Silkkinen aurinko

Tämä alkuvuosi on ollut hieman hiljaista blogin puolella. Olen joko odottanut, että ehdin valoisaan aikaan kuvaamaan, tai sitten en ole ehtinyt kuvia ottamaankaan ennen kuin työt ovat lähteneet eteenpäin. Nyt on kuitenkin kolmen postauksen kuvat tallessa ja vain julkaisua odottamassa. Onpa mukava taas päästä blogin pariin! Vietimme viime viikon Kanarialla perheeni kanssa, ja siellä auringonpaisteessa oli ihana kuvata blogikuvia. 

Pääsin pitkästä aikaa kutomaan helmikuun alussa. Kudelangat tätä rengasliinaa varten ostin jo syksyllä, kun eräs ammattikutoja myi värjäämiään silkkilankoja edullisesti. Kun mieheni vielä ihastui väreihin ja ilmoitti, että nuo pitää hankkia, ei tarvinnut kahdesti pohtia ostanko vai ei. Lanka on BC Garnin Jaipur Silk Finoa, ihanaa 100 % silkkiä. 

Loimi on kokovalkoinen, ja kuteessa on siis tuollaisia oranssin ja kultaisen sävyjä. Sidoksena loimessa on Hertta, eli tuollainen sydänkuvio. Tätä kuviota on todella helppo kutoa, sillä siinä poljetaan vain suoraan jokaista kahdeksaa polkusta kerran ykkösestä kahdeksanteen, ja siitä sitten taas ykköseen. 

Lopputulos on mielestäni ihana. Silkki tuntuu hieman liukkaalta, tuntumaa voisi kuvailla saippuaiseksi.

Pikkupeitto kangaspuilla

Kirjoittelinkin tänne jo aiemmin tuosta meidän loimiprojektista. Esimerkiksi täällä ja täällä. Minä olin alunperin varannut loimeen tilaa vain viisimetriä, jonka kudoin kerralla kantoliinaksi. Kun loimea kuitenkin jäi muutama metri ylimääräistä, lupasin lunastaa yhden lisämetrin. Olen jo pitkään halunnut kutoa jonkun lyhyen pätkän, jota voisi käyttää peittona. Kudelangatkin olivat valmiina, kun yhdestä aiemmasta kudontaprojektista jäi yli yksi vyyhti Dropsin viininpunaistasilkkialpakkaa. 

Yhtenä päivänä sitten suuntasimme kaverini kellariin kutomaan taaperoni kanssa. Yllättävän nopeasti kutominen edistyi tuosta pienestä apurista huolimatta. Peitosta tuli ihana, vaikka itse sanonkin. Yleensä kudontaprojekteistani on jäänyt fiiliksenä lähinnä "ihan kiva, mutta tuon jutun voisin vielä muuttaa". Tästä en muuttaisi mitään. No, mielelläni sen, että olisin kutonut tällä kuteella pidemmän pätkän kun se kerran mielestäni sopii tuohon loimeen niin täydellisesti. Tämä peitto taitaa mennä kaappiin odottamaan, jos vaikka tässä taloudessa joskus vielä vauvanpeittoa tarvitaan. 

Loimi: Bockensin 8/2 puuvillaa

Kude: Dropsin silkkialpakkaa, viininpunainen

Kuvio: Hertta

All the World

Koska en ole varma, tuleeko kangaspuiden loimen laitosta koskaan osaa kolme, julkaisen tämän tekstini lopputuloksesta nyt. Eiköhän se kolmososakin sitten joskus tule. Kutominen on kyllä koukuttavaa touhua. Pitänee harkita isompaa asuntoa, jotta voisi ostaa kangaspuut. Tai ehkä kuitenkin opettelen kehräämään, se ainakin veisi vähemmän tilaa... 

Tämä oli eka liina, tai eka työ ylipäätään minkä olen koskaan kutonut itse luomaani ja laittamaani loimeen. Yksin en tosin tätäkään loimea laittanut, mutta osallistuin lähes kaikkiin, ehkä jopa kaikkiin vaiheisiin ja tein töitä kymmeniä tunteja sen eteen, että tämä loimi saatiin kudontakuntoon. Lopputuloksena tämä liina tuntuu siksi jotenkin tärkeämmältä kuin muut, koska olen sen eteen tehnyt niin suuren työn. 

