Lasten kylpytakit hamam-pyyhkeistä

Näiden ompelusta on jo aikaa, sillä lapset saivat nämä joululahjaksi. Hoksasin kuitenkin, että blogiin raportointi on jäänyt, joten tässä tulee. Kuvat ovat pikaräpsyjä. Jos joku on joskus koittanut kuvata kahta lasta jouluaattona, ja saada onnistuneita kuvia, tietää, ettei se ole kovin helppoa. 

Nämä kylpytakit on ommeltu Ottobren kaavalla. Kankaana on käytetty hamam-pyyhkeitä, jotka tilasin Pienestä pyyhekaupasta. Suosittelen lämpimästi tuota kauppaa, jota pitää tuttavani. Pyyhkeet ovat ihania, näin kylpytakkina, kuin ihan pyyhkeenäkin. 

Itse ompeluhomma oli helppo. Sain yhden takin ommeltua muutamassa tunnissa, vaikka olenkin ompelijana aika aloittelija. Seuraavaksi haluaisin ommella itsellenikin kylpytakin, ehkä pellavaisesta pyyhkeestä... Pitäisi vain löytää sopiva kaava. Tätä olen vähän katsellut sillä silmällä, näyttää helpolta ja toimivalta.  

Rakkaudesta joustamattomiin kankaisiin

Olen käynyt syksystä asti ompelukurssilla. Syksyllä touhusin kurssilla aina vähän sitä ja tätä, enkä oikein osannut rentoutua, vaikka kurssi-illat olivatkin aina kovin kaivattua omaa aikaa. Ennen joulua rupesin ompelemaan lapsille joululahjaksi kylpytakkeja, ja siitä se kurssirakkaus sitten pikkuhiljaa syttyi. Tajusin nauttivani joustavien kankaiden ompelusta tällä hetkellä paljon paljon enemmän kuin trikoista ja muista joustavista. Onnistumisen kokemukset olivat kannustavia ja opettajan avulla uutta tuli opittua paljon. 

Kurssikaverillani on aina mukana Mekkotehdas-kirja. Olen jo kauan halunnut ommella tytölleni ihania mekkoja ja niitähän tuo Mekkotehdas on pullollaan. Ensimmäiseksi ompelin Orelma-mekon, josta tuli ihana! Malli on hyvin yksinkertainen ja siksi myös helppo ommeltava. Kangas tässä mekossa on ihanasta Kimmistä (linkki) ostettua double gauze puuvillaa. Tämä on superpehmeää ja varmasti mukavaa päällä! Pitää ehkä itsellekin ommella tästä kesämekko... 

Kylläpä onnistuneesta projektista tulee hyvä fiilis, varsinkin kun onnistuu omalla epämukavuusalueellaan eli ompelussa. Täytyy kyllä sanoa, että taitava opettaja on tässä touhussa ollut minulle kullan arvoinen! Ennen minulla oli lähes aina ompelukaverina yksi taitava ystäväni, mutta muualle muutettuamme taitavampi kaveri puuttui. Onneksi sitten löysin tänne kurssille. Kurssi on kansalaisopiston ja tuntimäärään nähden todella halpa. Suosittelen siis lämpimästi, jos paikkakunnaltasi vastaavia löytyy! 

Malli: Orelma, kirjasta Mekkotehdas

Kangas: double gauze (kimmi.fi)

Koko: 86 cm

Meidän ihana pieni, jolle mekko on vielä hieman iso. <3 

Ompelua pitkästä aikaa

Joulua ennen ehdin vähän saumurinkin ääreen. Vauva sai housut, ja muutama muu lapsi joululahjan. 

Näihin rusettihousuihin otin kaavan jostain vauvan vanhoista housuista, pohjana ehkä Muita Ihania-blogin housukaava, mutta ihan varma en ole. Kankaana on käsityömessuilta ostettu Merleton söpistelykangas, resorina Kangaskapinan mustaa resoria. Rusetin sovelsin itse ja aika kiva tuli.

