4. tammikuuta 2017

Satakieli

Saatuani tiedon joulukalenterihuivista pohdin pitkään lähdenkö mukaan, lähinnä koska lankabudjetti oli sillä hetkellä hyvin vähissä. Ajatus houkutteli kuitenkin sen verran, että lopulta otin langaksi Dropsin Fabelin ja lähdin sillä neulomaan huivia. Kyseessä on siis Heidi Alanderin Satakieli. Tämä oli ensimmäinen mysteerineulonta johon osallistuin. Vihjeitä ilmestyi kahden päivän välein, mikä oli minulle hyvä tahti. Muutama vihje oli niin pitkä, ajan ollessa myös kortilla, että jäin jälkeen, mutta aina sain kurottua kiinni seuraavana päivänä. 

Neuloessani ajattelin, että huivi saa lähteä heti eteenpäin kunhan valmistuu. Turkoosi tuntui liian räikeältä. Valmis huivi on kuitenkin ihana! Muoto on juuri sopiva kaulaan ja värit toimivat yhdessä kivasti. Työhön on siis käytetty Dropsin Fabelia, sukkalankaa, joka tuntuu kuitenkin kaulalla yllättävän kivalta todella halvasta hinnastaan huolimatta. Positiivinen yllätys siis. Turkoosi, vaaleanharmaa, sekä valkoisenharmaa ovat Fabelin omia sävyjä, tuo marjapuuronvärinen on itse värjäämäni. Siitä lähti vähän väriä kasteluvaiheessa, mutta sitä ei onneksi kaulassa näy. Kuvissa näkyy miten noissa pitsiosioissa on vähän haaleata sinistä laikkuina. Punainen on Louhittaren Luolan Väinämöistä, upeaa hehkuvaa punaista, jota taidan hamstrata lisää jos sitä joskus jostain bongaan. 

Kaiken kaikkiaan fiilis tästä projektista on hyvä, vaikka edelleen harmittaakin, ettei ollut mahdollista käyttää Tukuwoolia, jolle ohjekin on alunperin suunniteltu. Siinä kun sävyt sopivat yhteen niin täydellisesti! Ehkäpä neulon tämän joskus uudelleen Tukusta. Hieman myös välillä tällainen aikataulutettu neulonta aiheutti ärsytystä, kun ennen joulua oli aika paljon kaikkea muutakin tekemistä, mutta yleisfiilistä se ei haitannut ollenkaan. 

Oli hirmu hauska seurata muiden huivien edistymistä Instagramin kautta (minut löytää sieltä Lankarakkautta nimellä). Oli hauska nähdä millaisia yhdistelmiä muilla oli. Yksi lähes samanvärinenkin huivi joukosta löytyi. 


Lanka: Drops Fabel / Louhittaren Luolan Väinämöinen
Puikot: ? Jotkut isohkot mitkä sattuivat käteen, 3-4 mm väliltä





Löysästä käsialastani johtuen langanmenekki oli suurempi kuin ohjeessa, joten jätin loppuvaiheessa muutaman rivin neulomatta, että sain langat riittämään. Pitsiosioiden langasta taisi jäädä muutaman kymmenen sentin pätkä jäljelle. Ihanan iso huivista tuli joka tapauksessa. 




Jään aina kaipaamaan huiveista kuvia kaulaan kiedottuna. Monessa ohjeessakaan ei sellaista ole, joten on joskus vaikea kuvitella miltä juuri tämänmallinen huivi kaulassa näyttää. Siksi halusin itse liittää tähän sellaisen. Lapsi on kuvassa selän takana piilossa, kantoliinakyydissä, siitä nuo olkaimet ja vyötärösolmu. 

Olipa kiva neuloa tätä huivia. Mitähän nyt sitten seuraavaksi keksisi? Ehkäpä neulon muutamat satavuotissukat juhlavuoden vauvoille, kun varastoista sattui sopivasti löytymään sinisiä ja valkoisia jämiä, siniset olivat ainakin Semillaa, joka sopisi vauvojen jalkoihin varmasti paremmin kuin hyvin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!