Viimeinkin projektipussukka!

Olen jo pitkään haikaillut oman projektipussukan perään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Ihastelin Neulistin supersöpöjä pussukoita ja kaipailin omia. Jotenkin ohjeet ovat muka tuntuneet liian monimutkaisilta ja perehtymistä vaativilta. Vauvan kanssa aikaakaan harvoin on liikaa ompelutouhuihin. En jotenkin osaa aloittaa ompelua, ellen saa tekelettä heti samalla kerralla tai viimeistään aivan pian valmiiksi. Siksi neulominen sopii minulle paremmin näin vauvanhoidon ohessa. 

Alkuviikosta tuli kuitenkin käytyä Tallinnassa ja Karnaluksista tarttui mukaan vetoketjuja. Niiden innoittamana päätin viimeinkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Löysin netistä todella selkeän ja helpon ohjeen. Aikaahan tämän tekemiseen upposi paljon, kun ensin piti siivota kangasvarasto, kaivaa esille kaikki kangasvaihtoehdot, mallailla ja viimein valita oikea kangas + vetskari kombo. Lopulta päädyin leikkaamaan kankaat vanhasta Ikean pussilakanasta, josta on aiemmin syntynyt jo vauvan pussilakana sekä vaipanvaihtoalusta. 

Tukikangas teki kankaasta jotenkin oudon ryppyistä, pitää ensi kerralla kokeilla jos saisi alemmalla silityslämpötilalla siistimpää jälkeä aikaiseksi. 

Vuorinkangas on saman pussilakanan toista puolta, leveämpää mustavalkoista raitaa. Pussukan sisään pääsi nyt muutama jämälankakerä, kunnes sopivan projektin tullessa vastaan pussukka pääsee oikeaan käyttöönsä. Seuraavaksi voisin tehdä pussukan jossa olisi reikä niin, että lankakerää voisi pitää siellä sisällä neulomisen aikana. Tähän tapaan. 

Laitanpa tähän muutaman tekovaiheen itselleni muistiin. Kankaat leikataan niin, että leveys on yhtä leveä kuin koko vetoketjun pituus, ja pituus niin pitkä kuin pussukasta haluaa tehdä. Tässä siis n. 32 cm x 45 cm. Vuorikangasta samanlainen pala, totta kai. Tarvitaan myös 10 x 18 cm pala, josta tulee nuo päätylenkit. 

1. Ompele vuori- ja päällikankaat yhtä aikaa kiinni vetoketjun toiseen sivuun. Tee päälletikkaus.

2. Toinen sivu kiinni samoin. 

2. Ompele sivulenkkipalan reunat kiinni ja leikkaa se puoliksi. 

3. Avaa vetskari. 

4. Aseta sivulenkki KESKELLE reunaa, veskarin kohdalle. Ompele sivusauma ja toista toisessa päädyssä. 

5. Leikkaa kulmiin 4,5 cm x 4,5 cm kolot. 

6. Taita kolot ja ompele kiinni. 

Pienten vaatteiden ihanuus

Pieniä vaatteita on niin mukava ommella, monestakin syystä. Ensiksikin kangasta menee hurjan vähän, toiseksi trikoo ja saumuri yhdistelmä on helppo ja nopea sekä kolmanneksi lopputulos on yleensä hurjan suloinen, ainakin kun pääsee vauvan päälle. Ne vähemmän suloiset voi sitten vähin äänin haudata kangaskasojen uumeniin... 

Tänä keväänä kävin usein ystäväni luona viettämässä aikaa ja ompelemassa. Lopputuloksena meidän vauvalla on nyt ainakin pöksyjä, niitä kun oli niin nopea tehdä. Valmistui tuokioiden aikana sentään muutakin, esimerkiksi huppari jonka kaava luokitteli muistaakseni 62 kokoiseksi, lopputulos mahtuu ehkä vuoden ikäiselle ja silloinkin saa hihoja kääriä. Tällä kertaa moka taisi tosin olla kaavassa, eikä minussa.