Rusettihousuista innostuneena ompelin joululahjaksi ystävän tytölle rusettipipon. Pipon kaavana on Paapiin pipo Paapiin lasten kaavakirjasta (saatu kustantajalta), josta kirjoitan juttua lisää myöhemmin. Tykkäsin pipokaavasta, tällä samalla olen saanut sopivan pipon niin miehelle kuin kaksivuotiaallekin. Kokoja on muistaakseni XS-L. Korkeutta pipossa voisi tosin makuuni olla hieman enemmän, mutta sitähän on helppo lisätä. Mallina on oma taaperoni, joka oli onnessaan mallinroolistaan.

Miehen kummitytölle ompelin lapaset Tehtaamon kaavalla. Vähän piti miettiä, koska ohjeen kuvissa oli käytetty kangasta, joka oli valkoista molemmilta puolilta. Ei siis voinut päätellä mikä oli nurja ja mikä oikea puoli. Vähän piti purkaakin, mutta lopputulos on tosi kiva! Seuraavaksi ompelen tällä kaavalla itselleni pinon hanskoja, ne kun tuntuvat aina hukkuvan. Kangas on ostettu kanssaompelijalta, enkä muista mitä se on. 

Samaan settiin ompelin vielä pipon, tämäkin Paapiin kaavalla. 

Ompelukoneen ääressä

Kävinpä tässä vähän aikaa sitten pitkästä aikaa ompelemassa, ja jopa kahteen otteeseen, kun kerran vauhtiin pääsin. Minulla ei ole omaa saumuria, mikä rajoittaa aika paljon tätä harrastusta, mutta onneksi täällä Jyväskylässä on kirjastolla mainio käsityöneuvonta, jossa saa pientä maksua vastaan käydä ompelemassa. On ihanaa, kun koneita on useita, joten ei tarvitse käyttää aikaa lankojen vaihtamiseen tai muuhun ylimääräiseen, sen kuin vain hyppää saumurilta tai ompelukoneelta toiselle. Tilaakin siellä on kaavojen piirtämiseen ja kankaiden leikkaamiseen paljon enemmän kuin meillä kotona. 

Olipa ihanaa ommella rauhassa ja saada oikeasti paljon valmistakin. Ihan kaikesta ei ole edes kuvia, osa kun oli juuri pesussa tai muualla käytössä, kun napsin näistä kuvia. Saumurikuume nousi kyllä äärettömän kovaksi näiden ompelukeikkojen takia. Mies on puhunut jo kauan, että valmistujaislahjaksi ostaa minulle saumurin. Harmi vain, että valmistumista varten pitäisi kirjoittaa gradu loppuun. No, pikkuhiljaa! 

Tämä Ainolan Vyyhti-kangas on yksi lemppareitani. Aika täydellinen kuosi kaikin puolin. Onneksi minulla on tätä jemmassa omaakin mekkoani varten, eri värissä tosin.

Nämä legginssit ompelin jollain Ottobren peruskaavalla koossa 56. Lahkeisiin lisäsin vähän lisäpituutta.

Ostin miehen siskolta jämäkankaita, joiden joukossa oli myös tätä Verson Puodin Sielulintua. En oikein tiedä mitä pidän kankaasta yksinään, mutta kirkkaan resorin kanssa lopputulos on mielestäni kiva. Kaava on Muita Ihania blogista. Samalla kaavalla olen tehnyt housuja ennenkin ja niistä pitänyt. 

Toiset legginssit samalla kaavalla kuin ylempänä. Tämä kangas on peräisin parin vuoden takaisilta Tampereen Kässämessuilta. Ihmeesti sitä riittääkin! Ompelin siitä nimittäin jo esikoiselle hupparin, jumpsuitin ja housut. Nyt jäljelle jäi vain muutama pala. Kangas siis Paapiilta. Siiri keinuu on ehkäpä kuosin nimi.

Tilasin joskus Noshilta farkkucollegea ja ompelin siitä itselleni legginssit. Kangasta oli jäänyt yllättävän iso pala, josta riitti juuri ja juuri kankaat vauvan jumpsuittiin. Huppuun ei kangasta enää jäänyt, mutta hyvin tämä toimii ilmankin. Ajattelin, että tätä tulee varmaan käytettyä ulkovaatteiden korvikkeena vähän viileämmillä keleillä. Tämän kaveriksi ajattelin neuloa jonkun hauskanvärisen tuubihuivin kaulaa lämmittämään. Muokkasin valmista kaavaa hieman isommaksi, huomaamatta kuitenkaan, että samalla leveyttä humpsahti ompelukseen hieman liikaa. No, ehkä vauvamme on lyhyt ja leveä yksilö.... 

