Hummingbird mysteerihuivi

Mysteerineulonta on ihanaa! Varsinkin, jos suunnittelijana on oma luottosuunnittelija Anna Johanna! Viime syksynä Johanna järjesti ensimmäisen mysteerineulontansa, johon tietysti otin osaa. Silloinkin neulottiin huivia ja se oli ihan mahtavaa. Kun sitten kuulin, että tänäkin syksynä neulottiin huivi, olin tietenkin heti mukana. Neulontainto oli ennen tätä yhteisneulontaa ollut hieman matalalla, mutta huivi sai minut taas neulomaan jokaisena mahdollisena hetkenä. Olenkin aika ylpeä, että huivini valmistui aikataulussa, vaikka välissä oli uuden työn aloitus ja muutto. 

Huivi siis neulottiin niin, ettei etukäteen tiennyt, millainen siitä tulisi. Lankoja käskettiin ostaa kolme toisistaan erottuvaa sadan gramman vyyhtiä. Vahvuutena oli fingering. Ohjeesta julkaistiin aina pieni pätkä kerrallaan ja neulomisaikaa pätkillä oli päivästä useampaan. Neulominen oli hirmu hauskaaa, sillä vasta ihan lopussa osasi arvata, minkälainen lopputulos tulee olemaan. Lopullinen huivi on ihana. Lämmin, juuri sopivan kokoinen, sekä kaunis. En tarkoituksella pingottanut huiviani, sillä mielestäni se ei sitä tarvinnut, enkä halunnut siitä yhtään isompaa. Nyt se asettuu kaulalle täydellisesti. 

Huivissani käytin Handun värjäämää merinosinkkua (keltainen), itsevärjäämääni merinosinkkua (musta) sekä itsevärjäämääni ja kehräämääni merinosinkkua (vihreä). Sinkku on ihan täydellinen huivilanka. Niin pehmeä ja kaunis, sekä ihana neuloa. En ole juuri neulonut itsekehräämästäni langasta, sillä kehruuharrastukseni on aika alkuvaiheessa. Se oli kuitenkin siistiä! Kehrääminen on ihanaa, ja on jotenkin upeaa, miten voi siirtyä valmistusprosessissa taas yhden askeleen taaemmas, kun voi ensin värjätä villan, kehrätä sen ja vielä neuloa itse tuotteen. 

Ohje oli helppo neuloa, mutta lopputulos on silti näyttävä. Suurkiitos Johannalle tästä ihanasti alkusyksyn piristyksestä. <3 Mitähän kivaa sitä sitten neuloisi? Onneksi minulla on puikoilla myöskin Johannan suunnittelema Hilla-paita, joten ei tässä ihan tyhjän päälle jää. Pitäisi varmaan tehdä oma tägi blogiin Anna Johannan ohjeille, niitä on nimittäin kertynyt aikamoinen kasa... 

Kuvista kiitos Inkalle!

Malli: Hummingbird

Puikot: 3,5 mm

Langat: Handu, itsevärjäämä, itsekehräämä

Shake it up!

Kun ensimmäistä kertaa kuulin Shake it up-mysteerineulonnasta, tiesin heti, että olen mukana. Mysteerineulonnassa siis ohjetta julkaistaan pala kerrallaan ja edellinen osa pyritään aina neulomaan valmiiksi, ennen seuraavan ilmestymistä. Tiesimme etukäteen langanmenekin, ja että neulomme huivia. En yleensä ikinä lähde mukaan mysteerineulontoihin, sillä ihania ohjeita on muutenkin niin paljon jonossa, etten yleensä viitsi käyttää vähää neulonta-aikaani johonkin, mistä en tiedä tulenko siitä pitämään vai en. Nyt oli kuitenkin ohjeen suunnittelijana niin mainio suunnittelija, että olin varma, ettei lopputulos voi olla mitään muuta kuin upea. Ja niinhän se olikin! Ohjeen on siis suunnitellut Anna Johanna, eli neulisti Missä neuloimme kerran-blogista. Pidän oikeastaan kaikista Johannan malleista, varsinkin paidoista. Olen niitä muutaman neulonutkin, postaukset täällä ja täällä. Huiveistakin pidän, varsinkin tämän kesän neulefestarihuivista, Haikusta. Se pitää vielä joskus ehdottomasti neuloa. 

