Aurinkoa odotellessa.

Kun näin tämän mallin ravelryssa, tiesin heti, että haluan neuloa sen. Langatkin oli valmiina, mieheltä joululahjaksi saadut Louhittaren Luolan Ilmattaret. Vähän kolmatta vyyhtiä tähän kului, vaikka oletin kahden riittävän. Alareuna on siis tummempi, kun kolmas vyyhti oli eri värjäyserää. Eipä tuo mitään haittaa.

Ensimmäistä kertaa neuloin Ilmattarella. Hirmu kivaa lankaa (tämäkin). Väri on ihana, juuri tuollainen auringonkeltainen. Blendikin (silkki 50 %, villa 50 %) sopii hyvin tällaiseen kevät/kesä huiviin. Ohje oli helppo ja hauskan erilainen. Sopiva sekoitus aivotonta neulottavaa ja jänniä pitsiosioita. Suosittelen! Lopputulos oli yllättävän iso, mutta pysyypähän ainakin kaula lämpimänä.  

Malli: Waiting for Rain -Sylvia Bo Bilvia

Lanka: Louhittaren Luola - Ilmatar (keltamulta)

Puikot: 4 mm?

Olen vasta päässyt maksullisten ohjeiden makuun ja se onkin aika loputon suo...

Huono kuva, mutta ainut jossa näkyy koko huivi. Saatte vähän ideaa koosta. Tästä tuli aika kapea kun en pingottanut kovin voimalla. Pitäisi hankkia joku pingotusalusta niin saisi nämä huivit pingotettua kunnolla. 

Kaulassa tämä on just sopivan muhku! 

Klassikko

Näin muistaakseni viime viikolla Hupsistarallaan Terhin vauvalleen neuloman huivin, joka oli hirmu söpö. Olen aina ajatellut, että vauvan huivi on epäkäytännöllinen. Kuka lie mulle niin sanonut, kun ei se siltä tuntunut ainakaan ekojen testausten perusteella. Juju on ehkä siinä, että huivi ei ole liian leveä, eikä liian muhku, niin ettei se peitä vauvan koko päätä. Ja että vauva on jo vähän isompi. Kiitos vaan Terhille inspiraatiosta!

Silloin kun inspiraatio iskee, lopputulos syntyy niistä materiaaleista mitä kotona sattuu olemaan. Tällä kertaa se oli kahta eriväristä harmaata ja keltaista. 

Malli : Baktus

Lanka: Drops Baby Merino sekä tupsuihin Tukuwoolia 

Puikot: Ekat mitkä käteen sattu, ehkä kolmoset

"Kamera pois, mä haluan ulos!"

"Tää kuvaus ei nyt oikein innosta..."

"Venyttelen mielummin. Näättepä noi tupsut." 

"Nytkö riitti?"

Raitaa ja taskut

Ihastelin jo kauan sitten eilen tein - Hannen taskumekkoa. Rakastan taskuja, niin olihan tällainenkin saatava. Aika erilainen tästä minun versiostani kyllä loppujen lopuksi tuli, mutta ihana kuitenkin. Sellainen rento mekko, jonka voi vetäistä päälle aina kun vaatekriisi iskee. 

Olipa muuten mukava ommella Noshin kankaista! Tuntuvat olevan aika laadukkaita. Vielä on ainakin ihan uuden näköinen, saa nähdä miten kestää käytössä. Uskon, että erinomaisesti. Tämä kangas on siis Noshin raitakangasta, jota tilasin jo syksyllä voittamallani lahjakortilla. 

Helma on kyllä ihan suora vaikka tässä kuvassa vähän levenevältä näyttääkin. 

Kaava mekkoon on itse soveltamani. Yksinkertaisuudessaan tekoprosessi meni niin, että asettelin yhden paitani kankaan päälle ja pidensin helmaa mekkomittaiseksi. Paidassa on tiukka helma, mutta leveä yläosa. Hihat ovat vain suorakulmion muotoiset palat. Kuvista hahmottaa kyllä miten tämä menee. 

Taskut tein niin, että leikkasin etukappaleen helman vain sopivasta kohdasta poikki ja ompelin taskut kiinni etukappaleeseen, aivan samalla lailla kuin tekisi sivusaumataskut. Taskupussien sivusaumat jäivät auki ja ompelin ne kiinni samalla kuin sivusaumatkin. Hyvin siistit taskut tuli. 