Tämän kangas on myös mieheni siskon jämälaareista, enkä muista ostopaikkaa tai kuosia. Kiva se kuitenkin on! Pinkki resori on ihan eurokankaasta, kuten vetskarikin. Kaava on ystäväni kaavoittama, aiemmin testattu ja hyväksi todettu kaava. Kokoa tällä on n. 62 tai 68, jos oikein muistan. 

Tätä oli ihan älyttömän kiva ommella!

Viimeisenä kaksivuotiaan paita. Kaavana tässä on joku ihan perusperus paitakaava Ottobresta. Vähän epäilin, miten koko mahtaa toimia, mutta hyvä paita tuli! Tein paidan koossa 92 ja hieman pidensin hihoja. Näitä pitää ehdottomasti tehdä lisää, sen verran helppo ompelus ja kiva lopputulos. Pääntien kanttasin samalla kankaalla ja helman ja hihansuut käänsin kaksoinneulan avulla. 

Kangas on taaperon 1-vuotislahjaksi saamaa Aarrekidin puuvillatrikoota, joka on odottanut ompelua siis reilun vuoden ajan. Ongelmana kun on se, että tavalliset saumurineulat tekevät tähän ei niin joustavaan kankaaseen helposti reikiä. Loppujen lopuksi tämäkin on kyllä ommeltu tavallisilla neuloilla, kun käsityöneuvonnasta ei oikeanlaisia löytynyt. Saa nähdä miten kestää käytössä. 

Kylläpä ompelu on kivaa, vaikka neulominen selvästi ykkössuosikkini onkin. 

Uusi projekti vaatii uuden projektipussukan

Ostin syksyn kässämessuilta paitalangat. Paidan aloituksessa kuitenkin kesti ja kesti. Viimein päätin viimeinkin aloittaa. Siis ompelemalla projektipussukan tätä projektia varten. Taktiikka oli selkeästi toimiva, sillä paita pääsi puikoille viikon sisällä pussukan valmistumisesta. Mutta paidasta lisää myöhemmin, kunhan se joskus valmistuu. 

Näin Kanadassa lankakaupassa projektipussukoita, joissa oli hauskoja tekstejä. Hinta oli korkea pussukkaan nähden, joten ne jäivät kauppaan, mutta idea jäi mieleen. Halusin tekstin ehdottomasti kirjottuna, näiden pussukoiden painetun tekstin sijaan. Halusin pussukkaan myös vetoketjun. Hyvä malli löytyi eräästä blogista. Sieltä löytyi myös todella selkeä ohje, suosittelen! 

Kangas: Marimekon raitapuuvilla 

Vuori: Joku Ikean verho

Kirjontalanka: käsinvärjättyä puuvillaa

Olen kirjonnassa täysin amatööri ja se kyllä näkyy, mutta jostain sitä on aloitettava. 

V

Pussukka aukeaa todella kivasti ja mallista tuli kertaheitolla lemppari. Toimiva ja helppo ommella. Onnistuin silti säätämään muutaman kohdan kanssa, mutta seuraava pussukka on jo varmasti siistimpi. Projektipussukoitahan kun ei voi olla liikaa, eihän? 

Lettilakanat

Vimman lettikuosi on ehkä lempparikankaani ikinä. Jotenkin tuo kuosi vain iskee. Värit ovat tarpeeksi rauhalliset, sävyt kauniit ja printti silti mielenkiintoinen. Joskus haluaisin mekon, jossa on ainakin osa tuota lettiä. Ylipäätään joskus voisin yrittää hankkia tuota kangasta ja ommella siitä jotain itselleni... Olen tähän mennessä ommellut siitä vain muille.