Mutta palataanpa tähän huiviin. Tiesin, että lankaa huiviin tarvitaan kolme eriväristä vyyhtiä, jossa kuitenkin on jotain samaa. Värjäsin tuon mustan langan ja laitoin kaiken toivoni Lentävään lapaseen, johon lähdin lankaostoksille samana päivänä, kun ohje julkaistiin. Onneksi Lentävä lapanen ei pettänyt, vaan sieltä löytyi useampikin ihana vaihtoehto. Aiemmin kaavailemaani kupari-poltettu oranssi-okrankeltainen väripalettia tosin ei löytynyt, mutta se saa sitten olla seuraavan Shake it up-huivini värimaailma. Pitkien pähkäilyjen jälkeen valitsin huiviini Handun sinkkumerinoa liilassa värissä, sekä Skein Queenin sinkkumerinoa värissä Limpet. Se on tuo vaaleanharmaa, jossa on lilaa ja mustaa väriläiskinä. Väreissä olisi saanut olla enemmän samaa, mutta mielestäni ne sopivat silti todella kivasti yhteen. 

Huivia oli hirmu mukava neuloa. Mysteeri säilyi mielestäni hyvin loppuun asti ja neulominen oli tarpeeksi mielenkiintoista. Lopputulos on ihana, pehmeä ja höttöinen iso huivi, joka on ollut töissä mukana lämmikkeenä joka päivä. Lapsikin tähän rakastui, silitteli huivia ja totesi, että ihana peitto. Huivissa neulottiin simppeliä pitsiä, yksinkertaista briossia (kaksivärinen patenttineule), sekä ainaoikeinneuletta. Mielestäni se ei ollut mitenkään vaikea. 

Parasta huivissa on mielestäni tasselit. Mietin heti alkuvaiheessa, että tasselit tähän on tehtävä ja onneksi ne löytyi sitten myös ohjeesta. Suuret kiitokset Johannalle ihanasta yhteisneulonnasta. <3 Toivottavasti näitä tulee lisää. Suosittelen myös kurkistamaan ravelrysta Johannan Shake it up-huivin, on nimittäin ehkä upein koskaan näkemäni huivi. Löytyy ensimmäisen kuvan alla olevasta linkistä. 

Malli: Shake it up!

Lanka: Ilun sinkku (Handu), merinosinkku (itsevärjätty), Skein Queen Limpet

Ikuisuusprojekti briossista

Tässä huivissa kesti ja kesti, ja tauollekin se joutui pitkäksi aikaa, mutta neulojatoveri kannusti, että neulo loppuun vain, se on sen arvoinen. Ja onhan tämä! Lopputulos on todella mieluinen, juuri sopivan mallinen kaulaan ja muutenkin kaikinpuolin kaunis. Syksyn luottohuivi, veikkaan. 

Briossihan ei ole mitenkään vaikeata, mutta hidasta se on. Jotta saa yhden kerroksen neulottua, joutuu neulomaan kaksi kerrosta, ensin toisella ja sitten toisella värillä. Mutta kivaa tämä on, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, jos briossin neulominen ei vielä ole tuttua. Ravelry on täynnä toinen toistaan ihanampia briossineuleohjeita. Esimerkiksi tämä Anna Johannan ihana briossipaita tai sitten ihan yksinkertainen kauluri. Itse neuloin ensimmäisenä briossityönä tämän pipon. 

Palataan kuitenkin tähän nyt esiteltävään huiviin. Tuo vaaleampi lanka on lankavarastoni aarre, tuliaislanka parin vuoden takaiselta Kanadan reissulta. Lanka on Manos Del Uruguayn sukkalankaa. Toisen langan sain vaihtarina, kun ompelin neulojatoverille projektipussukan. Se on Julia Asselin nimistä lankaa, josta en sen tarkemmin tiedä muuta, kuin että sukkalankaa sekin on. Molempia lankoja jäi vähän jäljelle yhdestä vyyhdistä. Hyvin riittivät. 