Liina on kudottu kahdeksaa polkusta käyttäen ja kuviona on sydänkuvio. Kude on kaverini käsinvärjäämää puuvillaa, oranssin ja viininpunaisen sävyissä. En oikein vieläkään tiedä pidänkö tästä liinasta vai en, sillä alkuperäinen ajatus oli aika erilainen, kuin millainen siitä lopulta tuli. Välillä pidän siitä kovin, välillä en ollenkaan. Mutta silti se on jotenkin ihana ja tärkeä. 

Liinan nimi, "All the World" tulee samannimisestä lastenkirjasta, joka kertoo maailmasta ja ihmisten välisestä rakkaudesta. Kirjassa on hirmu kaunis kuvitus, ja moni kuvista on sellaisia, joita voisi hyvin käyttää inspiraationa esimerkiksi loimen luonnissa. Tämä kirja on taaperoni lemppari. Mielestäni nimi on osuva tälle liinalle, jonka avulla saan pitää tuota vilkasta, joka paikkaan juoksentelevaa lastani aina hetken ihan lähellä. 

"Hope and peace and love and trust, 

all the world is all of us." 

- Liz Garton Scanlon. 

Kangaspuiden loimen laitto osa 2

Kylläpä laahaa postaukset jäljessä, kun käy kolmen viikon reissulla. Nyt on ainakin neljä postausta jonossa, harvinaista. Ennen reissun lankakauppojen ja muiden juttujen esittelyä pistetäänpä esille toinen osa kangaspuiden loimen laitosta. Tämä osa tulee olemaan vieläkin epämääräisempi kuin edellinen, sillä näiden vaiheiden teosta on jo aikaa... Mutta jääpähän jotain muistiin itselle seuraavaa kertaa varten. 

Ensimmäisessä osassa siis jaettiin loimi käärinpirtaan ja vedettiin loimi tukille. Seuraavaksi loimi nostetaan muutaman varvan avulla, jotta nämä tulevat vaiheet sujuisivat mukavammin. Nyt vuorossa on siis niisiminen, pirtaan pistely sekä alkusolmut. Nämä ovat viimeiset kangaspuiden yläpuolelta tehtävät vaiheet. Seuraavaksi siirrytäänkin siten kangaspuiden alle. 

Tässä kuvassa näkee, miten loimi on nostettu ylemmäs tuolla niisivarsien takana. Niisivarsia meillä oli kahdeksan, ne ovat nuo etualalla olevat. Helpompaa olisi ehkä ollut opetella tämäkin vaihe, jos niisivarsia olisi ollut kahdeksan sijaan esimerkiksi neljä, mutta meni se näinkin. Nämä kolme ensimmäistä kuvaa ovat kännykkäkuvia ja hieman suttuisia, pahoittelut siitä. 

Niisiessä jokainen lanka siis pujotetaan niiden silmästä. Niisi on yksi tuollainen valkoinen nyöri, jossa on keskellä silmä. Niisintään on aina oma ohjeensa, jonka mukaan niisitään. Me niisimme 14 langan mallikertaa. Mallikerta oli 1-2-3-4-5-6-7-8-7-6-5-4-3-2. Eli järjestyksessä langat pujotettiin aina numeron ohjaaman niisivarren niiden silmästä, järjestyksessä, niin että ykkösvarrella ensimmäinen lanka menee sen varren ensimmäisen niiden silmästä ja niin edelleen. Eli kun aloin niisiä tätä mallikertaa, otin kämmenelleni yhden niiden joka varrelta, niin kuin tuossa yllä olevassa kuvassa näkyy. Järjestyksessä sitten pujottelin langat näistä niisistä. Ensin ykkösvarrelle ja viimeiseksi kasivarrelle. Näin oli ensimmäinen osa mallikerrasta niisitty. 

Seuraava osa oli sitten käänteinen, eli tuo 7-6-5-4-3-2. Otin taas oikeat niidet kämmenelleni ja pujotin langat niisien läpi, aloittaen seiskavarrelta ja lopettaen kakkosvarrelle. Tätä osaa niisiessä piti olla tarkkana, että langat kulkevat suoraan ja oikeassa järjestyksessä niisien läpi, eivätkä mene ristiin niin, etteivät niidet pääse vapaasti varsilla kulkemaan omassa järjestyksessään. Tämän takia jouduimme useat mallikerrat niisimään uudestaan. 