Siskoni oli ostanut tätä lettikangasta kaksi metriä, puuvillaa, ei trikoota. Hän halusi tytölleen siitä lakanat ja minähän ompelin. Tämä projekti muistutti taas, kuinka paljon tällä saralla olisi opittavaa. Tyynyliina ja pussilakana, kaksi hyvin yksinkertaista asiaa, mutta silti ne tuottivat päänvaivaa. Helpommalla olisi päässyt, jos olisi etsinyt jostain ompeluohjeen. Mutta saipa siinä pähkäillessä kehitettyä myös omaa "ompeluajattelutaitoa". Lopputulos on joka tapauksessa kaunis.

Pussilakanaan laitettiin toinen puoli ihan valkoista lakanakangasta, jotta sain kaksi metriä lettiä riittämään. Oikeastaan lopputulos on mielestäni kivempi näin, kun toinen puoli on kuosillinen ja toinen rauhallisen valkoinen. Tyynyliinan tein kokonaan lettikankaasta. Oli muuten ihanan pehmeää puuvillaa!

Raitaa ja taskut

Ihastelin jo kauan sitten eilen tein - Hannen taskumekkoa. Rakastan taskuja, niin olihan tällainenkin saatava. Aika erilainen tästä minun versiostani kyllä loppujen lopuksi tuli, mutta ihana kuitenkin. Sellainen rento mekko, jonka voi vetäistä päälle aina kun vaatekriisi iskee. 

Olipa muuten mukava ommella Noshin kankaista! Tuntuvat olevan aika laadukkaita. Vielä on ainakin ihan uuden näköinen, saa nähdä miten kestää käytössä. Uskon, että erinomaisesti. Tämä kangas on siis Noshin raitakangasta, jota tilasin jo syksyllä voittamallani lahjakortilla. 

Helma on kyllä ihan suora vaikka tässä kuvassa vähän levenevältä näyttääkin. 

Kaava mekkoon on itse soveltamani. Yksinkertaisuudessaan tekoprosessi meni niin, että asettelin yhden paitani kankaan päälle ja pidensin helmaa mekkomittaiseksi. Paidassa on tiukka helma, mutta leveä yläosa. Hihat ovat vain suorakulmion muotoiset palat. Kuvista hahmottaa kyllä miten tämä menee. 

Taskut tein niin, että leikkasin etukappaleen helman vain sopivasta kohdasta poikki ja ompelin taskut kiinni etukappaleeseen, aivan samalla lailla kuin tekisi sivusaumataskut. Taskupussien sivusaumat jäivät auki ja ompelin ne kiinni samalla kuin sivusaumatkin. Hyvin siistit taskut tuli. 

Tämä oli kyllä kivoin ompeluprojekti pitkään aikaan! Sain itselleni hyvän mekon ja mitään isompia mokia ei sattunut. (Mitä nyt leikkasin takakappaleen helman ensin poikki, kun en hoksannut tarkistaa onko siinä nyt se suurempi kaula-aukko vai ei. Muuten kappaleet kun olivat samanlaisia. Onpa nyt sitten samanlainen kaula-aukko edessä ja takana, ei se niin tarkkaa ole.) 

Viimeinkin!

Huh tämä kuukausi on ollut suoraan sanottuna aika kamala. Influenssa iski tähän talouteen ja sitä on nyt reilu viikko podettu, eikä terveitä olla vieläkään. Mutta voiton puolella sentään! Sattuneesta syystä siis blogi ei ole juurikaan päivittynyt, vaikka kuvattavia juttuja olisikin valmiina. Tänään viimein oli niin hyvä olo, että jaksoin käydä ulkona kuvaamassa yhtä huivia. Se oli tarkoitus esitellä nyt, mutta kuvista tuli vähän liian plääh, siihen nähden, että huivi on mun mielestä oikeasti upea. Uusi kuvausreissu siis kalenteriin mahdollisimman pian.

Huivin sijaan esittelenkin vauvalle ompelemani nallerepun, josta tosin oli ensin koirareppu tulossa, mutta eipä nallessakaan mitään vikaa. Tämä kohta kymmenkuinen harjoittelee jo kovasti kävelyä, joten kesällä on varmasti repulle jo paljon käyttöä. Ainakin sinne mahtuu pojan omat retkieväät.