Malli: Rebel - Lesley Anne Robinson

Langat: Manos Del Uruguay ja Julia Asselin

Puikot: n. 3 mm

Langanmenekki: vajaa 100 g kumpaakin, veikkaan n. 170 g yhteensä

Viime vuoden festarihuivi

Ostin viime vuoden neulefestareilta langat Veera Välimäen suunnittelemaa festarihuivia varten. Olin innoissani, mutta johonkin into sitten hävisi. Huivi ei enää houkutellutkaan ja neulejono täyttyi kaikesta mahdollisesta muusta. Neuloin kyllä huivejakin, useamman, mutta tämä huivi ei vain päässyt puikoille. Tämän vuoden festareiden jälkeen katselin kuitenkin taas Titityyssä tätä huivia ja mietin, että nyt on sen aika. Alunperin innostuin tästä huivista, koska mallikuvissa se näytti istuvan kaulaan todella kauniisti. Niin se istuukin! Muoto on juuri sopiva. Aika monet muut neulomani huivit nimittäin ovat jollain tavalla hassuja, joko liian pitkiä tai liian leveitä tai jotain. Tämä on juuri sopiva!

Ainut asia mistä en tässä huivissa pidä, on se, että siinä piti poimia silmukoita ja jostain syystä poimin ne ihan todella rumannäköisesti. No, onneksi sitä saumaa ei kaulassa niin huomaa. Tämä taitaa olla tämän syksyn luottohuivi, kunhan ilmat kylmenevät. 

Ohje oli selkeä, niin kuin Veeralla tuppaa olemaan. Ei ehkä mikään jännittävin neulottava, mutta ihan mukava välityö, siis sellainen jota neuloo aina silloin tällöin jonkun muun työn ohella. Lopputuloskin on vallan mainio. 

Malli: Hazy Waves - Veera Välimäki

Lanka: Handun sukkalanka

Puikot: 4 mm

Hitaasti valmista

Sain heinäkuun neulefestareilla kaveriltani monta kerää BC Garnin Coloria, joista olin luvannut neuloa hänelle huivin. Malliksi hän valitsi ihanan Waiting for Rain-huivin jonka olen neulonut jo kerran aikaisemmin. Huiviohje ilmestyi viime vuoden tammikuussa, ja sillä onkin jo yli 2000 projektia ravelryssa, eikä ihme, sen verran erilainen ja kaunis se on.

Ryhdyin projektiin innolla, mutta kerrosten pidentyessä hidastui tahtikin. Välillä piti toki neuloa kaikkea muuta ja huivi oli monta viikkoa tauolla. Tavoitteeni oli saada se valmiiksi viimeistään jouluksi, mutta eihän se ihan siihen valmistunut. Melkein kuitenkin. Kaverilleni huivi päätyy vasta nyt lauantaina. Huivista tuli v-a-l-t-a-va. Pingottaessa mittaa oli yli kolme metriä. Eiköhän se silti asetu kaulaan ihan kivasti. Toivottavasti huivi on saajalleen mieluinen.

Lanka oli uusi tuttavuus, mutta varsin miellyttävä sellainen. Pelkäsin käsituntumalla langan olevan karheaa ja takkuista neulottavaa, mutta pelko osoittautui turhaksi. Neulominen oli kaikin puolin mukavaa, eikä ohjeessakaan mitään vikaa ollut. Jos joskus neulon huivin uudelleen, taidan silti muokata ohjetta niin, ettei leveyttä ole ihan näin paljon kuin tässä. Tiukemmalla käsialalla huivin muoto olisi kenties toisenlainen, ainakaan ravelryn mallikuvissa huivi ei ole näin leveä. Pingotin huivin kevyesti, ettei siitä tulisi aivan liian suuri. Osasyy kevyeen pingoitukseen saattoi myös olla se, ettei pienessä asunnossamme ole tällaisille jättihuiveille sopivaa pingoitustilaa...

Malli: Waiting for Rain - Sylvia McFadden

Lanka: BC Garn - Colori

Puikot: 3,5 mm?

Langanmenekki: 156 g

Satakieli

Saatuani tiedon joulukalenterihuivista pohdin pitkään lähdenkö mukaan, lähinnä koska lankabudjetti oli sillä hetkellä hyvin vähissä. Ajatus houkutteli kuitenkin sen verran, että lopulta otin langaksi Dropsin Fabelin ja lähdin sillä neulomaan huivia. Kyseessä on siis Heidi Alanderin Satakieli. Tämä oli ensimmäinen mysteerineulonta johon osallistuin. Vihjeitä ilmestyi kahden päivän välein, mikä oli minulle hyvä tahti. Muutama vihje oli niin pitkä, ajan ollessa myös kortilla, että jäin jälkeen, mutta aina sain kurottua kiinni seuraavana päivänä. 