Aina yhden mallikerran niisittyämme teimme hevosenhäntäsolmun ja langat jäivät odottamaan seuraavaa vaihetta. Ennen solmua tarkistimme mallikerran, että se on nyt oikein niisitty. Silti sinne kyllä jäi useita virheitä, joita korjailimme sitten myöhemmin, kun ne huomasimme. 

Tässä näkee miten langat kulkevat niisien läpi. Kutoessa pyritään saamaan ne kulkemaan aivan silmän keskeltä, tässä ne vielä kulkevat löysästi niisien läpi. 

Niisintään meni meillä useita tunteja, johtuen suuresta lankamäärästä ja pitkästä mallikerrasta. Sain yksinäni niisittyä 30 mallikertaa (eli 30 x 14 lankaa) viidessä tunnissa, samalla vahtien ympärillä pyörivää taaperoani. Yhteensä mallikertoja oli muistaakseni 44. Seuraavan loimeni, alle 200 lankaisen mattoloimen niisin muistaakseni tunnissa. 

Niisinnän jälkeen pistellään langat pirran lävitse. Tässä ylläolevassa kuvassa ollaan juuri vetämässä kahta lankaa pirtakoukulla pirran läpi. Koukku on hyvä apuväline, jota ilman aikaa kuluu paljon enemmän. Pirtaan pistellään lankoja loimen tiheyden mukaan. Meidän loimemme tiheys oli 9 lankaa sentillä, joten pirtaan tuli pistellä aina sentin matkalle yhdeksän lankaa. Me siis laitoimme lankoja rakoihin ohjeella 2-2-2-3. Eli ensimmäiseen kolmeen rakoon kaksi lankaa, sitten yhteen kolme, sitten taas kolmeen kaksi lankaa ja yhteen kolme... kunnes kaikki langat oli pujoteltu. Tässä vaiheessa pystyy hyvin tarkastamaan myös niisintää. 

Kun kaikki langat on pistelty pirran läpi, nostetaan pirta luhaan pystyyn. Luhan kantta ei vielä laiteta paikoilleen, että pirta pääsee liikkumaan oikealle paikalleen luhan keskelle alkusolmuja tehtäessä. 

Viimeisenä tässä vaiheessa tehdään alkusolmut. Alkusolmuja varten vedetään tuo kangas esille ja solmut tehdään siihen kiinnitettyyn varpaan. Solmut tulee tehdä keskelle. Tarkemmin en nyt näistä alkusolmuista puhu, koska en ihan varmasti muista miten ne tehdään. Kirjasta sen kuitenkin tsekkaa, aina kun näitä rupee tekemään. Tärkeää on saada kaikki solmut yhtä kireälle, mikä ei olekaan ihan helppoa. Kun solmut on solmittu, laitetaan tasoitusnyöri, jotta langat olisivat samalla korkeudella.

Tässä kohtaa tuntui jo, että pääsemme pian kutomaan, mutta aikaa siihen kuitenkin meni. Nämä vaiheet olivat minusta ehkä koko loimen laitosta mukavimmat. Varsinkin niisimisestä pidin.

Vielä on tästä kudontatouhusta tulossa viimeinen osa loimen laittoa, sekä valmiin työn esittely ja sitten pääsevätkin kudontajutut tauolle. Uusia projekteja kun ei ainakaan tällä hetkellä ole suunnitteilla. Reissulta ja kesän neulefestareilta ostetut langat houkuttelevat tällä hetkellä enemmän... 

Kangaspuiden loimen laitto, osa 1

Kun kolme täysin aloittelijaa alkaa laittamaan loimea puihin, voidaan olla varmoja siitä, että prosessi on pitkä ja paikoin epätoivoa aiheuttava. Pääosin tämä projekti on tosin ollut ihan älyttömän opettavainen ja mukava! En menisi vannomaan, että osaisin nyt loimen laittaa tuosta noin vain, mutta muistilistan avulla kyllä. Suunnitelmissa onkin laittaa anopille mattoloimi, jotta juuri opittuja taitoja pääsisi harjoittelemaan. Mattoloimen laitto on paljon helpompaa kuin tämä meidän loimemme laitto, joten joku olisi ehkä aloittanut siitä... 

