun. Yhden paidan neuloin toista hihaa vaille valmiiksi, joten lopulta tämän vuoden lankamäärä on aikalailla sama kuin viime vuonna. 



Parasta vuonna 2019 oli ehdottomasti kehruuharrastuksen aloittaminen. Ostin keväällä rukin ja sen jälkeen olen harjoitellut aina kun olen ehtinyt. Kehrääminen on ihanaa. 

Haastavinta vuonna 2019 on ollut tarpeeksi ohuen kuidun saaminen kehrätessä, tähän mennessä lankani ovat olleet aika paksuja, mutta enköhän opi vielä ohuempaakin kehräämään. 



Hauskin neuletyö on ollut Anna Johannan mysteerihuivi eli Hummingbird. Ilmeisesti uusi mysteerihuivi on tulossa ensi syksynä ja sekin on ehdottomasti pakko neuloa. 

Tyytyväisin  olen virkkaamastani Fatty Lumpkin ponista. Siitä tuli ihana ja se on ollut kovassa käytössä kuopukseni päiväkodin unikaverina. 

Lempikäsityötapahtuma tänäkin vuonna oli ehdottomasti neulefestarit Jyväskylässä. 

Paras uusi löytö vuonna 2019 on ollut Wool me once-värjäri, jonka lankoja olen ihaillut koko vuoden. 



Paras käsityökirja oli ehdottomasti Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa. Ihana kirja.

Instagram suosikkini vuonna 2019 on ollut emmahav, jonka upeaa värisilmää olen ihaillut jo kauan. 

Lempilankani vuonna 2019 on ollut suomalainen lampaanvilla, jota olen ostanut esimerkiksi Rintalan tilalta. 



Lempparisuunnittelija vuonna 2019 oli edelleen Anna Johanna, jonka paitoja ja huiveja olen neulonut jo monia. Tänä vuonna neuloin häneltä Dre neuletakin, naapurin Janne sukat, Hummingbird mysteerihuivin sekä Hilla paidan melkein valmiiksi. 

Toiveeni tälle tulevalle vuodelle on neuloa enemmän lempivärejäni, sekä kokeilla uusia värjäreitä ja uusien suunnittelijoiden ohjeita. Haluaisin neuloa molemmille lapsilleni paidat, sekä toki itsellenikin jonkin. Haluan oppia kehräämisestä paljon lisää. Tärkeimpänä kuitenkin on se, että haluan nauttia käsitöiden tekemisestä ja neuloa juuri sitä, mitä haluan neuloa. 



Ihanaa uutta neule- ja käsityövuotta teille kaikille!

27. marraskuuta 2019

Pipo ja lapaset

Kässämessuperinteisiin kuuluu, että reissulla kuvataan jokin valmistunut neule. Tällä kertaa kuvattavia neuleita oli kaksi, tosin itse kuvien otto sujui paljon viime vuotta sukkelammin. Viime vuonna nimittäin paistoi aurinko, kun taas tänä vuonna satoi vettä. Kuvista kiitos Inka ystävälle. <3

Ensimmäisenä esittelyyn uudet lapaset. Minulla on paha tapa neuloa lapasia vain lahjaksi, joten omat kädet jäävät usein ilman mitään lämmikettä. Näihin lapasiin sain langat lahjaksi neuletoverilta, joten nämä oli pakko neuloa itselle. Hyvä niin, lapastarve kun tosiaan oli jo kova!

Lapasiin on otettu ohje Tiina Kuun sukkakirjasta, jonka loistavuus piilee juuri siinä, että mallit ovat helposti muokattavissa. Tämä kuvio istui lapasiin ihan yhtä mainiosti, kuin sukkiin. Langat ovat tosiaan neulojakaverin jämiä, joten niistä ei ole sen tarkempaa tietoa. Väriyhdistelmäkin on kaverin suunnittelema.




Pipo on toinen asuste, jota minulta ei juuri löydy. Ostin tähän pipoon langat jo viime vuonna, kun tarvitsin Shake it up-mysteerihuivin kaveriksi pipon. Lanka oli samaa väriä kuin huiviin käytetty merinosinkku, mutta eri laatua. Kun sain langan käsiini, totesin värin olevan kuitenkin aivan erilainen, joten lanka jäi varastooni pyörimään. Tänä vuonna viimein nappasin sen puikoille ja pipo syntyikin paksusta langasta hetkessä. Valmiissa pipossa väri tosin ei näyttänyt hyvältä, joten seuraavaksi valmis pipo hautautui neulekoriin, kunnes viimein päätin värjätä sen. Mielestäni lopputulos on onnistunut, ja mikä parasta, pipo sopii moneen huiviini täydellisesti.  