Neuloessani ajattelin, että huivi saa lähteä heti eteenpäin kunhan valmistuu. Turkoosi tuntui liian räikeältä. Valmis huivi on kuitenkin ihana! Muoto on juuri sopiva kaulaan ja värit toimivat yhdessä kivasti. Työhön on siis käytetty Dropsin Fabelia, sukkalankaa, joka tuntuu kuitenkin kaulalla yllättävän kivalta todella halvasta hinnastaan huolimatta. Positiivinen yllätys siis. Turkoosi, vaaleanharmaa, sekä valkoisenharmaa ovat Fabelin omia sävyjä, tuo marjapuuronvärinen on itse värjäämäni. Siitä lähti vähän väriä kasteluvaiheessa, mutta sitä ei onneksi kaulassa näy. Kuvissa näkyy miten noissa pitsiosioissa on vähän haaleata sinistä laikkuina. Punainen on Louhittaren Luolan Väinämöistä, upeaa hehkuvaa punaista, jota taidan hamstrata lisää jos sitä joskus jostain bongaan. 

Kaiken kaikkiaan fiilis tästä projektista on hyvä, vaikka edelleen harmittaakin, ettei ollut mahdollista käyttää Tukuwoolia, jolle ohjekin on alunperin suunniteltu. Siinä kun sävyt sopivat yhteen niin täydellisesti! Ehkäpä neulon tämän joskus uudelleen Tukusta. Hieman myös välillä tällainen aikataulutettu neulonta aiheutti ärsytystä, kun ennen joulua oli aika paljon kaikkea muutakin tekemistä, mutta yleisfiilistä se ei haitannut ollenkaan. 

Oli hirmu hauska seurata muiden huivien edistymistä Instagramin kautta (minut löytää sieltä Lankarakkautta nimellä). Oli hauska nähdä millaisia yhdistelmiä muilla oli. Yksi lähes samanvärinenkin huivi joukosta löytyi. 

Malli: Satakieli - Heidi Alander

Lanka: Drops Fabel / Louhittaren Luolan Väinämöinen

Puikot: ? Jotkut isohkot mitkä sattuivat käteen, 3-4 mm väliltä

Löysästä käsialastani johtuen langanmenekki oli suurempi kuin ohjeessa, joten jätin loppuvaiheessa muutaman rivin neulomatta, että sain langat riittämään. Pitsiosioiden langasta taisi jäädä muutaman kymmenen sentin pätkä jäljelle. Ihanan iso huivista tuli joka tapauksessa. 

Jään aina kaipaamaan huiveista kuvia kaulaan kiedottuna. Monessa ohjeessakaan ei sellaista ole, joten on joskus vaikea kuvitella miltä juuri tämänmallinen huivi kaulassa näyttää. Siksi halusin itse liittää tähän sellaisen. Lapsi on kuvassa selän takana piilossa, kantoliinakyydissä, siitä nuo olkaimet ja vyötärösolmu. 

Olipa kiva neuloa tätä huivia. Mitähän nyt sitten seuraavaksi keksisi? Ehkäpä neulon muutamat satavuotissukat juhlavuoden vauvoille, kun varastoista sattui sopivasti löytymään sinisiä ja valkoisia jämiä, siniset olivat ainakin Semillaa, joka sopisi vauvojen jalkoihin varmasti paremmin kuin hyvin. 

Wanted: Pingotusraudat

Kaveri värjäsi taas lankaa ja kaipasi sille testineulojaa. Totta kai lupasin. Edellinen postaus saman kaverin värjäämistä langoista löytyy täältä. Lankaa oli vain kaksi 50 g vyyhtiä, joten valitsin malliksi Nurmilinnun. Ajattelin, että neulon sen verran mitä lankaa on ja katsotaan millainen tulee. Lanka loppuikin kesken ennen viimeistä pitsiosiota, mutta eipä se haittaa. Hyvän kokoinen huivi tästä silti tuli! 