Kankaat: Talvitrikoota ja mustaa resoria kestovaippakaupasta

Kaava: Ystäväni (?) piirtämä housukaava

Tällä mallilla tuli tehtyä ainakin neljät housut. Niin helppo ja nopea. Ja lopputuloskin on toimiva, tosin joissain pöksyissä resori jäi vähän turhan löysäksi. 

Pienet varpaat ovat vain niin söpöjä! 

Ihan kamala kuva, mutta kelvatkoon paremman puutteessa. Ompelin tuosta pyöräkuvioisesta puuvillakankaasta vauvalle takin ja jämäpalasta testasin toimivatko vauvan pöksyt puuvillasta ommeltuna. Hyvin ovat käytössä toimineet, puuvilla on sen verran ohutta ja pehmeää, että on varmasti mukavaa käytössä. Malli on sama kuin yllä olevissa housuissa. 

Tampereen viimevuotisilta kässämessuilta ostin paapiin ihanaa Siiri keinuu luomujerseytä. Metrin palasta on riittänyt vaikka mihin. Olen ommellut kankaasta yhdet housut samalla mallilla kuin nämä muutkin, ne tosin ovat kadonneet jonnekin. Pitääpä penkoa kaappeja ennen kuin vauva kasvaa liian suureksi... Housujen lisäksi kankaasta ovat syntyneet jo mainittu jättihuppari, sekä ihana jumpsuit Ottobren jollakin peruskaavalla. Samoilta messuilta nappasin mukaan keltaista resoria joka sopii täydellisesti tuohon kankaaseen.

Jumppis on ihanan ohut, pitäisikin kokeilla joko se olisi sopiva, toimisi hyvin näillä astetta viileämmillä kesäkeleillä.

Palalaarin aarre

Kaupunkireissulla ystäväni kanssa piipahdimme Marimekossa ja sieltä palalaarista löytyi niin kaunista kangasta, ettei sitä raaskinut jättää. Hintakin oli edullinen. Pala on Siirtolapuutarha- kuosista puuvillaa. Kangas ei ollut mitään ideaalia mekkokangasta paksuutensa ja huonon laskeutuvuuden takia, mutta mekko siitä oli saatava. 

Kangas: Marimekko - Siirtolapuutarha

Kaava: Itse sovellettu 

Halusin tehdä mekosta imetysluukullisen avuksi niihin päiviin, kun tuntuu ettei ole mitään kivaa päällepantavaa, varsinkaan sellaista jonka kanssa voisi kätevästi imettää. Imetysmahdollisuus hoitui kätevästi laittamalla mekon eteen napit, joita ei tosin paljon kuvassa näy. 

Mekkoon otin mallia yhdestä vanhasta mekostani, todella yksinkertainen malli, mutta ehkä juuri siksi niin kiva. Pala oli sen verran pieni, että kovin pitkää mekkoa siitä ei saanut, mutta juuri ja juuri sain sen riittämään. 

Takakappale on mielestäni todella kaunis, siinä värit ovat ihan täydelliset. 

Jos tarkasti katsoo, niin tässä kuvassa näkyy tuo napituskin. Napituksen takia etukappale piti tehdä kahdesta osasta, joten kuvio ei "ole oikein". Mielestäni kuviot asettuivat kuitenkin ihan kivasti. Ah, tätä kangasta on pakko kyllä saada lisää! Siitä voisi tehdä vaikka verhot ja tyynyjä ja vauvalle takin ja ja... 

Kuvat ovat "hieman" ylivalottuneita, mutta ei välitetä siitä. Syynä oli nimittäin ihana kesäinen auringonpaiste jonka takia miehelläni oli aurinkolasit silmillä eikä hän valoisuutta hoksannut. Viimeinkin on ollut lämpimiä päiviä, ei tästä säästä voi kuin nauttia! 