Lanka: Skein Queen Crush DK
Malli: Justyna Lorkowska - Tied Knots



9. marraskuuta 2019

Vinkit onnistuneeseen messuvierailuun

//Lippu saatu messupostausta vastaan.

Yksi vuoden kohokohdista, Tampereen kädentaitomessut, ovat pian taas täällä! Itse olen käynyt messuilla nyt viitenä vuotena peräkkäin, ja vuorossa on kuudes kerta. Yleensä olen aina kirjoittanut messuista raportin jälkikäteen, mutta tänä vuonna ajattelin kerrankin messuilla rauhassa ilman kameraa, joten tällä kertaa kirjoitan messuista jo etukäteen. Tässä tulevat siis messukonkarin vinkit onnistuneeseen messupäivään. Lisätkää toki kommenteihin omat vinkkinne!

1. Mieti etukäteen, mitkä näytteilleasettajat sinua eniten kiinnostavat ja käy niissä ensin.

Erityisesti, jos tulet paikalle vasta lauantaina, kannattaa ensimmäiseksi kiertää ne myyjät, joilta olet suunnitellut ostavasi jotakin tiettyä. Osa suosituimmista kankaista ja langoista kun loppuu yleensä kesken. Itse olen yleensä käynyt ensimmäisenä Verson Puodin pisteellä ostamassa Leena Rengon suunnittelemia ihania kankaita lapsille.

Sen jälkeen olen siirtynyt jollekin lankamyyjälle hamstraamaan isompaa määrää jotain tietynsävyistä lankaa. Yleensä se on ollut Handun langat Lentävän Lapasen pisteellä, mutta muita lemppareita ovat Snurre, Titityy, Ilo, Kässäkerho Pom Pom, Lanitium ex Machina, Eijan kudontaputiikki ja Silmu & Solmu. Ehdottomasti käyn myös lammastilojen myyntikojuilla, sillä mikäs sen ihanampaa kuin suomalainen lampaanvilla. Lammastiloja löytyy messuilta ainakin Aholaidan lammastila ja Ala-Uotilan lammastila. Erityismaininta myös Vuonuelle, joka kannattaa ehdottomasti katsastaa. Aiempina vuosina heillä on ollut mukana mitä ihanampia tuotteita käsinkehrätystä langasta kanojen höyhenistä tehtyihin koruihin.

Lista kaikista näytteilleasettajista löytyy täältä.



2. Jos olet paikalla vain yhden päivän, et ehdi katsastaa kaikkea. Tulosta siis kartat etukäteen ja kirjoita niiden reunoihin, missä kaikkialla haluat käydä. Älä unohda merkitä myös paikkanumeroa, jotta löydät oikean kojun. 

Ensimmäisinä vuosina haahuilimme ympäri messualuetta ilman suurempia suunnitelmia, mutta sillä tyylillä monet kojuista jäävät käymättä, ja jälkeenpäin harmittaa. Toki, jos et ole etsimässä mitään tiettyä, toimii suunnitelmattomuuskin hyvin, mutta jos haluat tehdä ostoksia, kannattaa niitä vähän suunnitella etukäteen. Kartat saat tulostettua täältä.



3. Ota mukaan evästä! 

Meidän messutyyliimme kuuluu se, että emme käy messukeskuksessa syömässä. Otamme mukaan sopivasti eväitä, joilla pärjäämme päivän, ja suuntaamme messuilta suoraan Tampereelle syömään. Kaikille tämä ei varmasti sovi, mutta me emme ole viitsineet käyttää aikaa täysiin ravintoloihin jonottamiseen, vaan olemme mielummin nauttineet ruuasta rauhassa messujen jälkeen.



4. Jää yöksi! 

Parhaimpia messureissuja ovat ehdottomasti olleet ne kerrat, jolloin olemme jääneet Tampereelle yöksi. Lauantaina olemme messuilleet, ja sunnuntaina istuskelleet jossakin kivassa kahvilassa ja neuloneet rauhassa. Täydellinen viikonloppu siis. Hotelli kannattaa ehdottomasti varata jo hyvissä ajoin, vaikka keväällä jo. Usein kun hotellisivustot lupaavat maksuttoman peruutusmahdollisuuden, joten voit hyvin varata huoneen vaikka jo huhtikuussa ja peruuttaa sen sitten tarvittaessa. Airbnb on myös hyvä vaihtoehto, sillä messujen aikaan hotellihuoneet ovat hinnoissaan.