Muistutan, että nämä minun muistiinpanoni loimen laitosta eivät yritä olla mikään loimen laiton ohje. Kirjoitan joka työvaiheesta jotain lähinnä itselleni muistiin. Eikä sitä koskaan tiedä, vaikka näistä olisi jotain hyötyä jollekin muullekin. 

Aivan ensimmäiseksi pujotettiin loimen toinen pää tuon tukin ympärille menevän kankaan puuvarteen. Muistaakseni tätä kutsutaan pohjukaksi, joku korjatkoon jos puhun mitä sattuu. Puihin on kiinnitetty käärinpirta, jonka yli loimi viedään. 

Käärinpirran päälle on hyvä asettaa vaikka lehtiä kuvan mukaisesti, niin etteivät loimilangat mene ennen aikojaan käärinpirran rakoihin. Langat asetetaan tiuhdan määräämässä järjestyksessä käärinpirran rakoihin. Lankamäärä yhdessä raossa määräytyy loimen tiheyden mukaan. Meidän loimemme on tiheydellä yhdeksän lankaa sentillä, joten kuhunkin rakoon tuli yhdeksän lankaa. Muistaakseni tosin laitoimme lankoja ensin 8, sitten 10, sitten 8 ja 10 ja niin edelleen. 

Käärinpirtaan laittaessa tulee huomioida, että loimen keskikohta on käärinpirrassa myös keskellä.

Tässä kuvassa koko loimi kulkee jo käärinpirran läpi. 

Tässä kuvassa näkyy tiuhtavarvat tuolla taka-alalla. 

Tiuhtavarvat voi laittaa seuraavaksi, ilmeisesti eri kutojat laittavat ne eri vaiheessa. Loimeen on luomisen jälkeen sidottu tiuhtalangat, jotka varmistavat ettei tiuhta pääse karkaamaan.  Näiden lankojen mukaisesti asetetaan tiuhtavarvat. Loimi levitetään varrelle.

Tästä kuvasta näkee miten vedimme lointa tukille. Loimi siis kierretään kangaspuiden takana olevalle tukille, josta sitä kutoessa päästetään aina vähän kerrallaan. Loimen olisi hyvä olla tukilla mahdollisimman tiukalla. Meillä se jäi aika löysäksi. Tukille vedettäessä loimi kulkee käärinpirran läpi, tuon yhden puun (rintapuu?) yli ja ali ja siitä sitten kangaspuiden takaosaan, jossa yksi meistä piti loimilettiä mahdollisimman tiukalla. Yksi kieritti lointa tukille. 

Kun lointa kieritetään tukille, tulee väliin laittaa päreitä. Aluksi niitä laitetaan tiheään, mutta koko ajan vähemmän. 

Meidän loimemme oli ilmeisesti luotu epätasaisesti, koska tukille vedettäessä loimilankoja katkesi useampi. Langat myös menivät todella sotkuun ja ylipäätään koko tukille veto kesti meillä hirmu kauan. Loppujen lopuksi vielä uusimme tukille vedon osittain. Siinä vaiheessa en tosin itse ollut mukana. En oikein tiedä miksi tämä tukille veto oli meillä niin haastavaa, ehkä se johtui siitä, että meitä oli monta loimea luomassa ja kaikki loivat sitä omalla kireydelleen... tai ehkä syy oli joku muu, en tiedä. Sanotaanko niin, että tämä vaihe ei ollut lempparini... 

Täältä löytyy loimen laitto osa 2. 

Taas mennään syvemmälle tähän suohon...

Kudontahommat ovat vieneet täysin mennessään. Se on vaan niin kivaa. Kun kaveri kysyi, olisiko intoa lähteä mukaan kudontaprojektiin ihan alusta asti, en tietenkään voinut vastustaa. Hän osti puut ja minä ja eräs toinen lähdimme mukaan tekemään.

Kokemusta meillä ei kellään ollut muusta kuin kudonnasta, loimen laitto ja kaikki muu oli meille ihan vierasta. Minä olen yhden mattoloimen kerran laittanut, mutta koska olin silloin lähinnä apurina ja siitäkin on monta vuotta, ei mitään muistikuvia koko hommasta ollut.

Projekti alkoi loimen luomisella. Koska olen niin aloittelija, en kirjoita tästä meidän kudontaprojektista mitään ohjeita. Aion kuitenkin kirjoittaa jotakin joka vaiheesta, jotta sitten joskus myöhemmin muistaisin ja kenties osaisin tehdä tämän uudestaankin.