Tämä oli kyllä kivoin ompeluprojekti pitkään aikaan! Sain itselleni hyvän mekon ja mitään isompia mokia ei sattunut. (Mitä nyt leikkasin takakappaleen helman ensin poikki, kun en hoksannut tarkistaa onko siinä nyt se suurempi kaula-aukko vai ei. Muuten kappaleet kun olivat samanlaisia. Onpa nyt sitten samanlainen kaula-aukko edessä ja takana, ei se niin tarkkaa ole.) 

Silkkiä puikoilla

Pitkästä aikaa pääsin neulomaan Jaipurin silkkilankaa, kun anoppi kaipaili hopeanväristä juhlahuivia itselleen. Tätä lankaa on ihana neuloa! Ohjeeksi valikoitui jo minua pitkään huudellut Boo Knitsin Out of Darkness. Ennen ohjeen ostoa vähän jännitin, että onko tämä minulle liian vaikea neuloa, kun lopputulos on niin kaunis. Mutta mitä vielä! Ei tässä ollut mitään erikoista. Ohjekin oli hyvin selkeä. Kaikin puolin hyvä ostos, neulontakokemus ja lopputulos.

Loppujen lopuksi tämä ei tosin päätynyt anopille, joka kaipaili hartiahuivia. Tästä ei nimittäin tullut hartiahuivia vaan jättipitkä, kapeahko huivi. Tämä jäi sitten minulle itselleni ja anoppi sai samasta langasta aiemmin neulomani Titaniumin.

Malli: Boo Knits - Out of Darkness

Lanka: Jaipur Silk Fino

Puikot: Ohjeen mukaiset 

Pingotuksen taidan tosin tehdä joskus uudelleen, kiireen vuoksi se ei ole ihan täysin onnistunut. 

Ohje hakusessa...

Tulipas taas harjoiteltua epävarmuuden sietämistä. Harvoin neulon ilman ohjetta, kun silloin vain soudan ja huopaan, enkä osaa tehdä päätöksiä minkään suhteen. Mietin viime tippaan asti, että kaventaisiko tässä vai vaihtaisiko väriä vai pitäiskö tehdä jotain muuta? Näitä housuja aloittaessani minulla oli kyllä ohje, mutta sen noudattamisen lopetin aika nopeasti. Vaikka käyttämäni lanka ja puikkokoko oli sama, ei ohje täsmännyt minun käsialallani sitten millään. Neuloin sitten fiiliksen mukaan ja tietenkin jahkailin koko ajan, että mitä tästä tulee vai tuleeko mitään.

Ensin piti tulla housut, sitten tulikin haalari. Vai miksi näitä pitäisi kutsua? Ihan hauskat pöksyt joka tapauksessa, saa nähdä ovatko nämä käyttökelpoiset. Tähtäsin noin kokoon 62, mutta vähän isommat tuli. Nämä menivät vauvalahjaksi yhdelle pikkuiselle pojalle, jota kävimme tänään katsomassa ensimmäistä kertaa.

Oikeasti housujen neulominen vauvalle ilman ohjetta on aika helppoa, jos vain tekee tarpeeksi isot. Kyllä ne sitten jossain vaiheessa mahtuu. Taidan tehdä tällaiset omallekin vauvalle jossain vaiheessa, joka tosin on jo melkein taapero, kun oppi kävelemäänkin tuossa viikko sitten, kypsässä 10 kk iässä. Omalle olisi siitä helppo tehdä, että voi väleissä vähän sovittaa.

Malli: Oma! Tää on harvinaista. 

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk

Puikot. 3.5 mm muistaakseni 

Loin 30 silmukkaa ja neuloin niillä lahkeen joustimen, sitten lisäsin 30 silmukkaa ja jatkoin sileällä neuleella lahkeen loppuun. Silmukoita kaventelin tuolla vartalo-osiossa vähän miten sattui. Haara-vyötärö mitta on n. 25 senttiä. 