Vauvan ensimmäinen juhla-asu

Eilen vietimme vauvamme ensimmäistä juhlaa, ristiäisiä. Juhlien järkkäämisessä oli pieniä haasteita, kun äitini ja pikkusisarukseni olivat mahataudissa vielä juhlaviikolla, ja itse sain keskiviikkona vielä antibioottikuurin. Mutta juhlat järkättiin ja loppujen lopuksi kaikki meni hyvin.

Vauvan juhla-asun olin ommellut jo muistaakseni helmikuussa. Ystäväni ompeli omalle vauvalleen kastemekon ja samassa kangastilauksessa tuli minullekin kankaat mekkoa varten. Kangas on ihanan läpikuultavaa pellavaa, todella edullistakin se oli. Mekolle tuli hintaa muistaakseni muutaman kympin verran. Ainoat huonot puolet tuossa kankaassa ovat sen helppo purkautuvaisuus sekä nopea rypistyminen. Onneksi se ei ole niin tarkkaa. Pitsit kädenteille tilasin samasta verkkokaupasta (jonka nimeä en tietenkään muista) ja helman pitsi löytyi Pikkulinnasta, Jyväskylästä. 

Kaava mekkoon on ystäväni miehen suvun kymmeniä vuosia vanhasta kastemekosta jäljennetty. Mekko on kietaisumallia, joten se sopii aika monenkokoiselle vauvalle, kuten myös tuolle meidän reilu viisikiloiselle pojallemme. Ihan ei istuvuus ollut täydellinen, mutta tuskinpa sitä muut huomasivat. 

Olisihan tämän mekon voinut silittääkin ennen kuvausta. Tai päätellä langanpäät... 

Tämä kastemekko oli kaikin puolin ihana projekti. Helppo ja nopea ommella ja lopputuloskin oli kaunis. Pitsit olisin vielä halunnut virkata itse, mutta nopealla googlettamisella en löytänyt sopivaa mallia. Jossain vaiheessa muistin senkin, etten oikeastaan osaa virkata. 

Virran varrella

Tämä huivi on aloitettu, kun raskauteni oli kestänyt 6 päivää yli lasketun ajan. Toivoin/olin varma, että vauva syntyisi ennen kuin huivi olisi valmis. Näköjään niinä raskauden viimisinä päivinä ei ollut paljoa tekemistä, sillä huivi valmistui kolme päivää myöhemmin. Eikä vauvasta ollut tietoakaan... Pingotettuakin sen sain, vaikka lattialla kykkiminen ison mahan kanssa ei huippukivaa ollutkaan.

Malli on taas Heidi Alanderin, näköjään mulla on projektina neuloa kaikki hänen suunnittelemansa mallit läpi. Olen selaillut Ravelrya tuntikausia löytääkseni muitakin hienoja huivimalleja. Onhan niitä siellä vaikka kuinka, mutta silti sitä ihan täydellistä ei ole vielä tullut vastaan. 

Malli: Meadow Grass - Heidi Alander

Lanka: Holst Garn Coast

Puikot: 4 mm

Juhannusta vietimme Pohjanmaalla mieheni lapsuudenkodissa. Siellä joen rannalla sain viimeinkin otettua kuvat tästä huivista. Veden äärelle tämä huivi sopiikin värityksensä puolesta hyvin, vaikka alunperin ajattelin kuvata sen niityllä nimensä mukaisesti. 

Lanka oli uusi tuttavuus. Neuletuntuma ei ollut paras mahdollinen, mutta neulepinnasta tuli kaunis ja ihanan pehmeä. Coastista valmistuu varmasti useampikin huivi, seuraavaan on jo langat ostettuna, malli vain on vielä etsinnässä. Täydellinen lanka kesähuiviin! 

Halusin huiviin hieman ohuemman reunapitsin. Tämä onnistui helposti, sillä ensimmäistä kaaviota voi toistaa juuri haluamansa määrän. Loppujen lopuksi pitsi oli niin kaunista, että jos tämän neulon uudestaan, teen kyllä toistoja enemmän. Tässä huivissa niitä on vain kaksi. 