Loimi luodaan luomapuille. Pääsimme luomaan omaa loimeamme kansalaisopiston tiloihin, jossa kudontaohjaaja myös auttoi meidät alkuun. Hyvä niin, sillä ei siitä muuten olisi mitään tullut.

Lankana meillä oli Bockensin puuvillaa kuudessa eri värissä. 

Olen usein kuullut puhuttavan, että "loimi kannattaa luoda useammalta päältä", mutta en ole tätä oikein ymmärtänyt. Miltä päältä ja miten? Kun ryhdyimme hommiin, tajusin tämän yksinkertaisesti tarkoittavan sitä, että kun luodaan loimea, luodaan siihen yhden langan sijaan vaikka kaksi tai neljä lankaa kerralla. Tätä varten tarvitaan useampia keriä ja mekin kerimme osan langoistamme rullalta useammaksi keräksi. Kun loimeen luodaan vaikka neljä lankaa kerralla, muodostuu näistä neljästä langasta "sisarus", joka on kuin lankajoukko. Kun lointa ruvetaan niisimään, ei ole väliä missä järjestyksessä sisaruksen niisii.

Valkoinen lanka on laitettu aina 50 langan ympärille, jotta laskeminen olisi helpompaa. 

Kun aloitetaan loimen luonti, ensimmäisellä kierityksellä mitataan loimen pituus. Useissa luomapuissa taitaa sivujen väli olla metrin, eli sen avulla on helppo laskea kokonaispituus. Meillä oli 29 metrinen loimi. Seuraavat langat luodaan sitten vain tämän ensimmäisen viereen. Ei tarvitse olla tarkkana, luoko seuraavan langan edellisen "päälle" vai "sivulle vai mihin. Lointa luodessa mennään aina tiuhtapuun (vai mikähän sen nimi onkaan...) ympäri samasta suunnasta. Me teimme niin, että kun tulimme alhaalta ylös, menimme tiuhdasta alakautta ja ylhäältä alas tullessa sitten yläkautta. Näin oli helppo muistaa mistä langan tuli kulkea.

Loimea luodessa lankojen laskeminen oli helpointa siten, että pujotti tiuhtaan etu- ja keskisormen, yhden sormen kummallekin puolelle ja tiputti sormelta aina yhden sisaruksen kerrallaan. Onnistuimme me toki silti sekoittamaan lankamäärän, kun luotavana oli kuitenkin lähemmäs 700 lankaa...

Koska meitä oli kolme, loimme lointa vuorotellen. Jälkikäteen ajatellen se ei ollut hyvä idea, sillä loimen eri osiot olivat eri kireydellä luotuja. Tämä todennäköisesti aiheutti lankojen katkeilun tukille veto vaiheessa. Tämän n. 80 cm leveän, 29 metriä pitkän ja n. 700 langan loimen luomiseen meni meiltä kolmelta yhteensä noin kuusi tuntia.

Tässä lointa otetaan jo pois luomapuilta. 

Loimen luominen oli ihanaa! Niin rentouttavaa touhua. Oli hirmu hauska miettiä luodessa, että laitettaisiinko nyt oranssia ja tähän väliin vihreetä ja niin edelleen.

Loimi "virkattiin" letille sen valmistuttua, kun ensin tiuhdat molempiin päihin oli sidottu langalla. Seuraavaksi pitikin sitten saada loimi puihin, joka on ihan uusi hommansa. Aikaa siinä meni, eikä homma itse asiassa vieläkään ole valmis. Muutama päivä vielä, niin alamme saada puut kudontakuntoon. On tämä kyllä niin opettavaista ja jännää! Ihana oppia näin perinteinen ja kuitenkin nykyään suht harvinainen taito.

Tässä loimi on kierretty tukille. 

Tämä loimi on siis (yllätys yllätys) kantoliinaloimi. Minulle on loimessa varattuna tilaa viisi metriä, muille kahdelle enemmän. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi!

Tuulen Tyttärestä on moneksi.