Meinasi käydä huonosti päättelykierroksella, kun lanka loppui noin 30 silmukkaa ennen loppua. Leikkasin aloituslangan hännän lisäavuksi, mutta eihän sekään riittänyt. Aioin jo purkaa koko päättelyreunan ja päätellä jollain eri värillä, kunnes hoksasin, että Louhittaren Luolan Väinämöinen, jota löytyi varastosta, oli aivan saman sävyistä. Sillä sitten päättelin loput ja hyvä tuli. Eroa ei huomaa, ellei tiedä ja osaa etsiä. 

Kun lankaongelma oli selätetty, tuli vastaan vielä isompi ongelma: pingoitus. En vain millään saanut huivia pingoitettua nätisti nuppineulojen avulla. Pakko siis hankkia pingoitusraudat tulevaisuutta varten! Monta kertaa olen niitä jo kaipaillut, mutta nyt entistä enemmän. Jos teillä on vinkkejä hyvistä pingoitusraudoista tai ostopaikoista, kertokaa! 

Lopputulos on ihan kiva. Lisäkorkeus ei haittaisi, mutta lankamäärä asetti nyt tiukat rajat. Ehkä joskus neulon neljännen Nurmilinnun ja teen siitä oikein jätti-ison. Ohje kun on vallan mainio. Samalla voin treenata noita päättelyreunan nyppyjä, niistä on joka kerta tullut jostain syystä aika rumia... 

Malli: Nurmilintu / Heidi Alander

Lanka: Käsinvärjätty Drops Fabel

Puikot: 4 mm 

Langan menekki: 96 g

 

Aurinkoa odotellessa.

Kun näin tämän mallin ravelryssa, tiesin heti, että haluan neuloa sen. Langatkin oli valmiina, mieheltä joululahjaksi saadut Louhittaren Luolan Ilmattaret. Vähän kolmatta vyyhtiä tähän kului, vaikka oletin kahden riittävän. Alareuna on siis tummempi, kun kolmas vyyhti oli eri värjäyserää. Eipä tuo mitään haittaa.

Ensimmäistä kertaa neuloin Ilmattarella. Hirmu kivaa lankaa (tämäkin). Väri on ihana, juuri tuollainen auringonkeltainen. Blendikin (silkki 50 %, villa 50 %) sopii hyvin tällaiseen kevät/kesä huiviin. Ohje oli helppo ja hauskan erilainen. Sopiva sekoitus aivotonta neulottavaa ja jänniä pitsiosioita. Suosittelen! Lopputulos oli yllättävän iso, mutta pysyypähän ainakin kaula lämpimänä.  

Malli: Waiting for Rain -Sylvia Bo Bilvia

Lanka: Louhittaren Luola - Ilmatar (keltamulta)

Puikot: 4 mm?

Olen vasta päässyt maksullisten ohjeiden makuun ja se onkin aika loputon suo...

Huono kuva, mutta ainut jossa näkyy koko huivi. Saatte vähän ideaa koosta. Tästä tuli aika kapea kun en pingottanut kovin voimalla. Pitäisi hankkia joku pingotusalusta niin saisi nämä huivit pingotettua kunnolla. 

Kaulassa tämä on just sopivan muhku! 

Klassikko

Näin muistaakseni viime viikolla Hupsistarallaan Terhin vauvalleen neuloman huivin, joka oli hirmu söpö. Olen aina ajatellut, että vauvan huivi on epäkäytännöllinen. Kuka lie mulle niin sanonut, kun ei se siltä tuntunut ainakaan ekojen testausten perusteella. Juju on ehkä siinä, että huivi ei ole liian leveä, eikä liian muhku, niin ettei se peitä vauvan koko päätä. Ja että vauva on jo vähän isompi. Kiitos vaan Terhille inspiraatiosta!

Silloin kun inspiraatio iskee, lopputulos syntyy niistä materiaaleista mitä kotona sattuu olemaan. Tällä kertaa se oli kahta eriväristä harmaata ja keltaista. 

Malli : Baktus

Lanka: Drops Baby Merino sekä tupsuihin Tukuwoolia 

Puikot: Ekat mitkä käteen sattu, ehkä kolmoset

"Kamera pois, mä haluan ulos!"

"Tää kuvaus ei nyt oikein innosta..."

"Venyttelen mielummin. Näättepä noi tupsut." 

"Nytkö riitti?"