Kangas on marimekon jotain raitakangasta. Sain tällaiset verhot siskoltani ja niitä olen nyt pikkuhiljaa pilkkonut kaikenlaisiin ompeluksiin. Vetskari on karnaluksista. 

Tiedättekö sen tunteen, kun ei ole oikein tyytyväinen bloginsa sisältöön? Kuvat eivät oikein onnistu, ei ole aikaa jne. Nyt on sellainen fiilis, mutta eiköhän se taas tästä kunhan voimat taas kunnolla palaavat taudin jälkeen. Ainakin aurinko taas paistaa ja valoa riittää kuvien ottoon! 

Kohta on jo kesä!

Pingviini

Eipä ole vähään aikaan ollut mitään valmista esiteltävää, kun olen yhden huivin parissa viettänyt jo monta iltaa. Itse huivi tuntui valmistuvan nopeasti, mutta tämä päättely kestää... ja kestää. Picot bind off ja silmukoita on monta sataa, no ehkä tämä joskus loppuu ja pääsen huivin täällä esittelemään.

Nyt esittelyssä kuitenkin pingviini, jonka ompelin ja hoksasin, että tarvitsen harjoitusta käsinompelussa. Siinä onkin syy miksi en usein näitä pehmoleluja tee. Osa paloista pitää kuitenkin sulkea käsin ompelemalla, eikä jälki koskaan ole niin siistiä kuin toivoisin. No, harjoitusta harjoitusta. Tämä pingviini lähtee lahjaksi, jos päätän, että sen kehtaa antaa. Vähän harmittaa antaa sellaisia "vähän sinnepäin" käsitöitä, lahjojen kun soisi aina olevan ihan priimaa. No, eiköhän tästä lapsille jotain iloa ole, vaikka ulkonäkö ei niin täydellinen olisikaan.

Pingviini on tehty äärettömän tarkalla ohjeella, joku löytyy englanninkielisenä ja ilmaisena täältä. Tämä versio on ommeltu kantoliinakankaista. Pingviini olisi toki pitänyt kuvata ulkona lumihangessa, mutta niiden puutteessa tyydytään nyt sisäkuviin.

Jospa seuraava käsityö olisi taas sitten sellainen, johon voi olla oikeasti tyytyväinen. Tuntuu, että viime aikoina on useampi työ ollut vähän mitä sattuu...

Kotipäivien viihdettä

Meillä on sairastettu, ja muutenkin on viime aikoina ollut paljon kotipäiviä, joiden iloksi on täytynyt keksiä jotain. Olen siis ommellut, lähinnä kaikkea pientä.

Vauvalle tuli tehtyä toiset tossut. Kun viistoitin tuon kutomani liinan päät, jäi kangasta juuri sopivasti. Tossuihin ei paljon mene, varsinkin kun vuoritin tällä kertaa fleecellä. Kivat tuli, mutta nyt harmittaa etten siksakannut reunoja ennen ompelua. Käsinkudottu kangas on jostain kohdasta ehtinyt purkautua, joten eipä nämä taida kovin pitkäikäiset olla.

Vauvalle tein myös unilelun, kantoliinakankaisen pupun jonka pitkiä käsiä ja jalkoja on ihana pureskella. On se tykätty ollut. Kulki mukana kun vauva seurasi imuroivaa miestäni. Vauva rakastaa seistä imuria vasten ja antaa ilmavirran puhaltaa hiuksia. Pupua tehdessä otin myös ensikosketuksen kirjontaan. Se olikin hurjan kivaa. Pitänee perehtyä aiheeseen enemmän.

Kolmas ompelus kuuluu sarjaan "miksi en tehnyt jo aikaisemmin." Kauan olen suunnitellut ruokalappujen tekoa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt tein ja samantien kaksi, kun nämä surauttaa niin hetkessä. Tykkään tällaisista nopeista ja helpoista jutuista, aina kun ei jaksa keskittyä mihinkään isompaan.

Yhden sairaspäivän piristykseksi tehtiin puolukkamuffinsseja ja kinuskikastiketta. Muffinssien ohje on mun luotto-ohjeeni, hieman muokattuna. Ohje löytyy täältä. Jätin valkosuklaan pois ja korvasin mustikat puolukoilla.