5. Muista pitää taukoja. 

Väenpaljous ja tungos voi olla hyvinkin uuvuttavaa, joten muista huilata välissä. Yhdessä hallissa on katsomo, jossa on hyvä huilata ja syödä vaikka eväitä. Muuten penkkejä ei juurikaan ole, kahviloita lukuunottamatta. Toki kahvillekin kannattaa jossain vaiheessa istahtaa. Imetykselle löytyy tila A-hallista, jos sellaista tarvitset.



6. Pankkikortilla pärjää hyvin, mutta toki voit nostaa vähän käteiskäkin etukäteen. 

Messukeskuksen automaatille on aina pitkät jonot. En tosin muista käteistä tarvinneeni ainakaan viime vuonna, mutta joskus nostan sitä ihan vain sen takia, että pysyn kärryillä siitä, paljonko olen rahaa käyttänyt.



7. Mieti summittainen ostoslista ja budjetti etukäteen. 

Myyjäpaljoudessa tulee helposti ostettua sellaista, mitä ei lopulta oikeastaan tarvitse. Mieti siis, haluatko ostaa langat johonkin tiettyyn paitaan, lapsille mekkokangasta vai joululahjaksi pellavapyyhkeitä. Tai kaikkia niitä. Itse ajattelin ostaa Verson Puodilta perinteisesti jotain kivaa kangasta lapsille, itselleni ehkä merinovillaa neuletakkiin, langat Hehku neulemekkoon ja ehkä Navelli paitaan. Joku ihana pellavakangaskin mahtuisi ostoslistalle, mutta katsotaan mihin budjetti venyy.


8. Ota mukaan ihanaa seuraa, tai lähde yksiksesi messuilemaan, ja vietä ihana messupäivä (tai useampi)! <3 

Bonuksena vielä muutama tärppi, jotka itse ainakin aion katsastaa. 

Jo aiemmin mainittu Vuonue.

Taitoshopeilla on aina myynnissä tarvikepakkauksia, jotka ovat hyvän hintaisia ja ajankohtaisia. Tsekkaa siis ne (mutta nopeasti, ettet jää nuolemaan näppejäsi kuten minä viime vuonna). 

Raijan Aitta myy ihania (ja edullisia) pellavakankaita sekä valmiita tuotteita, kuten pyyhkeitä. 

Viime vuonna suosittu g-uld löytyy taas messuilta. Heillä oli ihania murrettuja sävyjä langoissa, sekä ohjeita ja muuta mukavaa. 

Tsekkaa myös Taito-lehden messutarjoukset. Itse en viime vuonna tilannut, mikä jäi vähän harmittamaan. Ehkä tänä vuonna sitten. 

Vinkkinä muuten tekokuiduista tykkäämättömille Eijan kudontaputiikin tencel-sukkalanka! Kuulosti mielenkiintoiselta. 

Louhittaren luola on myös messuilla, mielestäni ensimmäistä tai ehkä toista kertaa. Heidän ihanat lankansa kannattaa aina katsastaa. 

Messujen ulkopuolelta kannattaa muistaa Tampereen uusi ihana lankakauppa Nurja, joka on perjantaina ja lauantaina auki iltakymmeneen! Me ainakin menemme sinne, jos vain mitenkään messujen jälkeen jaksamme. 

(Kuvat aiemmilta messuvierailuilta) 

27. syyskuuta 2019

Hummingbird mysteerihuivi

Mysteerineulonta on ihanaa! Varsinkin, jos suunnittelijana on oma luottosuunnittelija Anna Johanna! Viime syksynä Johanna järjesti ensimmäisen mysteerineulontansa, johon tietysti otin osaa. Silloinkin neulottiin huivia ja se oli ihan mahtavaa. Kun sitten kuulin, että tänäkin syksynä neulottiin huivi, olin tietenkin heti mukana. Neulontainto oli ennen tätä yhteisneulontaa ollut hieman matalalla, mutta huivi sai minut taas neulomaan jokaisena mahdollisena hetkenä. Olenkin aika ylpeä, että huivini valmistui aikataulussa, vaikka välissä oli uuden työn aloitus ja muutto. 

Huivi siis neulottiin niin, ettei etukäteen tiennyt, millainen siitä tulisi. Lankoja käskettiin ostaa kolme toisistaan erottuvaa sadan gramman vyyhtiä. Vahvuutena oli fingering. Ohjeesta julkaistiin aina pieni pätkä kerrallaan ja neulomisaikaa pätkillä oli päivästä useampaan. Neulominen oli hirmu hauskaaa, sillä vasta ihan lopussa osasi arvata, minkälainen lopputulos tulee olemaan. Lopullinen huivi on ihana. Lämmin, juuri sopivan kokoinen, sekä kaunis. En tarkoituksella pingottanut huiviani, sillä mielestäni se ei sitä tarvinnut, enkä halunnut siitä yhtään isompaa. Nyt se asettuu kaulalle täydellisesti. 