Henkselit näihin haalareihin virkkasin, jotta eivät venyisi niin kovin. Virkkasin 6 ketjusilmukkaa, ja sitten kiinteitä silmukoita aina viisi riville, ja hyppäys seuraavalle riville yhden ketjusilmukan avulla. Napinlävet tein niin että rivillä oli kaksi kiinteää silmukkaa, yksi ketjusilmukka ja taas kaksi kiinteää. Seuraavalle riville tein vain kolme kiinteää silmukkaa. Ainakin suurin piirtein näin. Henkselit piti tehdä tuosta samasta valkoisesta, mutta se loppui joten ne on virkattu Dropsin Baby Merinosta. Jotta haalareissa olisi jotain muutakin harmaata virkkasin ketjusilmukkaketjun jonka ompelin kiinni haalareihin sydämen muotoon. Mielestäni ihan hauska koriste. 

Viimeinkin!

Huh tämä kuukausi on ollut suoraan sanottuna aika kamala. Influenssa iski tähän talouteen ja sitä on nyt reilu viikko podettu, eikä terveitä olla vieläkään. Mutta voiton puolella sentään! Sattuneesta syystä siis blogi ei ole juurikaan päivittynyt, vaikka kuvattavia juttuja olisikin valmiina. Tänään viimein oli niin hyvä olo, että jaksoin käydä ulkona kuvaamassa yhtä huivia. Se oli tarkoitus esitellä nyt, mutta kuvista tuli vähän liian plääh, siihen nähden, että huivi on mun mielestä oikeasti upea. Uusi kuvausreissu siis kalenteriin mahdollisimman pian.

Huivin sijaan esittelenkin vauvalle ompelemani nallerepun, josta tosin oli ensin koirareppu tulossa, mutta eipä nallessakaan mitään vikaa. Tämä kohta kymmenkuinen harjoittelee jo kovasti kävelyä, joten kesällä on varmasti repulle jo paljon käyttöä. Ainakin sinne mahtuu pojan omat retkieväät.

Kangas on marimekon jotain raitakangasta. Sain tällaiset verhot siskoltani ja niitä olen nyt pikkuhiljaa pilkkonut kaikenlaisiin ompeluksiin. Vetskari on karnaluksista. 

Tiedättekö sen tunteen, kun ei ole oikein tyytyväinen bloginsa sisältöön? Kuvat eivät oikein onnistu, ei ole aikaa jne. Nyt on sellainen fiilis, mutta eiköhän se taas tästä kunhan voimat taas kunnolla palaavat taudin jälkeen. Ainakin aurinko taas paistaa ja valoa riittää kuvien ottoon! 

Kohta on jo kesä!

Käsityöt koukuttavat

Näköjään jään koukkuun, oli käsityötyyli mikä tahansa. (Paitsi virkkaus...) Näin kävi myös kutomisen kanssa. Niin rentouttavaa puuhaa ja kaunis lopputulos, pakkohan sitä oli toinenkin liina käydä kutomassa. Kudoin tämän liinan samaan loimeen kuin edellisen, Tähän samaan loimeen on kudottu jo viisi kantoliina, kuudes on tuloillaan ja sitten se onkin loppu. Kaksi näistä kuudesta on minun kutomiani.

Kuteena tässä liinassa on Dropsin Lace, joka sisältää 70 % alpakkaa ja 30 % mulberry silkkiä. Ihanan pehmoista lankaa. Lopputulos on ohut, mutta tukeva. Hyvin jaksaa kantaa tätä minun reilu kymmenenkiloista jässikkää vielä. Ihan kiva tästä tuli, mutta seuraavaksi haluan kyllä kutoa värikkääseen loimeen. Kuviona tässä on timanttikuviota, jonka poljenta oli hieman haastavampaa kuin aiemman liinan sulkakuvion, mutta ei ollenkaan liian vaikeaa.

Oli jotenkin haikeaa käydä hakemassa tämä liina, kun ei ollut tietoa seuraavasta kudontaprojektista. Pitänee yrittää varata sille aikaa ja rahaa joskus mahdollisimman pian. Ehkä seuraava olisi huivi. Tai jotain muuta. Saapa nähdä. Ensimmäinen kutomani liina jatkoi tänään matkaa toiseen kotiin, vähän meinasi olla vaikeaa päästää siitä irti, mutta ainahan voi kutoa uuden...