Saaristolapaset

Nämä lapaset ovat yksi niistä neuletöistä, joihin olen ollut kaikkein tyytyväisin. Mitään ihmeellistähän niissä ei sinänsä ole, mutta pidin niistä paljon. Pidin, sillä valitettavasti ne ovat hukkuneet johonkin.

Inspiraatio ja ohje näihin lapasiin tuli TiiQ:n Hovineito sukista. Mallineule istuu mielestäni yhtä hyvin lapasiin, kuin sukkiinkin. Joskus pitäisi neuloa ne sukatkin, sen verran kaunis tämä malli on.

Malli: Muunnelma hovineito - sukista - TiiQ

Lanka: Drops Nepal 

Puikot: 2.5 mm

Puikkovalinta ei ihan yksiin mennyt tuon paksun langan kanssa, mutta eihän se niin tarkkaa aina ole. Nämä nimittäin valmistuivat jo viime elokuun Ahvenanmaa reissulla, jossa ei ollut mukana suurempia puikkoja. Ehkäpä ensi talveksi voisin tehdä uuden parin hukkuneen tilalle, tällä kertaa jollain järkevämmällä puikkokoolla. Tulipahan tosin ainakin tuulenpitävät noin pienillä puikoilla....

Välillä jotain itsellekin...

Jokunen viikko on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Vauva syntyi viimeinkin, kun synnytys käynnistettiin viikolla 42+0. Taisi tuumata, että nyt on jo viivytelty tarpeeksi ja syntyikin sitten nopeasti, vajaassa 6 tunnissa. Aika onkin sen jälkeen kulunut uuden tilanteen ihmettelyn lisäksi lähinnä sairaalassa. Ensin synnytyksen jälkeen 5 päivää osastolla vauvan antibioottikuurin takia, sitten uudella reissulla oman munuaistulehdukseni takia. Nyt alkaa jo kotipäivien määrä olla vauvan elämässä suurempi kuin sairaalapäivien, joten eiköhän tämä tästä. 

Tämä vuosi on mennyt aika tiiviisti vauvalle neuloessa. Jossain vaiheessa tuntui, että itsellekin voisi jotain tehdä. Otin siis puikoille syksyn Tampereen kässämessuilta arvonnassa voitetun Tukuwoolin vihertävän vyyhdin. Lanka oli huippua neulottavaa, todella tasalaatuista ja helppoa neuloa. Tämän voitetun vyyhdin jälkeen onkin Titityystä kotiutunut useampikin vyyhti tätä samaista lankaa. Jospa seuraavaksi saisi aikaiseksi kokeilla kirjoneuletta näistä langoista, siihen nämä olisivat aivan täydellisiä! 

Malliksi valikoitui jo pitkään jonossa ollut Eilen tein - blogin ruista ranteeseen - kämmekkäät. Mietin etukäteen, että missä tilanteessa kämmekkäitä käytetään? Jos on lämmin, en käytä hanskoja, jos taas on kylmä, niin kai sormetkin tarvitsevat lämmikettä. Loppujen lopuksi nämä olivat oikein käyttökelpoiset alkukevään aurinkoisina mutta silti viileinä päivinä. 

Malli: ruista ranteeseen / Eilen tein

Lanka: Tukuwool fingering 

Puikot: 3 ja 3.5 mm 

Parasta tässä mallissa oli noi napit. Niin söpöt. 

Laitetaanpa samalla kuva joskus kauan sitten valmistuneesta piposta, kun sekin näytti päätyneen muutamaan kuvaan tänä keväänä. 

Malli: Raituli / Soppaa ja silmukoita

Lanka: Drops Alpaca

Puikot: 3 mm 

Kiva ohje peruspipolle, joka itseasiassa taisi olla ensimmäinen koskaan neulomani. Tästä tuli tosin omaan pääähäni hieman löysä, ensi kerralla pitää kokeilla pienempää puikkokokoa.