Huivissani käytin Handun värjäämää merinosinkkua (keltainen), itsevärjäämääni merinosinkkua (musta) sekä itsevärjäämääni ja kehräämääni merinosinkkua (vihreä). Sinkku on ihan täydellinen huivilanka. Niin pehmeä ja kaunis, sekä ihana neuloa. En ole juuri neulonut itsekehräämästäni langasta, sillä kehruuharrastukseni on aika alkuvaiheessa. Se oli kuitenkin siistiä! Kehrääminen on ihanaa, ja on jotenkin upeaa, miten voi siirtyä valmistusprosessissa taas yhden askeleen taaemmas, kun voi ensin värjätä villan, kehrätä sen ja vielä neuloa itse tuotteen. 

Ohje oli helppo neuloa, mutta lopputulos on silti näyttävä. Suurkiitos Johannalle tästä ihanasti alkusyksyn piristyksestä. <3 Mitähän kivaa sitä sitten neuloisi? Onneksi minulla on puikoilla myöskin Johannan suunnittelema Hilla-paita, joten ei tässä ihan tyhjän päälle jää. Pitäisi varmaan tehdä oma tägi blogiin Anna Johannan ohjeille, niitä on nimittäin kertynyt aikamoinen kasa... 

Kuvista kiitos Inkalle!


Malli: Hummingbird
Puikot: 3,5 mm
Langat: Handu, itsevärjäämä, itsekehräämä






23. syyskuuta 2019

Neulekekkerit

//Kirja saatu kustantajalta.

Olipa hauska kuulla, että tuttu bloggaajakollega on kirjoittamassa neulekirjaa. Vielä hauskempaa oli toki saada itse kirja käsiinsä!

Kirja on mielestäni mainio perusteos jopa ihan aloittelevalle neulojalle. Ohjeet ovat simppeleitä ja mikä parasta, kaikki neulotaan saumattomasti! Tiedän, että moni aloitteleva neuloja törmää ensin paloista neulottaviin paitoihin ja muihin, vaikka saumattomien neuleiden neulominen on mielestäni paljon helpompaa. Tästä kirjasta löytyy juuri sellaisia käytännöllisiä villavaatteita ja -asusteita, joita tarvitaan jokaisessa lapsiperheessä. Oma lempparini on ehdottomasti useammat erilaiset villahousut, niihin kun on mielestäni ollut hyvin vaikea löytää hyviä ohjeita. 

Kirja on myös visuaalisesti hirmu kaunis. Veera on kuvannut kuvat itse ja pidän erityisesti siitä, että kirjassa on myös ns. tunnelmakuvia. Tunnelma on ihana. Visuaalista ilmettä täydentää kaunis mattapintainen paksuhko paperi, josta tällainen paperifani on innoissaan. 


Kirjan koot tosiaan ovat 1-12 vuotiaille.




Tykkäsin kovasti tämän kirjan tekniikkaosastosta! Selkeät ohjeet, joista on varmasti monelle iloa, kun törmää kirjan ohjeissa johonkin itselle uuteen tekniikkaan. Pidän siitä, että tekniikkaohjeet löytyvät ihan kirjasta, sen sijaan, että pitäisi lähteä googlailemaan niitä erikseen.


Tämä simppeli kirjoneulepipo oli yksi lemppariohjeistani!


Olen monesti etsiskellyt peruspaidan ohjetta, johon voisi itse soveltaa kirjoneuletta tai muuta. Tässä kirjassa se nyt on.


Neulehupparin ohje on myös ollut hieman vaikeasti löydettävissä. Veeran kirjasta löytyy sellainenkin! Hauska yksinkertainen malli, jossa on raidat ilmettä piristämässä.


Laiska bloggaaja ei nyt jaksa kääntää kuvaa, jonka bloggeri itsepintaisesti päätti jättää näin päin. 

Mielestäni tämä Veeran kirja on hieman kuin Suomalainen versio suosituista Klompelompe-kirjoista. Ohjeet ovat arkisempia kuin Klompelompen romanttiset ohjeet, mutta se juuri sopii tähän Suomen säähän ja tarpeisiin. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille lapsille perusvaatteita neuloville. Täältä löytyvät pipot, housut, tumput ja paidat. Kirjan ohjeista on myös meneillään yhteisneulonta, joka loppuu syyskuun lopussa. Itse tuskin ehdin tähän yhteisneulontaan mukaan, vaikka aionkin neuloa pian jotkut kirjan villahousuista.