Olen aina ihaillut Louhittaren Luolan käsinvärjättyjä lankoja. Värit ovat toinen toistaan ihanampia ja laatu vallan mainio. Kun löysin kankaankudonnasta uuden harrastuksen, aloin aika nopeasti haaveilemaan Tuulen Tyttärellä kutomisesta. Pienellä opiskelijabudjetilla haave tuntui kaukaiselta, mutta synttäreinä sain ihan yllättäen ihanilta ystäviltäni lahjakortin Titityyhyn, ja sen avulla kotiutin sitten viisi vyyhtiä tätä pehmeää merinolankaa. Tämä lanka on kyllä sitä arjen luksusta, ihan täydellistä. 

Kudelangoiksi ostin siis viisi vyyhtiä, eli 500 grammaa lankaa. Melkein kaikki tähän projektiin, 3,4 metrin pituiseen kantoliinaan kuluikin. Pienet nöttöset kumpaakin jäi jäljelle. Väreinä olivat jalokivi ja muistaakseni tuo oranssi oli kurpitsa. Ihan varma en ole. 

Tämän kolmannen kantoliinani kudoin samassa paikassa kuin kaksi aiempaakin, Jyväskylän kansalaisopiston käsityöneuvonnassa pääkirjastolla. Linkeistä löydät aiemmat kudontapostaukset, jos aihe kiinnostaa. 1 ja 2. Yhteensä aikaa tämän liinan kutomiseen kului 7,5 tuntia. Sen lisäksi kävin etukäteen puolaamassa lankaa noin puolentoista tunnin ajan. Ei kovin pitkä projekti siis. 

Suurimman osan liinasta kudoin turkoosilla, hännät tein oranssilla. Vaihtokohdan tein liukuvasti, niin että ensin turkoosia tuli kaksi riviä tai heittoa, sitten kolme, sitten neljä ja niin edelleen. 

Sidoksena tässä liinassa on yksi versio raesidoksesta. Ihan kiva kuvio, mutta olisin toivonut kuteen nousevan esille vielä paremmin, kun kerran se oli niin kaunista. Pikkuhiljaa alan kuitenkin pitämään tästä liinasta enemmän ja enemmän. Hieman totuttelua se vain vaatii, kun alkuperäinen ajatus oli tehdä oikeasti turkoosi liina oransseilla hännillä, mutta valkoinen onkin lopputuloksessa aika dominoiva. 

Loimi oli Bockensin valkoista puuvillaa. 

Kutoisin kyllä mielelläni Tuulen Tyttärellä vaikka loputtomiin. Ihanaa lankaa ja ihana lopputulos. Liina on pehmeä ja kuohkea, eikä tuo kymmenen kilon lisäpaino tunnu hartioilla juuri miltään. On aika upeaa, kun saa itse aikaiseksi jotain oikeasti toimivaa ja vielä kaunistakin. 

Käsityöt koukuttavat

Näköjään jään koukkuun, oli käsityötyyli mikä tahansa. (Paitsi virkkaus...) Näin kävi myös kutomisen kanssa. Niin rentouttavaa puuhaa ja kaunis lopputulos, pakkohan sitä oli toinenkin liina käydä kutomassa. Kudoin tämän liinan samaan loimeen kuin edellisen, Tähän samaan loimeen on kudottu jo viisi kantoliina, kuudes on tuloillaan ja sitten se onkin loppu. Kaksi näistä kuudesta on minun kutomiani.

Kuteena tässä liinassa on Dropsin Lace, joka sisältää 70 % alpakkaa ja 30 % mulberry silkkiä. Ihanan pehmoista lankaa. Lopputulos on ohut, mutta tukeva. Hyvin jaksaa kantaa tätä minun reilu kymmenenkiloista jässikkää vielä. Ihan kiva tästä tuli, mutta seuraavaksi haluan kyllä kutoa värikkääseen loimeen. Kuviona tässä on timanttikuviota, jonka poljenta oli hieman haastavampaa kuin aiemman liinan sulkakuvion, mutta ei ollenkaan liian vaikeaa.

Oli jotenkin haikeaa käydä hakemassa tämä liina, kun ei ollut tietoa seuraavasta kudontaprojektista. Pitänee yrittää varata sille aikaa ja rahaa joskus mahdollisimman pian. Ehkä seuraava olisi huivi. Tai jotain muuta. Saapa nähdä. Ensimmäinen kutomani liina jatkoi tänään matkaa toiseen kotiin, vähän meinasi olla vaikeaa päästää siitä irti, mutta ainahan voi kutoa uuden...